Äitiysmekkoballadi, vl-runo??? Tietääkö joku?
Voisko sen kirjoittaa tänne?
t. eräs suurperheen äiti jonka kiinnostus heräsi kun luin toisesta ketjusta että tuollainen on olemassa... muutkin vastaavat kiinnostaa =)
Kommentit (92)
Ihan TODELLAKO sinulla on sellainen oikeus? Kyllä suuresti ihmettelen miksi ylijumalaksi oikein itsesi kuvittelet?!
Kaikki ihmiset eivät halua samoja asioita, MUTTA jokaisella on oikeus tehdä niin haluaa, ILMAN että toisilla on oikeus luokitella heidät tällöin epänormaaleiksi!!
Vai onko minullakin oikeus sanoa sinua elämääsi epänormaaliksi? Minun elämääni kun kuuluu 12 lasta, aviomies, kissa, omakotitalo jne jne...Sinun elämääsi tuskin kuuluu, joten oletko epänormaali?!
T. 12 lapsen äiti, ei lestadiolainen ja mielestään TÄYSIN normaali kaikin puolin:)
ettei asiaa voi itse päättä ja tuskaa tuottaa ajatella edes toisin. Synnintunto on kasvatettu niin vahvasti ja suureksi osaksi persoonaa.
Olen se joka kertoi olleensa erittäin kurinalaisessa yhteisössä koska vanhemmat siihen kuuluivat. Olen ns. perheen musta lammas ja tieni ei ole ollut helppokulkuinen. Ymmärrän ettei monista ole irrottautumaan koska juuret on niin vahvasti uskonyhteisössä kun siihen on pienestä alkaen kasvatettu.
On erittäin vähälukuisia ne henkilöt jotka liittyy vl-uskontoon ellei ole perhetaustaa jonka vuoksi siihen kuuluisi. Se tulee ikään kuin äidinmaidossa.
Outoa on se että ihminen voisi määrittää toisten uskovan uskon laadun kuka on keskiössä ja kuka laitimmainen. Jumala tutkii sydämet. Outoa on myös se että toisella uskovalla on mahdollisuus antaa synnit anteeksi joka oppi on Raamatun vastainen. Raamattu kertoo Jeesuksen kuolleen ihmiskunnan syntien vuoksi ja olevan lunastaja ei toisen uskovaisen.
ja mielestäni olet epänormaali 12 lapsen äiti.
Normaalimpi perhekoko olisi 2-4 lasta.
En halua lukea enää ainuttakaan juttua ehkäisystä ja lestadiolaisten naisten aivottomuudesta. He takuulla itse tietävät, ovatko alistettuja vai eivät tai onko heillä aivoja. Tämä on runoketju ja jos teillä ei ole runoja kirjoitettavana, olkaat hyvät ja jättäkää näppis rauhaan.
edes keskustella ajattelevansa toisin tai sanoa kyseenalaistavansa asioita. Se vaan on niin, että sellaista ei saa tehdä! Siksi kannattaa vaan hiljaisesti ottaa ja lähteä. Voittonen ei ole Jumala eikä vl-yhteisö Jumalan valtakunta. Rohkeutta peliin, miksi kitua ja riutua tuomittuna laitimmaisena, kun voi elää täysillä uskovaisena ja omana itsenään.
kipuilen kovasti tämän lapsiasian vuoksi. Epäilen, kyselen ja ihmettelen asiaa. Vaikeammaksi tilanteen tekee vielä se, että Voittonen on meidät epäilijät passittanut laitimmaisiksi. Hänen puheistaan sai sellaisen kuvan, että uskonelämän laitapuolella kulkijat epäilevät ja kyseenalaistavat asioita, keskellä -oikeiden uskovaisten parissa- tätä ongelmaa ei ole. Usein näillä keskustelupalstoilla on kannustettu vl-äitejä kapinaan, mutta kuten huomaatta kapinoita ei voi, jos edes ajatuksissasi ajattelet toisin olet tuomittu laitimmaiseksi, sille paikalle josta ensimmäisenä joudut ulos Jumalan valtakunnasta.
