Onko " pakko" ottaa äiti/anoppi kotiin hoitamaan vastasyntynyttä vauvaamme?

tai näin telkusta jonkin ohjelman, jossa kerrottiin että on tärkeää ja luonnollista että isoäiti tulee opastamaan ja auttamaan vauvan synnyttyä. Se on ikäänkuin isoäidin velvollisuus. Ehkä anoppisi näki saman ohjelman?



Toki auttavia käsiä tarvitaan, mutta jos kyseessä esikoinen, niin yleensä siitä puolisonsa kanssa selviää. Varsinkin jos mies pitää isyyslomaa. Itse en olisi mistään hinnasta ottanut tänne ketään, vihonviimeiseksi anoppia kummankaan lapsen synnyttyä.



Minulla ainakin oli suuri kynnys ottaa yhtään vierasta pitkään aikaan. Isovanhemmat saivat KÄYDÄ (max 1 tunti) alusta asti ja ensimmäiset vieraammat otettiin kylään kun vauva 3 viikkoa.



Yritä hoitaa asia korrektisti ja siten, että hyvä mieli säilyy kaikilla. Sinulla on täysi oikeus päättää kuinka perheenne toimii vauvan synnyttyä ja kuka teille saa tulla. Nyt on se aika, kun sinä saat olla erittäin itsekäs, ja sinä kerrot kuinka toimitte.



Ole lujana. Ja tsemppiä synnytykseen.

Varsinkin, jos kyse on ensimmäisestä vauvasta, on ensimmäiset kaksi viikkoa parempi varata " tutustumiseen" ja uuteen tilanteeseen tottumiseen. Tuore äiti on herkkä kaikille hyvää tarkoittaville neuvoille ja ohjeille...



Meillä anoppi tuli avuksi, kun kakkonen syntyi. Ja silloinkin vasta, kun mies palasi töihin isyysvapaan jälkeen. Homma toimi hyvin; anoppi lähinnä vastasi ruokahuollosta ja isomman viihdyttämisestä (ts. hoidosta). Sain itse levättyä paremmin ja jaksoin hoitaa vauvan. Meillä anoppi asuu 2000km päässä, joten hänkään ei tule " käväisemään" .

että et halua rikkoa välejänne, mutta haluatTE tutustua uuteen perheenjäseneen ja harjoitella elämää hänen kanssaan ihan rauhassa.

Sano että arvostat sitä että hän haluaa auttaa, mutta että et halua tuollaista apua, ja toivota käymään katsomaan vauvaa mutta että yökyläilyt sitten aikaisintaan kun vauva on 2viikon ikäinen.

Sano anopille ystävällisesti mutta tiukasti että haluatte tutustua vauvaan perheenä ensi yksin. Kylään saa toki tulla, mutta katsotte niitä yökyläilyjä sitten muutaman kuukauden päästä. Hölmö anoppi jos ei tuota tajua.

Lähetä pliis se tänne meille.

Mä en saa hoitoapua vaikka haluaisinkin :(

Oma äiti ja anoppi asuvat eri paikkakunnilla. Ja ovat työssäkäyviä, eivät niin vain voisivatkaan tulla.

-äiti ja poika 7 viikkoa-

luulisi anopin ymmärtävän asian. Hän tietysti haluaa tulla, joten ehdottaisin, että tulee vaikka muutaman viikon päästä. Anoppiakin pitäisi ymmärtää ja ottaa pariksi päiväksi. Voisiko hän yöpyä jossain muualla osan aikaa vierailusta - asuuko ketään muita sukulaisia tms. lähellä?

Mutta jos jostain syystä mies ei saisi sanottua anopille ettei sen apua tarvita eikä haluta synnytyksen jälkeen, minä kyllä saisin. En missään tapauksessa suostuisi katselemaan anoppia meillä niin herkkänä aikana. En myöskään omaa äitiäni tai ketään muuta ulkopuolista.

Toki voi tulla siivoamaan, laittamaan ruokaa jne. että tuore äiti saa rauhassa hoitaa vauvaansa ja levätä, mutta en kyllä olis antanut kenenkään tulla neuvomaan mua vauvani hoidossa enää kotiutumisen jälkeen.

Vaikka hän varmasti tarkoittaa hyvää, niin ei missään tapauksessa kannata suostua moiseen. Teidän pitää saada rauhassa tutustua toisiinne, vauvan alkuaikaa ei saa koskaan takaisin.

Teistä tulee perhe, se on aivan älyttömän suuri elämänmuutos ja vaatii aikaa, rauhaa ja omaa pesää. Voit olla synnytyksen jälkeen väsynyt, hormonit heittelee ja mielialat vaihtelee onnellisesta alakuloiseen. Imetyksen alku voi olla takkuista, ja se vaatii rauhallista ja kärsivällistä harjoittelua, vauvaan tutustumista jne. Jos siinä on anoppi (huh pelkkä ajatuskin puistattaa) koko ajan neuvomassa ja hääräämässä, luultavasti mistään ei tule mitään. Pitäkää mummot loitolla niin kauan kunnes vauvanhoito sujuu luontevasti, tiedät millainen vauva sinulla on ja mitkä ovat hänen tarpeensa. Sitten vasta anoppi kylään, kun sulla on selvät rutiinit hallussa.

