Maisterit ja kandidaatit -yo-opetukseen liittyvä kysymys

Sun on PAKKO opetella kirjoittamaan ennen kuin ryhdyt vetämään tuollaista seminaaria. Kiire ei ole hyvä tekosyy, pilkkuvirheitä ei tehdä edes kiireessä, jos opit ovat selkärangassa. Mikä koulutus sulla on?

taas pitää takertua epäolennaiseen, palstajankkaaja on löytänyt tämän ketjun.

Tuli vain mieleen, kun tein itse hieman samaan aiheeseen liittyvän avauksen, niin ketjussa jankattiin monen lauseen verran sitä, kuinka en osaa kirjoittaa. Siis 4-5 lauseen avauksen perusteella!:D Tämäkin avaus on vain nopeasti kirjoitettu, eikä sen perusteella kannattaisi tehdä mitään syväanalyysiä kirjoitustaidoista, kuten palstamammat tekevät.

Sun on PAKKO opetella kirjoittamaan ennen kuin ryhdyt vetämään tuollaista seminaaria. Kiire ei ole hyvä tekosyy, pilkkuvirheitä ei tehdä edes kiireessä, jos opit ovat selkärangassa. Mikä koulutus sulla on?

taas pitää takertua epäolennaiseen, palstajankkaaja on löytänyt tämän ketjun.

totta, kielen ammattilaiset tajuavat käyttötilanteen merkityksen ja kuka tahansa empaattinen ihminen tajuaa että virheitä sattuu kaikille. puhelimella on lisäksi tosi vaikea kirjoittaa, mutta tuskin kukaan sillä seminaaria vetää. av:lle huonompikin kieli kelpaa.

t. tuleva kielenhuoltaja, L äikästä

Missä hemmetin yliopistossa?! Kysyt työhön liittyviä neuvoja vauvapalstalta?!

- lähdekritiikki

- lähdeviittaukset ja se, että aina pitää viitata siihen primaarilähteeseen (unohtui yllättävän monella)

- liitteiden/kaavioiden/kuvien käyttäminen tekstissä (esim.onko tekstien seassa vai liitteenä)

- itse koin tosi hyödylliseksi sen, että ekalla kerralla selailtiin aikaisempia töitä (itse en ollut koskaan lukenut yhtäkään). Näin näki vähän minkätyyppistä työtä olis tarkoitus alkaa tekemään ja mitä vaaditaan..

- oli tosi hyvä, että tutkielmasuunnitelma piti tehdä kirjallisesti jo aika aikaisessa vaiheessa, pakotti tarttumaan työntekoon.

- sen työn esittelyn käytäntö ja mitä opponentin kuuluu tehdä

Olen humanisti ja kirjoittelin tänä keväänä kandia (se ei ole vielä lopullisesti valmis vaan vielä pitää tehdä korjaukset, jotka on kuitenkin enemmän yksityiskohtiin puuttuvia kuin suuriin linjoihin meneviä).

Meillä jo johdanto- ja metodikurssilla tuli joitain hyviä neuvoja. Esim. meillä on terminologiassa käytössä hakuteos, joka on useiden eri kirjoittajien tekemää meidän alan "jumalan sanaa". Oli tosi hyvä tuoda esiin, että kannattaa olla kriittinen tätä hakuteostakin kohtaan, vaikka usein sitä käytetään, kun halutaan kertoa jonkun asian olevan "fakta".

Itselläni oli käytössä lähde, jossa referoitiin muita lähteitä mutta prosemman vetäjä sanoi, että kandin työhön tämä on ihan riittävä. (Voin laittaa tekstiin X kertoo Y:n teoriasta).

Kävin kaksikin johdanto- ja metodikurssia. Toisella kurssilla oli pakko kirjoittaa kolme aihetta tutkimussuunnitelmaksi. Se oli joillekin todella hyvä juttu. Minulle oli todella vaikea kirjoittaa ne kaksi muuta tutkimussuunnitelmaa, joita en aikonut toteuttaa mutta sain kirjoitettua tästä varsinaisesta aiheestani myös jonkinlaisen suunnitelman ja se oli hyödyllistä, huolimatta siitä, että se luonnos ei niin hyvä ollutkaan.

Itse menin ainakin jumiin työni kanssa. Koska vaikka aihe on tavallaan ensin rajattu, kun lukee lisää tietoa ja tietoisuuteen tulee kaikenlaisia lähtöruudussa olevaan ajatukseen sopimattomia juttuja, löytää itsensä suosta ja voi olla tosi vaikea keksiä ratkaisuja.

