Nyt meni hermo tohon mieheen! (Vauva talossa)

sitten ei olisi niin " pallo hukassa" ,kun joutuu joku aamu yksin selvitä samasta. Jos miehesi hoitaa vauvaa muulloin,tuo voi olla myös tahallista,eli heittäytyy osaamattomaksi,ettei tarttis enää herätä toista kertaa vauvan kanssa.miehet on välillä aika avuttomia ja toisaalta myös aika oveliakin...

ei siis keskellä yötä vaihdella mitään.



Oon yrittänyt, että mies olis mahdollisimman paljon mukana. Ja luulin, että onnistuu. Mutta oon huomannut, että miehen huomassa huutokonsertiksi menee tosi usein. Eli hän ei siis hyssytä vauvaa, antaa vaan " palaa" . Vaikka vauva on niin pieni, ettei tieten tahtoen osaa mua kaivata (paitsi kun on nälkä). Mies ei näköjään jotenkaan osaa olla vauvan kanssa ollenkaan. Oon totta puhuen vähän pettynyt.



Ja sekin on totta, että mies tekeytyy avuttomaksi ja marisee vaan, että tulisin hoitaa homman hänen puolestaan. Ei pitäis mennä sekaamaan, mutta toisaalta ei sitä ärhentelyä jaksa kuunnellakaan.

Mä oon kuullu joidenkin tehneen niin, että pumppaa vähän maitoa jääkaappiin ja lähtee jonnekin minne mies ei voi tulla ja jättää vauvan miehen kanssa. Oma känny kiinni ja on pois 1-2 tuntia. Pakko vaan koettaa pärjätä kahdestaan.

mun mies oli aika avuton lasten ollessa ihan pieniä..yksinkertaisesti siksi,että " pelkäsi" olla niin pienten kanssa yksin.ei jäänyt mielellään lapsen kanssa yksin,auttoi kyllä muuten aina ajoittain.nyt kun lapset on isompia,ottaa lapsia mukaansa ja jää ihan mielellään niiden kanssa kotiin ilman äitiä.jospa sunki mies on vaan arka lapsen kanssa ja purkaa sen pelon hermoilemalla ,kuten minunkin mieheni usein teki...siis epävarmuus hermostuttaa..ja kun lapsi siitä kasvaa,ehkä ottaa osaa rohkeammin!?

enemmän vaan vastuuta miehellekin,että rohkeus kasvaa...niin mäki aion tehä,jos vielä joskus saan lapsen!!

Joskus nuorena kesätöissä, siellä oli tämmöinen vanhempi mies, joka kertoi ylpeänä ettei ole tarvinnut kahteenkymmeneen vuoteen pestä pyykkiä kun on nuorenpana pari kertaa värjännyt tahalteen vaimonsa vaatteet tai pilannut kalliit alusasuhepenet. Sama toimi tiskikoneen käytössä ja kaupassa käynnissä. Ei ollut tarvinnut montaa kertaa käydä kaupassa avioliiton aikana, kun toi tahalleen esim. vanhentunutta leipää.

Hänen asenteensa oli että kun heittäytyy avuttomaksi idiootiksi kotitöissä, niin voi elää loppuavioliiton kuin täyshoidossa.

Mies sanoikin ettei hän niin välitä vauvoista kun niiden kanssa hän ei voi " tehdä mitään" ja osottaa että lapset kasvavat isoksi - sitten tykkää kun niiden kanssa voi jutella, leikkiä ja touhuta kun ymmärtävät " jotain" .

Ärsyttävää kyllä että kaikki vauva ajan kuorma vain kasvaa äidin niskaan. Päivällä kyllä saattoi hoidella vauvaa, mutta varsinkin sopivien vaatteiden löytäminen yhä tosi vaikeaa. Onneksi esikoinen nyt 3v. ja osaa itse kertoa isille mitkä hänen vaatteitaan ja mistä löytyy.