Itsehän se vauva on opeteltava joka tapauksessa hoitamaan, ilman apuvoimia. (Enkä nyt siis tarkoita miestä.) En olisi minäkään päästänyt anoppia meille vauvaa hoitelemaan... Muutenkin on melkoinen tapaus koko nainen.

normaali kun et halua anoppiasi teille kun vauva tulee kotii. Anoppi on joskus ollut samassa tilanteessa ja varmasti tajuaa sen ettet häntä sinne halua.



Miehesi tehtävä tehdä äidilleen rajat selväksi. Rajat menee juuri siinä mihin sinä ja miehesi ne vedätte. Jos sinusta ei ole ok että anoppi tulee teille niin se tulee vain anopin kiltisti hyväksyä ja niellä. JA anopin on turha suuttua tai " räksyttää" jälkikäteen! Teidän perhe ja teidän säännöt.



Sanokaa anopille että kyläily on ok mutta yöksi ei ole tulemista. JA voi vaikka sanoa max aika jonka saavat teillä olla!



Anopille siis rajat. Anoppisi ehkä yrittää " jyrätä" paikkaasi tai tunkea sinun reviirille. Yleensä tollaset anopit ymmärtävät vain ja ainoastaan suoraa puhetta! Ei mitää kiertelyjä.



Minusta se on hyvin luonnollista että äiti tahtoo hoitaa ekat viikot vauvaa itse miehensä kanssa. HAluaa tutustua itse vauvan hoitoon ja lapseen. Haluaa niissä hormonihuuruissa olla rauhassa.





T. nainen joka väsyi anoppiin totaalisesti kun ei ollut rohkeutta minulla eikä miehellä tehdä stoppia. Eka piti käydä väsymisen äärirajoilla ennen kuin saatiin sanottua että nyt riittää.

Anoppi myös toi kotiimme ison lauman katsomaan ensimmäistä lapsenlastaan. Myös paljon pieniä lapsia mukana. :(( Oli erittäin raskasta kuunnella sitä kälätystä ja meteliä, kaipasin rauhaa.



Anoppi sitten myöhemmin sanoikin että äidit yleensä synnytyksen jälkeen haluaa olla rauhassa, mielellään hiljasuudessa. :) Mutta sulle sitä ei nyt suotu. Totta minä haluan lasta myös nähä ja esitellä sitä kaikille. Onhan hän minun eka lapsenlapsi.



Myös anoppi kutsui ittiä äitiksi. " Vahingossa" .

vauvan syntymän jälkeen, mutta välimatkaa olikin sitten yli 3000km. Mutta siis ihan itse sain hoitaa vauvaa ja apua sain jos pyysin, mutta ei mun vanhemmat siihen väliin tunkeneet mitenkään. Oli vaan ihanaa kun oli äiti laittamassa ruokaa ja auttamassa siivoiluissa, jäipähän itelle enemmän aikaa vauvan kanssa!

Kutsuu itseään lapsesi äidiksi vahingossa? Huh...

jompikumpi mummoista tulee pariksi viikoksi huusholliin hääräämään, kun vauva on syntynyt. Sen sijaan suosittelen, että rauhoitatte ekat viikot ihan teidän uudelle perheelle ja jos haluatte vieraita, rajoittakaa määrää ja vierailujen kestoa. Myös lähisukulaisten.



Ekan lapsen myötä tulet huomaamaan, että isovanhemmille saa olla pistämässä rajoja. Kyse on teidän perheestänne ja teidän vauvastanne, ei isovanhempien näyttelyesineestä ja elämyskoneesta.



Myös minä näkisin, että appivanhempien kanssa kommunikoi pääosin mies ja sinun vanhempiesi kanssa sinä. Mutta jos miehessä ei ole miestä sanomaan vanhemmilleen, sinun on parempi tehdä se. Parempi kuunnella vähän murinaa kuin että uupuu, väsähtää ja ärtyy silloin, kun pitäisi nauttia uudesta vauvasta.



Tsemppiä, kyllä se siitä!

jotenkin luulee, että voivat kokea äitiytensä alkuajat uudestaan lapsenlapsen kanssa. Mun anoppi oli aivan nenä nyrpällään, kun tajusi, että täysimetettyä perhepetivauvaa ei todellakaan saa yökylään pitkään aikaan. Eikä edes kovin pitkäksi aikaa hoitoon päivälläkään. Sitä päivittelyn määrää: miten voi maito riittää, kyllä täytyy vauvan jo alkaa itsenäistyä, eikö edes vettä anneta...

Kun asia on näinkin tärkeä, luulisi olevan kanttia sanoa suoraan jos joku asia painaa. Eikä inistä siitä pelkästään täällä palstalla.

