Voi kun olisi ihana jättää tämä koko helahoito
ja aloittaa uusi elämä!!!
Muuttaisi yksin Hesan keskustaan, johonkin ihanaan jugend-taloon, Ullanlinnaan.
Jättäisi tämän nukkumalähiön, josta on liiiiiiiiiiiiiian pitkä matka joka paikkaan, jättäisi tämän perheen ja kaiken...
Inhoan tätä aluetta missä asumme... ja nyt lapsi joutuu aloittamaan koulunsa tässä pahamaineisen alueen alakoulussa... voi kenkku sentään...
Kommentit (13)
niin ymmärtäisit MITÄ ON MENETTÄÄ PERHE!!!!
SAATANAN HULLU!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
et voi. Tai voit, mutta se kertoisi sinusta kaiken.. *Niin että kärsi vaan. Ei sun elämä nyt niin kamalaa voi olla.
Me tehtiin " kompromissi" ja muutettiin koko perhe tänne Eiraan......
Ja se olikin hyvä ratkaisu, täällä on lapsillekin ja lapsiperheillekin paljon tekemistä ja aktiviteetteja. Parasta tietysti on, että kaikkialle on lyhyt matka!
Ala-aste on tuossa lähellä ja lapsemme on viihtynyt siellä tosi hyvin... Tarhat on vieressä ja töihin lyhyt matka.
menetin perheeni 1,5v sitten liikenneonnettomuudessa! Mies ja tytär kuolivat heti, itse loukkaannuin lievästi ja poika vähän vakavammin. Ei herännyt kuoli eikä parantanut siinä sulle saatana ajattelemista milaista on elää ilman perhettä!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Ihmisten elämän tilanteet ovat erilaisia. Suhtautuminen ja tunteet ovat ihmisten kesken erilaisia. Tämän ketjun ap:n elämä on toisenlainen kuin sinun..
Ymmärrän täysin tämän ap:n ketjun fiiliksen ja ajatukset - ja ei, en ole menettänyt perhettäni...
Ihana leikitellä ajatuksella että olisi sinkku, asuisi tyylikkäästi kantakaupungissa, missä tuoksuu ja näkyy meri ikkunasta.
Illalla voisi punaviini lasillisen kanssa käpertyä lukemaantai käydä ystävien kanssa illalla syömässä terveellisesti.
Voisi vaan nauttia omasta naiseudestaan rauhassa, tiedostaa oman viehätysvoimansa, mutta nauttia myös omasta tilasta ja itsenäisyydestä..
Mutta sitten ajattelen miten rakkaita e mun lapset ja mies oikeestaan mulle on, ja miten paljon heihin sattuisi, jos lähtisin.Melkein kyyneleet kihoaa silmiin.
Sitten ajattelen, ehkä jonain päivänä, kun lapset on lähteneet kotoa ja olen kypsässä iässä, ehkä mieheni suostuisi ostamaan kanssani sen jugend-talon kattohuoneiston, ja kalustamaan sen ajattoman tyylikkäästi.
Ehkä joskus voin maistaa vielä sitä urbaania kantakaupungin henkeä.
Ehkä...toivon...
Maria
sitten kun lapset ovat isompia. Älkää tehkö enempää lapsia.
Ajatelkaa oikeasti millaista olisi menettää koko perhe!! Sekoaahan siinä!?
Voimia sulle nro3, en osaa lohduttaa muuten kuin että näet perheesi taivaassa ja saatte olle taas kaikki yhdessä... ikuisuuden =)
Haleja!!
Anteeksi, ei ollut tarkoitus loukata ketään ja tiedän hyvin, että voisin toteuttaa unelmani, mutta en tule tekmään sitä.
Eihän tässä elämässä kaikkea pakoon voi päästä.
Mutta saan silti unelmoida, ja tuo on tällä hetkellä unelmani... Ihana leikkiä ajatusleikkiä, entä jos...
a