MInä olen myös aina luullut, että epäilykset kuuluvat aina uskovaisen elämään, usein olen saarnapuheissa kuullut myös sanat "sinä laitimmaisen tuntoinenkin saat uskoa..." Kuinka moni lestadiolaisita kuitenkaan voisi nostaa kätensä ylös ja todeta olevansa uskossaan parempi kuin toinen....
Puhtaan valkea
vauvanpyykki,
kuin juhlaliputus
kastepäivän aamuna.
Kynttilän riemukas liekki
on syntymäsi.
Syntymän iloa pimeys pakenee,
syntymän ilossa taivaat taipuvat.
On avoin syli
lapsen nauraa ja itkeä,
on ojennettuja käsiä levätä.
Ojennetut käsivarret
ovat silta ja purje
aikojen ja välimatkojen yli.
-Leena Salin-
Lapsen kehto-valtakunta suurin:
siinä nukkuu pieni äärettömyys.
Salaperäinen on kehto keinuessaan:
siinä tuuditellaan tulevaisuus.
Siinä odottavat kapaloissaan
kaikki voimat, kaikki tapahtumat,
kaikki viattomuus, kaikki synnit,
koko mystillinen ihmiselo.
Väkevä on lapsi, lapsen käsi.
Hän on kerran punnitseva meidät.
Lapsi leikkii huolettomin käsin
nimillämme unohduksen leikin.
Pihlaja, vastaistutettu,
lupasi leikkien jatkuvan,
pieniä jalanjälkiä puun suojaan.
Lasten äänet kuin linnut
kohosivat pilviin,
eivät jääneet.
Pihlajan läpi
en näe tielle
kun he palaavat.
-Pirjo Toljamo-
Aamullahan se oli
kun tulivat punaisin poskin,
rapaisin housuin
-äiti anna voileipää!
Näinkö pian
rapaiset housut
katosivat tielle
mutkan taakse.
Näinkö pian
tuli ilta,
kaamoksen hämärät hetket.
-Liisa Oikarinen-
Ihan hirvittää ajatella aikaa kun nämä lapset ovat isoja ja muuttavat pois. Apua! Ikävä kouraisee sydäntä jo nyt. =)
Sitten istutaan miehen kanssa kiikkutuolissa ja ikävöidään kun on niin siistiä ja hiljaista.
t. 7 lapsen äiti
Tässäpä tämä ihana runo, jota luulen ap:n kaivanneen. Pirkko-Liisa Linjamalla on muitakin ihania runoja..
Pyydän teitä,
lukekaa Aale Tynnin Rohdinmekkoballadi,
niin kerron sen jälkeen tarinan,
jonka nimenä voisi olla äitiysmekkoballadi
ja joka voisi alkaa:
Ja äitiysmekko yllä oli vaimosella,
joka tuli klinikkaan synnyttämään
yhdeksättä lastaan.
Hän tuli kaukaa järvien ja metsien takaa
ja oli niitä, jotka tulevat taas ja taas.
Vaikka siellä sipistiin ja supistiin,
hän käveli rohkeasti kuninkaan luo
ja sopeutui hovitapoihin.
Mutta kun häneltä kysyttiin yhä uudestaan:
Mitenkä te luulette jaksavanne?
Ettekö yhtään ajattele?
Montako te vielä aiotte?
Eikö nyt oltais järkeviä?
hän vaikeni
aivan kuin olisi ajatellut:
Ei, kuningas, et kaikkea tiedä.
Näin hänen katsovan miehensä
ja kahdeksan lapsensa kuvaa
ja hymyilevän.
Ja hän halusi pian takaisin maahansa,
missä hän voi vapaasti itkeä ja nauraa
ja missä on kevyt kulkea.
