Te joilla on sekä tyttöjä että poikia tai olette kasvatusalan ammattilaisia, vastaisitteko!

eikä tytön kasvattaminen mielestäni ole ainakaan helpompaa kuin pojan. Lapset ovat yksilöitä, ei voi mitenkään yleistää.

Ei minusta voi vetää noin yksiselitteisiä johtopäätöksiä. Kaikki lapset ovat yksilöitä ja erilaisia, olivat sitten poikia tai tyttöjä.



Poikia on niitä vilkkaita menijöitä ja hiljaisia hissuttelijoita sekä kaikkea siltä väliltä. Näin taitaa olla myös tytöissä. Se, minkä olen huomannut omista lapsistani ja töissä on se, että poikien kanssa voi olla "suorempi" ja sanoa kuinka asia on, mutta tytöt vetävät herneet helpommin nenuun. Saa monesti olla enempi kieli keskellä suuta tyttöjen kanssa.

No et ihan älykkäältä vaikuta, mutta poikien leikit toki ovat usein erilaisia. Luonteen vilkkaudesta se kyllä ei riipu mitenkään, luonteen vilkkaus ei ole sukupuolisidonnaista.

ja mustakin kyse on enemmän lapsen luonteesta, tosin sillä varauksella että pojat ovat usein vähän villlimpiä kuin tytöt.



Meillä poika on aikamoinen koheltaja ja aina saa olla toppuuttelemassa menoa ettei vaan _taas_ satu. Ja luonteeltaan hän on aika kovapäinen myöskin, eli on saanut toistaa uhmäiässä sen 500 kertaa/päivä jonkun tietyn kiellon.



Tyttö sen sijaan käyttäytyy hyvin ;) (tai siis ei juokse ja hypi ja uskoo kerrasta tai toisesta sanomisen), mutta tosiaan hänessä onkin sitten enemmän sitä henkistä vastusta.

Tytöt ovat keskenään hyvin erilaiset, vaikka ovatkin sangen lähellä toisiaan iässä, kun väliä on 1v2kk. Toinen on nyt eskarissa ja toinen menee ensi syksynä. Poika on 3,5 vuotias.



Esikoinen ja kuopus muistuttavat toisiaan hyvin paljon, molemmat ovat pää-edellä-tyyppejä. Keskimmäinen on pohtija, hidastelija ja ajattelija. Hänellä kestää aina kaikki tuplasti niin kauan kuin noilla kahdella muulla. Mutta hän ei satuta itseään eikä kaadu eikä putoa niin usein, joten puolensa kaikella.



Poika on siinä erilainen, että ei ehkä tottele yhtä hyvin kuin tytöt. On myös laiskempi kävelemään, haluaa istua rattaissa tai pulkassa edelleen. Pottailut onnistuivat myös myöhemmin kuin tytöillä. Mutta en ole ajatellut että nämä johtuisivat tyttö- tai poikageeneistä, vaan erilaisista luonteenlaaduista ja yksilöllisyydestä. Minun mielestäni lapset ovat samanlaisia olivat ne sitten tyttöjä tai poikia. Suuri joukko kumpia vaan ja varmasti tyhmyys tiivistyy.

Tunnen hyvin käyttäytyviä ja rauhallisia poikia SEKÄ tyttöjä. Samoin villejä ja huonotapaisia tyttöjä SEKÄ poikia..eli luonnekysymys/kasvatus tietysti..

Äitinä vastaan, että tyttöni on hyvätapainen/villikko

Poikani rauhallinen ja pohtiva tyyppi, mutta poikamaisuus tulee ehkä esiin uhkarohkeudessa...hypitään ja kiipeillään ja pudotaan ja loukataan..useammmin, kuin tytöt.

Meillä on aika herkkä poika ja rämäpää tyttö :)



Lasten kasvaessa olen huomannut että poika on lopulta aira suora tyyppi. Asiat ovat joka mustia tai valkoisia. Joko -tai. Hânelle ei paljoa tarvitse asioista perustella ja selitellä.



Tyttö sen sijaan soutaa ja huopaa ja hakee selityksia koko ajan.

niinhän ne sanovat että pojat ovat vilkkaampia.



mutta siis ap:lle vastausta. meillä tyttö ja poika. molemmilla on vilkkaat leikit mutta pojalla se on luonteeltaan rajumpia (oli jo tuossa vuoden iässä minkä ikäinen tyttö nyt on). tyttö taas vie enemmän henkisiä voimia jääräpäisyydellään ja osaa kyllä jo nyt kietoa ihmiset pikkurillin ympärille ja pompottaa ja yrittää parhaansa mukaan laitta ison veljen syyksi omat kompastelutkin.

menee että viis tyttöä kasvattaa siinä missä yhden pojan ja ainakin meillä pitää paikkaansa

Eihän naisia ja miehiäkään tulisi lokeroida pelkän sukupuolen takia... Ihminen on kohdattava ihmisenä ja yksilönä. Kunhan perheen sisällä on yhteiset pelisäännöt jotka ovat samat kaikille. Siinä mielestäni punainen lanka ihmisen kasvatuksessa =)