Tuntuu olevan useammankin (nais-)ihmisen vaiva, ettei mukamas kehdata sanoa omaa elämää koskevista asioista! Kärsitään vaan hiljaa.

Aivan älytöntä. Kukas sen kissan hännän jne.



OMAN ARVON TUNTOA, hyvät siskot!!

Nyt saitte potkittua sen verran perseelle, että päätin, ettei anoppi todellakaan tule meille ensimmäisillä viikoilla! Ja jos mies ei tätä halua sanoa äidilleen (mies ei mielestäni ymmärrä, miksi en halua apua ja opastusta heti alussa), niin minä kyllä hankin jostain rohkeutta sanoa. Tämähän todellakin on meidän perhe ja meidän lapsi, eikä sitä tarvitse ensimmäisten elinpäiviensa ajaksi tulla kenenkään ulkopuolisen aamusta iltaan pällistelemään. Kiitos :)



AP

ei se mikään ihme ole että sanoo itseään äitiksi lapselle jonka äiti ei ole. Minä itse ja moni nainen ystäväpiirissäni on vahingossa ihan pienelle vauvalle sanonut vaikkapa; Anna kun äiti ottaa syliin tms. Ja sitten heti perään korjannut että eikun Tiina-täti ottaa. Tulee ihan vaistomaisesti eikä tarkoita sitä että olisi kenenkään vauvaa kaappaamassa. Jos joka kerta nimittäisi itseään äitiksi, sitten katsoisin vähän pitkistään, että mitä tuo oikein tarkoittaa...



Mutta asiaan, jos sinusta ap yhtään tuntuu ettet halua anoppiasi, äitiäsi tai yhtään ketään teille hääräämään heti vauvan synnyttyä, sano se suoraan. Ja jos ei kauniisti sanottuna uppoa ymmärrykseen, sano suoremmin ja törkeämmin. Voin nimittäin kertoa että se tekee hulluksi, kun toinen antaa ohjeita tyylillä 35v sitten tehtiin näin, nytkin pitäisi tehdä ja sinä teet ihan väärin. Ja pahin kaikista, ANNA KUN MINÄ NÄYTÄN...



Meidän esikoinen oli 4vk vanha, kun ekan kerran matkustimme minun vanhempieni luokse 600km päähän vauvan kanssa. Sekä minulla että miehelläni oli mennä hermot, äitini omi vauvaa koko ajan. Esim. olin imettämässä, tämä tunkee siihen repimään vauvaa tissistä irti ja on tunkemassa tuttipulloa vauvan suuhun, ettei rassukan vaan tarvi olla nälissään. Mieheni alkoi kylvettämään poikaa, äitini ottaa vauvan syliin ja alkaa " näyttämään miten se oikeaoppisesti tapahtuu" . Siinä vaiheessa miehellä meni hermot ja sanoi ihan suoraan, että jumalauta mene v***uun siitä, kyllä minä osaan tämän tehdä, en ole eka kertaa asialla. Siitä ilmeisesti äitini ymmärsi että ehkä me itsekin osataan jotain ja vähän hillitsi itseään.

Ymmärtäisin jos sinun oma äitisi olisi tulossa..

Ymmärtäisin jos teillä olisi jo ennestään siellä pieniä lapsia joita anoppi tulisi hoitamaan, että sinä saat keskittyä vauvaan, hän auttaisi kodissa ja muissa lapsissa tai sinulle tehtäisi sektio etkä voisi hoitaa/nostella eikä oma miehesi voisikaan olla kotona tai jotain ja TE pyytäisitte sitä anoppia apuun.



On toki miehesi tehtävä jutella äitinsä kanssa tämä selväksi. Anoppi kuuluu kutsua toki kylään, se on hänelle suotava. Ja koska välimatkaa on 900km on kohteliasta pyytää häntä vähän pidemmäksi aikaa kuin päiväksi, sekin teidän täytyy ymmärtää mutta ehkä sitten kun on 2-3 viikkoa kulunut? Täytyy anopin ymmärtää se että te haluatte olla itseksenne mutta ymmärtäkää tekin että hänkin on mummo ja halua olla lapsenlapsensa ensi viikoissa mukana. Iloitkaa siitä että näin on, sellaiset isovanhemmat jotka eivät ole lainkaan kiinnostuneita lapsenlapsistaan on todella ikäviä, apua ei saa vaikka vieressä asutaan, lapset eivät tuskin tunnista mummoaan.. :( Kurjaa..



Suhteen luominen alkaa jo sieltä elämän ensi hetkistä molemmin puolin ja mummonkin tarvii tuntea että hän on tervetullut pienen elämään. Ei hän pahaa tarkoita, se tuntuu vain tungettelevalta.



..ja kuten joku jo sanoikin niin meillekin voi lähettää sen anopin ;) Mukavaa mummoa kaivataan täälläkin :) Voisi käydä olemassa, olisi tervetullut lasten kanssa olemaan, milloin vain, pidemmäksikin aikaa..