Millainen äiti puistossa on luotaantyöntävä lapsineen ts. mikä mussa on vikana, kun en tutustu puistossa muihin äiteihin??

Kyllästyin jo yksipuolisuuteen ja nykyään en sitten seuraani tuputa.

jos ovat kateellisia

Nakkaa oma lapsesi toisten joukkoon ja ala jutella lasten kanssa. Ehkä siitä pääsisi eteenpäin?

Mutta en siis mikään " lantiohousu" -mamma kuitenkaan. Voiko johtua siitä, että pidetään ns. teiniäitinä????



ap

oon tosi nuoren näköinenkin

-3-

Kutsun sitten kotiimme kylään, kun siltä tuntuu.

Eli ei johdu sinusta, jos en jaksa jutella sinulle ; )

Tai sitten oikeasti olet liian hyvännäköinen. Käytätkö korkkareita tms?



T: hyväntahtoinen mamma, joka ei sentään itsekään ihan verkkareihin pukeudu, vaikka lähes kaikki muut leikkipuistoäidit niin tekevätkin

itse koen etten ole tarpeeksi " hyvän näköinen" .



Ja kun itse olen empaattinen, ja iloinen niin ei mene jakeluun että muut äidit ovat töykeitä ja aina naama sitruunalla.



Eräskin äiti ei välittänyt pätkääkään (nyt syksyllä puistossa) että hänen lapsensa heitti lapiolla hiekkaa minun puolitoista vuotiaan päälle urakalla, ja kun kielsin ensin ystävällisesti ja sitten vähän tiukemmin, niin ämmät vaan jatkoi keskenään rupatteluaan vaikka näkivät koko tilanteen koko ajan. Kokemuksesta tiedän että jos toisen äidin lapsi olisi heittänyt hiekkaa kaveri-äidin lapsen päälle, niin heti oltaisiin puututtu itse tilanteeseen.



Harmittaa vaan se, että muille ihmisille voidaan olla niin kylmiä ja välinpitämättömiä. Käännetään selkä, kun toinen tervehtii ym. *HUOH*



Kyllä sivistyneeseen ihmiseen kuuluu edes pienet käytöstavat, mutta taitaakin nuo suurin osa äideista olla moukkia...

Muilla kokemuksia?

mutta saan sanan helpoimmin suusta ulos vieraan (myös siis toisen äidin ;) kanssa kunhan saan häneen ensin katsekontaktin ja hymyn :) Silloin minun ainakin on helpompi käydä juttelemaan. Vielä helpompi silloin jos se toinen osapuoli on aktiivisempi ja aloittaa keskustelun. Sitten myös niiden äitien kanssa on helpompi käydä juttelemaan joilla on samanikäisiä lapsia ja/tai heidän lapsensa leikkivät omani kanssa.



Kaikenlaisia äitiejä sitä on kyllä tullut nähtyä ja joskus sitä on ihan vältellyt puistoon menoa kun siellä on ollut niin tylyjä äitejä =/ Mutta kivojakin äiti-ihmisiä kyllä löytyy! Alkusyksystä tapasin mm yhden samanikäisen äidin jolla samanikäinen lapsi, ja nyt nähdään vähän väliä! :)



Ole itse ystävällinen, hymyile, ota katsekontaktia, tervehdi, väännä vaikka tikusta asiaa niin jo luulisi juttuseuraa löytyvän!

Täällä Vantaalla on ainakin tosi kivaa, asun siis HAvukoskellla. Meitä on paljon kotiäitejä ja aina jonkun kanssa tulee jotain juteltua, vaikka jotain tyhjänpäiväistä

mutta annas kun 55-vuotias äitini vie lapseni puistoon. Heti hän on jutellut kaikkien muiden kanssa, etenkin toisten mummien mutta kyllä äitienkin. Niin, olen 28 mutta näytän kuulemma parikymppiseltä :(

Meidän puistoon on ilmaantunut muutamassa kuukaudessa pari uutta äitiä lapsineen ja edelleenkin tuppisuina hiljaa vaan seisovat eivätkä ota kehenkään mitän kontaktia.

Minä astuin ' remmiin' loppukesästä uutena tulokkaana ja heti aloin kysellä äideiltä niiden lasten ikiä, nimiä jne. ja esitellä oman poikani heille (tietty myös itseni). mielestäni tämä on kohteliasta ja sulattaa sen jään parhaiten. Nyt olen ihan sitä ' vakiokamaa' ja tulen juttuun kaikkien kanssa.



ja hei: mä meikkaan, en pukeudu tuulihousuihin ja olen melko nuori 26v. Ei nää ole mitään syitä torjutuksia tulemiselle vaan se oma asenne! Hymyssäsuin vaan puistoon ja mukaan turinoihin. Alkuun sua saatetaan karsastaa, nmutta niinhän me suomalaiset tehdään muutenkin aina. Tuntematonta vähän pelätään...

On minulla ainakin paljon puistokavereita, vaikka olenkin kaunis. Samoin eräs ystäväni on huomattavan trendikäs ja kaunis, ja hän on hyvää pataa kaikkien puistossa olevien kanssa.



Ehkä eräs luotaantyöntävä piirre on se, jos on kovin syrjäänvetäytyvä. Jotkut äidit eivät edes katso silmiin saati tervehdi. Ei siinä tee kovasti mieli mennä juttelemaan.

Jos näin on, niin älkää odotelko, vaan menkää itse sen ryhmän/muiden äitejen luo.

Alkuun riittää, että vaikka vain tervehditte jokaista puistoon saapuessanne. Hengailkaa vähän siinä muiden mammojen lähettyvillä ja pikku hiljaa huomaatte päässeenne jutun alkuun. Kannattaa olla itsekin vähän aktiivinen. Kehukaa jonkun lasta - se tehoaa aina=)

tuulipuvussa ja meikittömänä ja tukka laittamattomana mesoavia lihavia naisia, joiden koko elämä on lapset. Mitään muuta elämässä ei ole. Jos olet hyvännäköinen ja voi kauhistus käytät meikkiä ja laitat hiuksiasi ja jos vielä olet hoikka ja pukeudut muodikkaasti on ihan selvä etteivät nämä mammat tule juttelemaan. Kateus se on tuon näköisten mammojen perisynti

kun a) ette ymmärrä ratkaisun olevan omassa toiminnassanne, b) epäilette ulkonäköä syyksi.



Muistelkaas lapsuuttanne! Tuliko silloin uuden leikkikentän vakkariporukka hakemaan teidät avosylin leikkiin? Tai harrastepiirissä, missä vaan? Eihän se niin mene, että uusi otetaan avosylin vastaan (vaikka ehkä pitäisi); uuden on ujuttauduttava joukkoon, oltava aktiivinen. Oltava kiva ja kiinnostava. Oma itsensä reippaasti!



Tietysti voi joskus käydä niin, että kemiat eivät vaan pelaa tietyn porukan kanssa, mutta jos ei ole koskaan mukaan päässytkään, niin vika saattaa olla itsessä.

Eli jos näet minut ja en tule höpöttelemään (muuta kuin ne luontevat mitä lasten leikkeihin liittyy) niin olen näitä jotka ei niin jaksa innostua ylimääräisistä aikuiskontakteista.

Jos luontevasti ja iloisesti tuppautuu seuraan mukaan niin ei sinua sieltä käännytetä. Kokeile jos et usko. Toki jos olet seissyt pitkään sivussa etkä juuri ole hymyillyt kannattaa kokeilla toista puistoa...



En minäkään ole ikäloppu, mallintöillä olen opiskeluni rahoittanut, en pukeudu tuulipukuun ja silti minulle puhutaan.