Voipi olla että teillä isä ei tykkää vaipanvaihto ym. puuhista ja siksi hoitaa lasta ärtyneesti. Meillä samanlaista ja vieläkään ei kykene ymmärtämään miksi 1,5v itkee, luulee että kiukkuaa tai uhmaa vaikka nälkäinen/väsynyt tms. Uhma tosin tullut jo kuvioihinkin. Olen puhunut miehelleni tästä, ettei pieneen lapseen saa purkaa omaa ärtymystään, ymmärtääkin kyllä, mutta... projekti on kesken. Olenkin todennut että tuntuu että jos minä en joskun jaksa lasten kanssa - niin hän sitten ei ainakaan jaksa! Eli mun on vain pakko jaksaa. En tiedä onko tahallista vai vain hänellä luonteessaan. Pakko kai jotenkin sopeutua kunnes lapset kasvaa. Tästä huolimatta jätän lapsia hänelle itsekseen hoidettavaksi ja lähden itse muualle (ei kyllä suostunut pienen vauvan kanssa jäämään tuntia pidemmäksi ajaksi) - silloin mies pärjää hyvin.

Mutta niitä jotka eivät osaa vauvalle vaatteita vaihtaa ongelmitta on useampia. Paidan pään yli saaminen on vaikeaa, heille. Oletko ajatellut että laittaisit illallka aamu vaatteet valmiiksi. Vaatteeksi sellainen yöpuku jota ei tarvi vetää pään yli. Kyllä se vauva voi ihan rauhassa olla yöppärit päällä puoleen päivään. Ei sitä se häiritse.

Se, että väen väkisin yrittää jotain, ei aina tepsi.



Vauvat usein tietyllä tavalla " vierastavat" isäänsä eli sitä joka vähemmän on kontaktissa. Meillä kuopus ei rauhoittunut isänsä sylissä vaan varsinkin iltaisin mun piti aina olla pitämässä sylissä.



Enkä ole ikinä niin ajatellut että asioiden pitäisi sujua sen mukaan mitä minä haluan, vaan sen mukaan mitä lapsi ja tilanne vaatii. Ymmärrän että olisi mukava levätä välillä, mutta jos ei onnistu niin ei sitten. Älä sillä stressaa turhaan, tilanne vaan pahenee.



Meillä mies on ollut huono vaihtamaan vaippoja ja olen itse ne oikeastaan vaihtanut. Ei se minua häiritse, mies tekee sitten jotain muuta. Ja se että pakottaa miestä johonkin ei ole oikea ratkaisu. Mies tuntee olevansa käskyläinen eikä se edistä suhdetta vauvaan.

Noin se just on. Mies on tosi arka lapsen kanssa, oon huomannut. Jos vaikka meen lenkille tai kauppaan, niin 5-15 minuutin sisällä soittelee, että tuu jo, tuu jo. Ja välttämättä mikään hätä ei ole, vaan lapsi vaan vähän ääntelee, siis mahdollisesti jokeltelee siellä, ja mies tulkkaa sen niin, että kohta on nälkä ja lähtölaskenta alkanut.



Ja oon huomannut, että mies kans odottaa, että sit ku lapsi on isompi, niin sit kyllä tehdään sitä ja tätä. Oon kyllä yrittänyt sanoa, että tää vauva-aika on NYT ja lapsi suht helppo, isomman kanssa on sitten omat haasteet kämpän siisteyden suhteen (pikkuesineet pois lapsen ulottuvilta), vahtimiseen, uhmineen jne. Luulen nimittäin, ettei miehellä ole aavistustakaan, mitä tuleman pitää.



Ja tosiaan mä haluan, että musta EI tule perheenäiti, joka hoitaa kaiken. Tai jos musta sellainen tulee, olen kyllä äärettömän vihainen perheenäiti, ja se taas ei ole yleiselle ilmapiirille hyväksi.



Kyllä mun mies onkin suht aktiivinen kotitöissä, siis tiskaa ja laittaa ruokaa, imuroikin. Eli ei sillai hyljeksi kotihommia. Mutta kai noi vauvanhoitopuuhat vaan on niin uutta ja oppiminen vaikeeta.



Kai tästä selvitään... ehkä joskus vielä naurattaakin meitä molempia.



ap

sanoin että soita ambulanssi jos hätä tulee. Minulle ei tarvi soittaa koska minä en voi sitä auttaa reissusta ja että itse osaa tehdä ihan yhtä hyvin ko minäkin.

Nykyään vaan menee hermot ko se on niin toivottaman hidas. Kuopus ko loukkaa itsensä ja huutaa niin mies alkaa venytellä itseään ja miettimään että pitäisköhän sitä mennä katsomaan.

Kiva kuulla, taisin unohtaa mainita ekassa viestissä, että hitaus todellakin on myös mun miehen ehkä ominaisin piirre. :-)

-ap