Miten reagoida, kun 2v7kk pyrkii jatkuvasti vahingoittamaan vauvaa?

toi on niiin normaalia, kun ikäero on tuo. Koita kestää siis.



Toinen keino olisi rangaista lasta joka kerta, kun tekee pahaa. Eli jäähypenkkiä sitten vaikka 20 kertaa päivässä. Sillä luulisi rauhoittuvan edes jonkin verran, koska ei lapsi siellä jäähyllä tykkää olla.



Toinen keino, jos edellinen ei tepsi, olisi sellainen, että aina pahanteon sattuessa jätät ison lapsen TÄYSIN huomioimatta ja otat vauvan syliin ja lohdutat ja kehut ylimalkaisesti.

Meillä on vaan yksi pieni paapero, mutta just tuli kantoliina postista, ja vaikuttaa oivalta vehkeeltä.



Tajuaako isoveli mitä tekee? Voisin kuvitella että on sille aika tiukka paikka jakaa sun huomio.



Liina vois tohon toimia siten että jos vaan vauva siihen suostuu, niin pysyy tyytyväisenä, ja sitten sulla on kaksi kättä vielä isoveljelle.

hoiti sitä samalla kun minä vauvaa. Vaihtoi vaippoja ja kylvetti, vaikka poika!



Kiitos mahtavan kummitädin kuka osti vauvanuken!

vain pahentaa tilannetta? Eli nouse takaisin aikuiseksi, sitä pitää tehdä väsyneenäkin... Ole lempeä ja johdonmukainen, ja niin paljon kuin mahdollista, ole sen esikoisen kanssa tiiviimmin.

Onkohan jäänyt tavat opettamatta.. Pitäis jo tuon ikäisen tietää että toista ei saa vahingoittaa.



Anna vastuuta pojalle. Kehu että on iso poika ja katso että vauvalle ei tapahtu mitään pahaa kun se tuossa nyt on... tee veljestä iso mies ja kehu paljon. Kun kerta on lellitty...

jäähypenkkiä, tuon ikäinen lapsi ei vielä täysin ymmärrä, miksi sitä käytetään. Ja hänelle tulee entistä pahempi olo kun häntä ei kuunnella eikä huomioida.



Anna lapsellesi täysin äiti-poika aikaa, ja huomiota kun vauva esim. nukkumassa. Tai vaikka vauva leikkii lattialla, niin meet itse esikoisen kanssa sohvalle lukemaan kirjaa tai leikkimään hänen kanssaan. Anna esikoisen huomata, että hänkin on tärkeä, ja hänestäkin välitetään vaikka on tullut kilpailija taloon.



Kun menee kovakouraisesti vauvan luo, ota syliin ja selitä rauhallisesti lapselle miksi vauvalle ei saa tehdä niin, ja kerro ymmärtäväsi, että esikoista harmittaa kun hän ei saa enään niin paljon itselleen aikaa, mutta että vauvaa ei silti saa satuttaa.



Ja tuo nukke tosiaan toimii monen kohdalla.



Joo tiedän, se on helpommin sanottu ku tehty nuotkin asiat. Varsinkin olla kärsivällinen.



Voimia kamalan paljon.! Toivottavasti menee pian ohitse.

Mulla on lapsilla ikäero 2v ja tuollaista oli melkein koko ensimmäinen vuosi. Jos hetkeksikään jätin vauvan lattialle, esikoinen oli hyppäämässä päälle tai potkimassa. Pinnasänkyynkin heitteli kovia puuleluja. Yritin kaikkea, mikään ei auttanut. Jäähyt ja huutaminen vain pahensivat tilannetta. Hiukan helpotti se, että yritin antaa esikoiselle paljon positiivista huomiota kun teki jotain hienosti ja jättää vähemmälle huomiolle pahanteot. Mutta ei sekään keino paljon auttanut. En voinut jättää vauvaa hetkeksikään yksin, ekat 9kk hän kulki aina mukana sylissä tai oli sitterissä mun jalkojen juuressa. En voinut päästää vauvaa edes ryömimään tai konttaamaan valvomatta itse korkeintaan metrin päässä tilannetta. Onneksi esikoisen käytös yhtäkkiä helpotti, kun pikkusisarus oli noin 9kk.