Itse kysyin meidän prosemman pitäjältä, että mites sitten toimitaan, jos ei saa tuloksia käyttämillään keinoilla tai entä jos joku suhtautuu kovin intohimoisesti työhönsä ja ehkä pahoittaa mielensä, jos kokee, että ei voi tehdä hyvää työtä. Minusta noistakin asioista on hyvä puhua. (Vetäjä vastasi molempiin, että pitää tulla juttelemaan, jos noin on.) Ehkä juuri tuo jälkimmäinen on sellainen asia, josta pitää voida puhua ääneen. Itselläkin oli sellainen olo, että ei halua tehdä kuitenkaan huonoa työtä, vaikka onkin niitä huonoja hetkiä, jolloin haluaisi vaan heittää kaikki läskiksi.

Itselleni oli hankalaa arvioida, onko työni arvioija suunnilleen samoilla linjoilla siitä, mitä työni on. Aiheeni oli sellainen, että sitä ei voinut rajata selkeäksi ja yksinkertaiseksi työksi vaan tuntui, että siinä oli jonkinlainen punainen lanka eräässä kohtaa mutta muutoin paljon rönsyjä ja myös asioita, joita ei voinut selittää. Kuitenkin mietitytti paljon ja edelleen juuri se, oliko työni liikaa yleisellä tasolla liikkuva ja jonkin verran epätarkka, minkä vuoksi on vaikea tehdä ansiokasta työtä ja että työstä olisi saanut paremman, jos olisi selvempi rajaus (yksi tai pari muuttujaa ja niiden tarkkailua ja tulokset). Mutta siis - aiheeni oli hankala lähtökohtaisesti ja prosemman pitäjäkin oli sitä mieltä.

Arvelen, että muillakin voi tulla noita tenkkapoo-kohtia, mutta on tosi vaikea keksiä yleistä neuvoa, miten setviä niitä. Minulle ainakin selvisi, kun kävimme työtäni läpi että kuulemma saan ihan itse miettiä, kuinka tietyt asiat ratkaisen.:) Alussa on myös kovin varovainen eikä halua heittää välttämättä lukkoon jotain asioita, koska ainakin itselläni on olo, että en ole kauheasti lukenut alani kirjallisuutta, joten on rohkeaa esittää väittämiä kandivaiheessa.

Tutkielman muoto ja ilmaisu oli minulle (ja uskon että muillekin) vaikea sikäli, kun en ole kovin tottunut kirjoittamaan auki lukijaa ajatellen asioita, joita olisi hyvä selittää. Sainkin nyt puuhakseni lisätä tuonne metatekstiä ja johdantoluku oli niin sekava, että joudun muokkaamaan sen johdonmukaisemmaksi ja lukijaystävällisemmäksi.:)

Tuo vanhojen töiden selailu kuulostaa hyvältä. En taas ole itse kai edes selaillut kanditöitä eikä vieläkään päässä ole sellaista kirkasta kuvaa, millainen kandin pitää olla. Malli päässäni taisi olla jotkut tieteelliset artikkelit, joita käsittelimme johdanto- ja metodikurssilla. Ehkä sen vuoksi olin niin rohkea siitä, että otin hankalan aiheen.

taitaa olla jo nukkumatti tulossa mutta siis johdanto- ja metodikurssilla ei siis vielä ollut pakko kirjoittaa tutkimussuunnitelmaa mutta keksiä tutkimuskysymyksiä ja kirjoittaa niiden ympärille, miten tutkisin jne. Ei vielä "kunnon" tutkimussuunitelmaa. Mutta siis mielestäni tosi hyvä orientaatio itse proseminaariin. Tuon kurssin toinen tehtävä oli miettiä itseä kiinnostavia ja mahdollisesti lähellä olevia aiheita. Eli oli tällainen "keksi tutkimuskysymys"-makustelu.



