Lue keskustelun säännöt.
Onko muita jotka eivät synnytettyään saaneet lastaan heti rinnalle?
20.06.2012 |
Meillä syntyi poika, velttona ja laiskasti hengittävänä pitkän repimisen tuloksena, joten hänet vietiin heti salista hengityskaappiin. Näin vain pienet kädet ja jalat juuri ennenkuin ovi sulkeutui.
Pienen hetken sain hänet pitää sylissä puolen tunnin päästä syntymästä mutta sitten hänet vietiin lastenosastolle.
Mulla ei ollu mitään ruusunpunaisia kuvitelmia synnytyksestä tms. ja sillä hetkellä olin vain iloinen kun synnytys oli ohi (olin suorastaan epäilyttävän rauhallinen vaikka kätilö siinä hösäs että vauvalla kaikki hyvin, kaikki on hyvin), mutta näin jälkeenpäin vain mietin että miksi se meni niin ja olisi ollut niin ihana kokea se mistä kaikki puhuu, siitä onnentunteesta kun se vauva siihen rinnalla pötkähtää. Nytkin itken kun tätä kirjoitan :(
Vauva kuitenkin pääsi seuraavana päivänä jo viereeni ja kaikki oli hyvin. Tämä silti surettaa minua kovasti... :( Synnytyksestä on nyt 5 kk.
Kommentit (16)
olin hätäsektion jälkeen heräämössä pari tuntia. Vihaan sairaaloita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja sitten mut vietiin heräämöön toipumaan pariksi tunniksi mömmöistä. Lapsi tuli kiireellisellä sektiolla. Oli sitten isänsä sylkyssä sen aikaa. Parinkin tutun lapset on jouduttu viemään tarkkailuun useiksi tunneiksi. Että ei se nyt niin tavatonta ole.
Jos ongelmat on tätä tasoa ap:lla, niin asiat on varsin mallillaan.
olin hätäsektion jälkeen heräämössä pari tuntia. Vihaan sairaaloita.
lapsi vain näytettiin minulle ja vietiin sitten kylvetettäväksi ja kenguruhoitoon isälleen. Minä makasin tunteja heräämössä ja kun viimein lapsen olisin syliini saanut, leikkauksen jälkeinen horkka esti lapsen syliinottamisen.
Se kuuluisa huumaannus lapsesta tuli vasta toisena yönä jolloin kaksistaan makailtiin pimeässä sairaalahuoneessa. Lapsi valvoi ja tuijotti minua silmiin, itkin onnesta ja samalla unohtui pettymys siitä etten häntä saanut syntymän jälkeen pidellä.
Tsemppiä sinulle, nauti sylittelystä nyt kun siihen on tilaisuus :)
Ja imetys lopulta onnistui hyvin vaikka sitä päästiin yrittämään vasta kun vauva oli 2 vk.
Toki on yksilöllistä miten se maito nousee mutta minun kohdallani iso apu oli henkilökunan sitkeydellä ja kannustuksella.
hetkeksi, muutamaksi minuutiksi ennenkuin vietiin tarkistettaviksi. viikkoja 36+1 molemmilla
1. ja 4. en hetkeksikään, molemmat syntyivät aikaisin (36+1 esikoinen ja kuopus 33+3) joten vietiin tarkkailuun. Näitä en - yllätys yllätys pystynyt imettämäänkään kun olivat päiviä pois luotani. Maito ei koskaan noussut.
Parempi silti näin, lapset ovat terveitä ja upeita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
suunniteltu sektio seittämältä aamulla ja heräämössä olin jonnekin kahteen-kolmeen.
normaalisti rinnalle synnytyksen jälkeen. 2 ekaa koki kovia aikanaan synnärillä ja toinen osastollakin vielä, mutta he ovat oikein terveitä ja ihania lapsia.
Itse asiassa tämä viimeinen, se ainoa "rinnalle pötkähtänyt", saa nyt kelan vammaistukea sairautensa vuoksi (ei kauhean vakava ja saattaa poistuakin), joka hänellä oli syntyessään, muttei silloin vielä huomattu. Ihana lapsi tämäkin, vaikkei yhtä terve kuin isommat sisaruksensa.