oli ainoa ja rakastettu yli 2 vuotta. jokaisen silmatera ja nyt aiti vaan vakivaltaisesti repii.. mahtaa olla hammentavaa pienelle ihmiselle.

oli ainoa ja rakastettu yli 2 vuotta. jokaisen silmatera ja nyt aiti vaan vakivaltaisesti repii.. mahtaa olla hammentavaa pienelle ihmiselle.

syy-seuraus-suhteita. Just sun kaltaisten mammojen lapset ei vielä 10-vuotiainakaan "ymmärrä", että toista ei saa heittää kivellä päähän.

Ja ap.

-osta isommalle vauvanukke

-kun kiusaa vauvaa, tee kuten joku neuvoi, eli syöksyt lohduttamaan ja hoitamaan vauvaa, ja käännät aktiivisesti selän esikoiselle, eli vauvaa kiusaamalla ei saa MITÄÄN huomiota. Mutta ihan kaikesta hyvästä käytöksestä saa ylenpalttiset kehut.

Tehkää paljon yhdessä, ja juttele paljon isoveljelle, miten hän osaa paljon asioita, mitä pienempi ei osaa, ja miten pienempi tykkää isoveljestä jne.

Nyt kun meidän kuopus on 10 kk niin vähän alkaa helpottamaan. Nyt toimii se että pidän esikoista 3,5v paljon hyvänä, meillä on sellasia säännöllisiä halihetkiä, pidän sylissä ja hellittelen pitkin päivää. Heti jos satuttaa pienempää olen hänelle jäätävän viileä ja otan pikkusisaruksen syliin ja sanon ihan neutraalisti: voi voi nyt et voi tulla syliin kun satutit vauvaa, nyt vauvan pitää olla sylissä. Tämä tuntuu toimivan. Tai sitten se aika vaan parantaa, kun tottuu pikkusisarukseen... Mutta tiedän tunteen. Huomaamatta vaan lepertelee vauvalle, ja vanhempi lapsi saa vaan kokoajan toruja... Tsemppiä sinne!

harrastatte alinta mahdollista manipulointia...



Rakkaus pitää ansaita... voi oks!

Kaksi kertaa olen tuon ikäeron kokenut ja kummallakin kerralla rasittavaa joskin pojan ollessa se vanhempi, oli vielä rasittavampaa.



Anna vanhemmalle paljon aikaa olla äidin sylissä ja ihan vain kahdestaankin. Puutu vain selviin aggression purkuihin tai väärään tapaan kohdella vauvaa. Jos joskus juostessa menee kumoon, niin vaikka kuinka sydäntä raastaa vauvan puolesta, älä noteeraa pahalla, vaan sano, että oli vahinko, muistathan varoa ensi kerralla. Eli pidä kaikki vauvan kohteluun puuttuminen minimissä. Kun vanhempi esimerkiksi lyö vauvaa, ota vanhempi tiukkaan, mutta hellään puhutteluun, kerrot lyhyesti miksi ei saa lyödä ja näytät mallia miten vauvaa voi silittää. Voit myös jutella siitä miten pahalta tuntuu jos itseä lyödään, että vauvasta tuntuu ihan yhtä pahalle. Jos vauvan satuttaminen on lähinnä ajattelemattomuutta kuten pallolla heittämistä leikin tiimellyksessä, niin ohjaat vain sanomalla ettei palloa heitetään tuonne suuntaan, ei toisten ihmisten päälle. Ota esikoinen mukaan vauvanhoitoon mahdollisimman paljon. Samoin vauvan kanssa olemista voi opetella makoilemalla kaikki kolme lattialla ja puuhailemassa siiä samalla jotain. Oman nuken hankkiminen on myös hyvä idea.



Ja sitten pitkää pinnaa. Joku päivä se lakkaa ja osat kääntyy kun pienempi alkaa muksimaan ja puremaan isompaa.