Kuulin hänen laulavan sille yhdeksännelle
vanhasta kehtolaulusta:
"Taivahast`on lapsi tullut, taivahan tulen kisoista,
Luojan lemmen leikinnöistä, ei vahingon valkeoista"
Hän kiitti ja lähti kääröineen omaan maahansa.
Minä näin hänen kulkevan äitiysmekossaan
ja tiesin hänen unohtavan neuvot kuninkaan.
Minä ikkunasta katsoin ja kauan vaikenin
ja sanoja kehtolaulun minä hiljaa muistelin.
aivan keskeltä Taivasta.
Ovat syntini anteeksi kaikki,
ovat lapset ja aviomies.
Tämä pienoinen vierellä tässä,
mitään muuta en tarvitse.
Sain itsekin tämän kuudennen lapsemme synnyttyä ystävältä. Olin vielä synnytyssalissa, ja kyllä se tuli niin ihanaan ja sopivaan hetkeen, että aivan ihana..
" Illalla usein
nukkuvia lapsia katsellessaan
tekee lupauksia
paremmasta huomisesta
kärsivällisemmästä vanhemmasta.
Hyvä niin,
mutta kaikkein tärkeintä
olisi muistaa sanoa:
Sinä olet rakas.
Se on yhtä tärkeää kuin leipä."
Elli Hentilä
Tunnelmat sopivat hyvin tähänkin esikoislestadiolaisen naisen tunnelmaan.
Omieni joukossa minulla on oikeus olla onnellinen ja surullinen, pirteä ja väsynyt, kulkea kepein jaloin ja nauttia lapsistani. Nähdä se ilo mitä suuri perhe tuo jäsenilleen...
Kun menen sinne klinikkaan tai ihan vaan kauppakeskukseen koko perheeni kanssa olen outo, aivoton, synnytyskone, hullu, vailla ihmisoikeutta....
Onneksi on se salo jonne kuningas ei näe ja jonka aarteita hän ei tunne.
Jaan tunteesi TÄYSIN noissa asioissa. Edellä jo kirjoitti, oliko nyt 30, samasta asiasta ja se sattui niin nappiin. Oi kuinka helppoa ja onnellista tämä suurperheen elämä olisikaan ilman ulkopuolisia paineita ja ainaisia arvostelijoita!!!
Väliin ajattelen, että olisi niin ihanaa asua jossain korvessa vain oman perheen kesken!
t. suuren vl perheen äiti
Ihanaa että sain sen nyt kirjoitettua loppuun. Suuri kiitos kun vaivauduit vastaamaan. =)
Se on aika hauska, vaikka en tarkkaan muistakkaan miten menee. Olen kuullut sen Keräsen itsensä esittämänä ja nauroimme vatsat kipeiksi.
Siinä kerrottiin kauniisti, kuinka ainutlaatuista on saada erityislapsi ja vanhemmat valitaan tarkkaan, joille sellainen annetaan.
kipuilen kovasti tämän lapsiasian vuoksi. Epäilen, kyselen ja ihmettelen asiaa. Vaikeammaksi tilanteen tekee vielä se, että Voittonen on meidät epäilijät passittanut laitimmaisiksi. Hänen puheistaan sai sellaisen kuvan, että uskonelämän laitapuolella kulkijat epäilevät ja kyseenalaistavat asioita, keskellä -oikeiden uskovaisten parissa- tätä ongelmaa ei ole. Usein näillä keskustelupalstoilla on kannustettu vl-äitejä kapinaan, mutta kuten huomaatta kapinoita ei voi, jos edes ajatuksissasi ajattelet toisin olet tuomittu laitimmaiseksi, sille paikalle josta ensimmäisenä joudut ulos Jumalan valtakunnasta.
MInä olen myös aina luullut, että epäilykset kuuluvat aina uskovaisen elämään, usein olen saarnapuheissa kuullut myös sanat "sinä laitimmaisen tuntoinenkin saat uskoa..." Kuinka moni lestadiolaisita kuitenkaan voisi nostaa kätensä ylös ja todeta olevansa uskossaan parempi kuin toinen....