Tuntui, että kaiken kaikkiaan puuttui sellainen riisuttu suuntautuminen työhön, että "tutkin tätä ja tätä aihetta tällä metodilla". Meillä varsinkin tuo metodiosasto jäi vähän hämäräksi.

siitä pitäisi päästä yli. Jälkeenpäin ihmettelen miten sain kandintyön kirjoitettua, mutta gradua en saa millään alkoitettua. Kaksi vuotta jo junnannut aiheen kanssa. Materiaaliakin on kasattu, mutta flowta en vain saa päälle.

taitaa olla jo nukkumatti tulossa mutta siis johdanto- ja metodikurssilla ei siis vielä ollut pakko kirjoittaa tutkimussuunnitelmaa mutta keksiä tutkimuskysymyksiä ja kirjoittaa niiden ympärille, miten tutkisin jne. Ei vielä "kunnon" tutkimussuunitelmaa. Mutta siis mielestäni tosi hyvä orientaatio itse proseminaariin. Tuon kurssin toinen tehtävä oli miettiä itseä kiinnostavia ja mahdollisesti lähellä olevia aiheita. Eli oli tällainen "keksi tutkimuskysymys"-makustelu.

Tuntui, että kaiken kaikkiaan puuttui sellainen riisuttu suuntautuminen työhön, että "tutkin tätä ja tätä aihetta tällä metodilla". Meillä varsinkin tuo metodiosasto jäi vähän hämäräksi.

on tosiaan täytä hepreaa monelle. Siihen kantsii panostaa ja ennenkaikkea näyttää esimerkkejä.

voisiko ottaa jonkun hyvän arvosanan saaneen gradun ja preferoida miksi se on hyvä. Näin opiskelijat saisivat konkreettisen kuvan mihingradulla pyritään.

Kiitos

voisiko ottaa jonkun hyvän arvosanan saaneen gradun ja preferoida miksi se on hyvä. Näin opiskelijat saisivat konkreettisen kuvan mihin gradulla pyritään.

Toisaalta työn tekijä on tilanteessa, jossa ei voi etukäteen tietää, mitä tulee käymään, saako järkeviä tuloksia, kuinka työ muuttuu matkan varrella ja mitä muutoksia pitää tehdä. Minun kokemuksellani siis on vaikea etukäteen päättää, että tekee hyvän, kun ei aina tiedä, miten jonkun aiheen kanssa käy. Tietty tässä hyvin prosemman pitäjälle mietittävää.:)

20

Sun on PAKKO opetella kirjoittamaan ennen kuin ryhdyt vetämään tuollaista seminaaria. Kiire ei ole hyvä tekosyy, pilkkuvirheitä ei tehdä edes kiireessä, jos opit ovat selkärangassa. Mikä koulutus sulla on?

MUTTA älkää kiinnittäkö tieteenalaan liikaa huomiota, tutkielmaminaarien asiat lienevät aika samat kaikilla tieteenaloilla.

Ap:n koulutus on FT ja arvo on dosentti, eikä aloitusviestissä ole yhtään pilkkuvirhettä, vaikkakin siinä on pari ylimääräistä välilyöntiä väärissä paikoissa. Ap osaa kirjoittaa ja on kirjoittanut useita kirjoja ja artikkeleita eri kielillä.



Onko siitä asiata mitään sanottavaa?

Tämä ei ole vitsi, eikä kiusaamista, mutta koen todella mielenkiintoiseksi sen, että et osaa kirjoittaa.



Sulla tuskin on lukihäiriö, virheet kun eivät ole sen tyyppisiä.



Voisitko kirjoittaa tähän jonkun näytepätkän niin hyvin kuin osaat, mielellää vähän vaativampaa tekstiä, niin näkisin kuinka heikkotaitoinen todella olet? (Mua kiinnostaa ihan todella millaisin eväin tutkielmaseminaareja vedetään.)

että kieliopilla ja oikeinkirjoituksella on väliä. Oikeasti. Olen lukenut viimeisten vuosien aikana niin monta kanditutkielmaa, joiden kirjoittajat tuntuvat unohtaneen oman kielensä kokonaan. Tuntuu, että yhdyssanoja ei osaa enää kukaan ja pilkkusäännöistä ei olla kuultukaan. Rasittavaa sitten yksitellen jokaisen kanssa käydä samat asiat läpi. Olisi ihanaa, jos yliopisto-opiskelijoille olisi pakollinen, kunnollinen kurssi, jonka jälkeen osaisivat kirjoittaa suomea. Nih.

Aika er asennossa saivat kyllä aivot olla, kun tehtäviä tehtiin. Toinen tiukkaa faktaa ja toinen luovaa ajatuksen virtaa....

