Lue keskustelun säännöt.
Järki lähtee 3-vuotiaan nukutussessioiden kanssa!
02.03.2007 |
Mitä teen? Jatkanko valitsemallani tiellä hermoromahduksen partaalla vai yritänkö opettaa nukahtamaan itsekseen? Jos, niin miten?
Ensin luetaan satu, sitten vatkataan ja väännetään ja sitten pitää maata lapsen vieressä niin kauan että nukahtaa.
Tiedän, että itse olen itseni tähän liriin laittanut, mutta pääsisikö tästä vielä pois??
Kommentit (26)
Aina löytyy se joku, jonka mielestä lapsen tulee saada läheisyyttä jne. nukahtamistilanteessa vaikka se sitten johtaisi lapsen tuntikausia kestävään kiukutteluun ja temppuiluun. Se on lapsen oikeus, toki!
Meillä on edustettu sitä vastakkaista linjaa: lapset omaan sänkyyn ja etuudet pois kun yötissuttelu ei ole enää ollut tarpeellista (lähempänä vuoden ikää). Yö nukutaan omassa sängyssä, illalla sinne mennään tiettyjen rutiinien jälkeen ja vain hyvästä syystä joku jää paijailemaan (lapsi on sairas tai joku pelkovaihe menossa tms.). Pojan kanssa on ongelmia ollut enemmän, niistä on selvitty vain johdonmukaisella toiminnalla. Tyttö taas on aina vaan laskettu sänkyyn, nukahtaa saman tien.
Hermoja ei kannata nukuttamisen kanssa menettää, mutta sen sijaan kannattaa panostaa siihen, että kehittelee omalle lapselleen sopivan " strategian" ja pitäytyy siinä niin johan alkaa sujua. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli sama homma 2½-vuotiaaksi asti. Oli pakko tehdä muutos, kun toinen lapsi syntyi.
Me muutettiin nukuttamistapoja vähitellen. Lähtöpiste oli tuo, että piti köllötellä lapsen vieressä. Selitettiin lapselle etukäteen, että nyt tulee muutos. Lue satu, iltapusu ja hyvää yötä, sitten ei saa puhua enää. Eka askel on se, että istut sängyn laidalla. parin illan jälkeen siirryt tuolille. ilta illalta hilaat tuolia lähemmäksi huoneen ovea. Lopulta tuoli on huoneen ovella, istut siinä, lapsi näkee sinut. Viimeinen askel on se, että lapsi jää yksin huoneeseen, ja lupaat käydä katsomassa häntä.
Pirteää lasta ei kannata nukuttaa. Pyydä mies avuksi ,jos hän on jämäkämpi.
lapsi voi aluksi protestoida voimakkaastikin etuisuuden menetystä (vieressä nukuttaminen), mutta koska aikuinen on kuitenkin läsnä ja toimii rauhallisesti ja ystävällisesti, vaikkakin määrätietoisesti, lapsi kuitenkin tuntee olonsa turvalliseksi ja siten nukahtamaan opettelu sujuu " hyvässä hengessä" . MEillä ainakin lapsi saattaa itkeä tunninkin kun ei saa haluamaansa, mutta lopulta leppyy ja rauhoittuu, jolloin nukahtaminen sujuu yksinkin. MEillä lapsi yrittää puhumisella pitkittää nukahtamista, mutta sanon enää vaan muutaman kerran että nyt nukutaan, enkä vastaa sen jälkeen jutteluun vaan luen kirjaa itse. Pikkuhiljaa lapsi on tottunut siihen, ettei äiti enää vehtaa ja on parasta alkaa nukkumaan. t.2
Toki lapsen etua pitää ajatella, mutta myös vanhempien. Jos nukuttaminen kestää ja kestää niin siihen on saatava muutos. Meillä oli samanmoinen tilanne ja melkein viikko kuunneltiin itkua ja raivoa, kunnes tyttö 2,8v. oppi nukahtamaan itsekseen. Meillä lapsi oli kyllä tottunut vauvasta lähtien nukahtamaan itse, mutta jossain vaiheessa " nopeutettiin" nukahtamista jäämällä itse pötköttelemään tytön sängyn viereen. Vähitellen nuo nukahtamishetket vain venyivät ja pötköttelyyn meni aikaa jopa pari tuntia. Silloin riitti ja kestettiin se viikon parku, mutta kyllä on kannattanut :) Nyt neiti nukahtaa itsekseen ja rauhallisesti ja nukkuu muutenkin paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Poikakin sitten kyllä nukahtaa vähän ajan päästä...
Eli ei se viereen nukuttaminen kaikille ole niin ongelmallista, jos ei itsekään välitä valvoa myöhään.
meidänkin täytyy vain aloittaa se opetus, tehdä samat rutiinit aina (mitkä ollaan kyllä tehtykin) mutta jättää se vatkaus ja makoilu pois... Tietää juoksemista, mutta toivottavasti kannattaa.
Jostain syystä tämä kysymykseni oli tullut kahdesti, ja tuolla toisessa jo sanoinkin, että kerran jo mieheni päätti kokeilla tätä opetusta, ja kun ei jaksanutkaan jatkaa sitä muutaman päivän jälkeen, luovutti. Typerää, mutta minullakaan ei ollut silloin motivaatiota, mutta kohta olen sitä varmaan jo tarpeeksi kerännyt...