Nauti nyt siitä onnen tunteesta mihin sinulla on mahdollisuus tälläkin hetkellä. Hus koneen äärestä vauvaasi sylittelemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
esikoiseni syntyi hätäsektiolla ja joutui sen jälkeen 4päiväksi lastenosastolle. Ensimmäisen päivän iltana pääsin sängyllä katsomaan vauva, seuraavanakin vasta illala pyörtuolilla, verenhukka oli niin suuri etten pysynyt tolpillani. Kolmantena pääsin muutamaan otteeseen, mutta oma olo oli edelleen niin hutera, että vasta neljäntenä uskalsin hoitaa.
muuistan nuo samat tunteet, jotka tulivat suunnilleen samoihin aikoihin kuin sinulla. ensihetkistä ja niiden tärkeydestä jauhetaan niin paljon, että helposti tulee olo, ettei mikään voi enää hyvään päättyä, kun alku meni perseelleen. nyt esikoinen on kuitenkin 7vuotias elämään luottavainen, aktiivinen ja ihana poika, jolla on hyvät sosiaaliset taidot.
puhu tunteistasi paljon ja itke kun siltä tuntuu. ota asia puheeksi neuvolassa ja kerro hassutkin huolet ääneen, siten se mörkö pienenee. :)
pakko kuitenkin sanoa, että edelleen suren välillä asiaa itsekin, vaikka takana on nyt kolme normaalia alatietä, joissa lapsen olen saanut heti rinnalle ja tiedän, että aikalailla pihalla sitä on siinä hetkessä, kun se vauva siihen rinnalle lasketaan.
nauti vauvasta, ja ottakaa nyt ne ensi hetket takaisin, läheisyyttä ja läheisyyttä. :)
Mitenkään väheksymättä, mutta noin joutavan asian ITKEMINEN viiden kuukauden päästä EI OLE TERVETTÄ. Sulla on kaikki hyvin, vauvalla on kaikki hyvin, katso eteenpäin! Se osa synnytyksestä ei mennyt kuin Strömsössä, mutta sellasta on elämä välillä. Mulla meni synnytys viimesen päälle päin helvettiä, enkä todellakaan saanut vauvaa heti syliin. Mutta minkäpä sille enää mahtaa, ihan turha sitä on tässä vaiheessa märehtiä!
Onko sulla muuten kaikki hyvin? Onko tämä oire jostain pahemmasta, kenties baby bluesia? Vai ootko niin kontrollifriikki, että tällanen epäkohta kaivelee vieläkin noin pahasti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sai vain pelätä ettei tipu siitä ja mihinkään ei pääse eikä hälytysnappiin yllä odotat vaan että joku tulee pelastamaan sut pois siitä.
oli kivulias synnytys, pelkäsin kovasti ja kun vauva syntyi, en tuntenu mitään sitä kohtaan. Isä piteli sylissä ja mä vaan makasin hetken aikaa siinä. Tunteet pulpahti varmaan kyllä samana iltana kun pitelin vauvaa sylissäni siellä vuodeosastolla. Ei ap kaikki ole pilalla. Hienoa että vauvaasi hoidettiin heti tehokkaasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
4 synnytystä, kaksi olen saanut heti rinnalle. Ei siinä mitään onnentunteita ole tullut, enemmän on hirvittänyt etten jaksa pidellä vauvaa...... että ottakaa posi ja putsatkaa meidät
no ekan lapsen sain kuolleena syliini elvytysyrityksen jälkeen... seuraavat kaksi olen nähnyt syntymän jälkeen vilaukselta ennenkuin heidät on viety teholle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sen istukan synnytys, että sanoin sille kätilölle että laita se vauva muualle nyt. Sitten kun oisin sen ottanu, oli jo lastenhoitaja sitä pukemassa, eikä antanut ennen kuin oli ihan puettu, vaikka pyysin. Mulkoili vain ja puki vauvaa - varmaan piti ihme-äitinä kun ensin käskee panna vauvan pois ja sitten pyytelee sitä moneen kertaan...
Sain vain ihan pieneksi hetkeksi ja sitten vauva vietiin tarkkailtavaksi ja mut ommeltavaksi. Mies oli saanut pitää vauvaa sylissään ja juottaa pullosta mun toipuessa. Sängystäkin selvisin ylös vasta vuorokautta myöhemmin, kun hoitajat "miltei pakottivat". Vähitellen sit pääsi itsekin tutustumaan pienokaiseen... Aina ei mene oppikirjojen mukaan.
hetkeksi, muutamaksi minuutiksi ennenkuin vietiin tarkistettaviksi. viikkoja 36+1 molemmilla
1. ja 4. en hetkeksikään, molemmat syntyivät aikaisin (36+1 esikoinen ja kuopus 33+3) joten vietiin tarkkailuun. Näitä en - yllätys yllätys pystynyt imettämäänkään kun olivat päiviä pois luotani. Maito ei koskaan noussut.
Parempi silti näin, lapset ovat terveitä ja upeita.