Sorry virheet - mäkin oon tohtori, mutten en jaksa täällä vauva kainalossa virheistä piitata :-)

MUTTA älkää kiinnittäkö tieteenalaan liikaa huomiota, tutkielmaminaarien asiat lienevät aika samat kaikilla tieteenaloilla.

niin lähdekritiikki, lähdekritiikki, lähdekritiikki... Mun aikana tehtiin vielä proseminaaritöitä ja minäkin sellaisia tein sekä pää- että joissain sivuaineissa. Joskus jouduin opponoimaan työtä, jonka lähteet olivat osittain ihan luokattomia. Myös graduseminaarissa tätä vähän näkyi, mutta siinä vaiheessa se (viimeistään) karsittiin kovalla kritiikillä pois. Nyt nettiaikana tuo lienee vielä tärkeämpää. Omat opiskelut ajoittuvat yli 10 vuoden taa, mutta töissäkin hakuja tehdessä opiskeluaikana opittu lähdekritiikki on auttanut tosi paljon.

Ap kirjoitti näin: "Mitä teidän kandin - ja maisterinsminaareissa on opetettu ja mikä teille on olut siitä tärkeintä? Entä mitä olisi pitänytnettaa tutkielman teosta, mutta ei opetettu?



Mä joudun ensi talvena pitämään yhtä tällaista seminaaria ja, vaikka siellä toki on lista vakioasioista, joita on läpikäytävä, olisi kiva kuulla "käyttäjäkokemuksia"?"



Oikeaoppinen versio, pilkutkin korjattuina: Mitä teidän kandi- ja maisteriseminaareissanne on opetettu, ja mikä niissä teille on ollut tärkeintä? Entä mitä olisi pitänyt opettaa tutkielman teosta, mutta ei opetettu?



Mä joudun ensi talvena pitämään yhtä tällaista seminaaria, ja vaikka siellä toki on lista vakioasioista, jotka on käytävä läpi, niin olisi kiva kuulla kokemuksia. (Käyttäjäkokemus on outo termi, omasta mielestäni.)

- ylipäätään aiheenvalinta oli tosi vaikeaa, en ole uskaltautunut vielä graduseminaariin kun ei ole hajuakaan mistä sen gradun tekisi

- lähdekritiikki

- lähdeviittaukset ja se, että aina pitää viitata siihen primaarilähteeseen (unohtui yllättävän monella)

- liitteiden/kaavioiden/kuvien käyttäminen tekstissä (esim.onko tekstien seassa vai liitteenä)

- itse koin tosi hyödylliseksi sen, että ekalla kerralla selailtiin aikaisempia töitä (itse en ollut koskaan lukenut yhtäkään). Näin näki vähän minkätyyppistä työtä olis tarkoitus alkaa tekemään ja mitä vaaditaan..

- oli tosi hyvä, että tutkielmasuunnitelma piti tehdä kirjallisesti jo aika aikaisessa vaiheessa, pakotti tarttumaan työntekoon.

- sen työn esittelyn käytäntö ja mitä opponentin kuuluu tehdä

Ap kirjoitti näin: "Mitä teidän kandin - ja maisterinsminaareissa on opetettu ja mikä teille on olut siitä tärkeintä? Entä mitä olisi pitänytnettaa tutkielman teosta, mutta ei opetettu?

Mä joudun ensi talvena pitämään yhtä tällaista seminaaria ja, vaikka siellä toki on lista vakioasioista, joita on läpikäytävä, olisi kiva kuulla "käyttäjäkokemuksia"?"

Oikeaoppinen versio, pilkutkin korjattuina: Mitä teidän kandi- ja maisteriseminaareissanne on opetettu, ja mikä niissä teille on ollut tärkeintä? Entä mitä olisi pitänyt opettaa tutkielman teosta, mutta ei opetettu?

Mä joudun ensi talvena pitämään yhtä tällaista seminaaria, ja vaikka siellä toki on lista vakioasioista, jotka on käytävä läpi, niin olisi kiva kuulla kokemuksia. (Käyttäjäkokemus on outo termi, omasta mielestäni.)

Kahden relatiivisivulauseen väliin ei tarvitse laittaa pilkkua, eikä tuonne viimeiseen lauseeseen tule mitään 'niin'-sanaa. Joten ap ei tosiaan tehnyt PILKKU-virheitä. Muita kyllä. Ehkä hän kirjoittaa vaikka puhhelimen näppikseltä, kuten minä?

Metodeista olisi meille pitänyt puhua enemmän.