Tässä asiassa on tosin sekin ongelma, että pienempi lapsemme nukkuu toisessa huoneessa omassa sängyssään, myös päiväunet. Isompaa en tietenkään saa päiväunillekaan kuin vieressä. Jos siis nyt aloitan itsenukahtamisopetuksen, pitänee minun tehdä samoin päivälläkin...? Mutta pienempi herännee tuohon nukutushässäkkään juoksemisineen, ja kukaan ei nuku...? :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en nyt ymmärtänyt, missä kukin nukkuu. Meillä ei ole pienempi koskaan herännyt isomman unitaisteluihin, se oli pahin pelkoni ja ennakko-oletukseni. Viedään nykyään iltaisin esikoinen meidän sänkyyn, pienempi omaan pinnikseensä lastenhuoneeseen. Sitten kun itse mennään nukkumaan, siirretään esikoinen lastenhuoneeseen omaan sänkyyn. Esikoinen on niin tottunut tähän järjestelyyn, että ei ole ongelma. Itse asiassa, hänen kanssaan sovittiin tästä ja oli tosi jännää hänelle aluksi ja kaikki meni hyvin, kun tilanne oli uusi ja kiehtova. Esikoinen 3 v tuolloin.
Eli siis samaan huoneeseen noita saumattomasti yhteen pelaavia pikkuipanoita ei voi laittaa, riehuvat ja nauravat puolille öin eikä mistään tule mitään. Lopputulos olisi se, että 3,5 v nostaisi 1,5 -vuotiaan viereensä pinniksen laidan yli ja siitäkös soppa syntyisi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siis meillä esikoinen nukkuu meidän huoneessamme, jossa hänen sänkynsä on. Pienempi nukkuu lastenhuoneessa. Tämä esikoisen yöllisten viereenhiippailujen takia.
-ap
Miksi ihmeessä olette lähteneet tuolle nukutuslinjalle?
Poisoppiminen vie vajaan viikon, MISTÄ TAHANSA opitusta rutiinista.
Uskaltakaa aloittaa. Vai oletteko curling-vanhempia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska: Koko touhu alkoi, kun olin hyvin väsynyt, vauva oli syntynyt , olin paljon lasten kanssa yksin yms ja tällä systeemillä sain aluksi helposti venkoilevan esikon päiväunille. Laajeni sitten vähitellen yöuniin ja aika piteni jne. Perustelin nukutuksen oikeutusta sillä itselleni, että esikoinen kaipaa läheisyyttä vauvan synnyttyä enemmän. Touhu vaan meni överiksi.
Sano nyt sitten vaikka curling-vanhemmaksi.
Vierailija:
Miksi ihmeessä olette lähteneet tuolle nukutuslinjalle?Poisoppiminen vie vajaan viikon, MISTÄ TAHANSA opitusta rutiinista.
Uskaltakaa aloittaa. Vai oletteko curling-vanhempia?
tosiaan olla ettei enää sitten päiväunia...
Minkäikäiset yleensä vielä nukkuvat päiväunia?
Lapsi kun on hirveän aktiivinen, niin olen ajatellut tarvitsevan...
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja kun sitten jätetty pois niin iltaisin ei ongelmaa saada nukkumaan. Nyt nuorin 2v ja päikkärit jätetään pois jos ei puoleenpäivään mennes oo nukahtanu, ja aika monena päivänä ei oo nukahtanu, mutta rauhallista oleilua tulee kuiten se puoliska tuntia, ni jaksaa iltaan ja yheksään mennes sänkyyn ni nukahtaa samantein! Kaksi lapsista nukkunu viel 3v. mutta niil ei ollu vaikutusta yöuniin. T. 16
ovat nukahtaneet vauvoista lähtien omaan sänkyyn ilman mitään nukutusrituaaleja. Nukkumaan menot ovat alkaneet vaan samanlaisilla, turvallisilla rituaaleilla joten eivät mitään nukutuksia osaa odottaakkaan
Meidän neuvolapsykologin mukaan (joka on erikoistunut uniongelmiin) 2 1/2 v. kotihoidossa oleva lapsi ei välttämättä enää tarvitse päiväunia, jos elämä on stressitöntä ja lapsi saa nukkua aamuisin niin pitkään kuin haluaa. Eiköhän tuo 3 v. ikä ole juuri sitä murroskautta, että kotihoidossa oleva lapsi alkaa luopumaan päiväunista. Ainakin jos nukuttaminen on aina kauhea urakka, voisi kokeille päiväunien poisjättöä.
keskustella miehen kanssa ja kokeillaan varmaan tuota päikkäreiden poisjättöä ensin.
-ap
Rituaaleista poisoppiminen on ollut kuitenkin pieni vaivannäkö siihen nähden, että sain nukkua 2 v. mukavasti pitkät unet ja jaksoin vielä tehdä palkkatöitäkin (kotona) iltaisin 3-4 tuntia lapsen nukkuessa.
Jokainen tehkööt miten parhaaksi sopii.
Kannattaisi ehkä kokeilla yrittää siirtää lapsen huomio pois nukutustilanteesta jonkin unilelun avulla. Esim. lapsi laittaa ensin unilelun huolella nukkumaan ja sitten menee itse viereen.
Tai lapselle voi kertoa että ' äidillä ja isillä on sopimus Nallen kanssa, että se on äidin ja isän puolesta lapsen kanssa öisin' - tai jotain muuta vastaavaa.
Täytyy myöntää, että itselle on vielä nykyäänkin tärkeää saada nukkua sen vanhan raihanisen unilelun kanssa.
Me harjoittelemme juuri 2,8v kanssa miten nukahtaa ilman äidin kättä, ja pari yötä ovat olleet aika kauheita. Lapsi on saanut hillittömän raivarin herättyään yöllä, kun äidin käsi ei olekaan saatavilla -se on kuin tutti, lapsen kädessä tosin.
JAksamista sinulle, vaikka uusien tapojen oppiminen vie energiaa ja tuntuu vaivalloiselta, niin sitten myöhemmin pääset itse helpommalla, ja siksi nyt kannattaa vähän uurastaa. Toivottavasti lapsesi oppii nopeasti nukahtamaan itsekseen.