Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä mieltä tästä?
01.01.2006 |
Olen seurustellut avomieheni kanssa puolitoista vuotta ja kesällä meille tulee vauva.
Nyt olen alkanut ajatella että tuo sohvalla krapulaa poteva mies ei ole se, jonka kanssa haluan viettää loppuelämäni.
Hänen kanssaan ei voi keskustella asioista, ainoa puheen aihe hänelle on päivittäiset miten töissä meni, mitä ruokaa, tarviiko kaupasta mitään. Ei mitään tunteista, surusta tai muusta. Läheinen sukulaiseni kuoli syksyllä, enkä edes pystynyt itkemään mieheni nähden, meillä ei vain näytetä tunteita.
Seksielämä on kuihtunut, siitä ei puhuta joten hän ei tiedä, eikä edes halua kuulla minut toivomuksiani seksin suhteen. En halua edes suudella hänen kanssaan, koska hän ei pese ikinä hampaitaan.
Hän on ylpeä pienipalkkaisesta työstään ja siitä mitä hän on saavuttanut elämässään, siis mitään.
Itse olen kunnian himoinen ja tiedon haluinen. Opiskelen työn ohella ja jossain vaiheessa aijon alkaa täyspäiväiseksi opiskelijaksi. Luen paljon ja haluan viisastua.
Miestäni ei kiinnosta mikään, ainoa mitä hän lukee on mainokset.
Toivon että tämä olisi jotain raskaus ajan hormoonien heittelyä ja menisi oli, mutta pahoin pelkään että ei ole.
Mitä pitäisi tehdä? Onko tai onko jollain muulla ollut samankaltaista tilannetta?
Kommentit (5)
Mutta jos siltä tuntuu, niin eroa. Eipä tarvi sitten mummona jossitella...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ulkopuolisen on tietenkin vaikea antaa mitään kovin vakavasti otettavia neuvoja; itse tiedät parhaiten, missä mennään. Mutta minun kokemukseni mukaan miestä kohtaan nousevat negatiiviset tunteet ovat aika yleisiä raskausaikana eikä tässä tilassa siksi kannata tehdä mitään hätiköityjä päätöksiä.
Monilla tuntuu olevan ruusunpunainen käsitys siitä, millainen miehen ja parisuhteen tulisi olla, mutta minä henk. koht. en usko näihin täydellisiin suhteisiin, jossa mikään ei koskaan hierrä. Ihmisiähän tässä ollaan ja kaikilla on hyvät ja huonot puolensa. Varmasti miehessäsi on myös kosolti hyviä puolia kun kerran olet hänen kanssaan lapsenkin halunnut? Mieti nyt näitä positiivisia juttuja sekä sitä, mitä itse voisit tehdä asioiden parantamiseksi. Muutos lähtee aina ihmisestä itsestään, toista ei voi muuttaa eikä mies voi myöskään olla ajatustenlukija.
Muista myös näiden aina yhtä hanakasti eroamaan kehottavien av-palstalaisten neuvojen keskellä, että parasta, mitä lapsellenne voit tarjota, on molemmat vanhemmat, saman katon alla, yhtä aikaa - ei vuoroviikoin kahdessa eri kodissa. Tehkää töitä sen eteen, että voisitte pysyä yhdessä ja tarjota lapsellenne ehjän kodin! Hyvä suhde vaatii nimittäin aina töitä ja rakkauskin on lähinnä tahdon asia. Tsemppiä ja onnea odotukseen!
miten niin " ei tarvitse mummona jossitella" jos eroaa? Yhtälailla on mahdollista, että neuvoasi noudattamalla ap jossittelisi yh-äidin raskaan taipaileen kokeneena mummona, miten olisi voinut olla, JOS ei olisi eronnut. Älyvapaa neuvo. :)
ei ap
Vierailija:
puheen aihe
kunnian himoinen
tiedon haluinen
raskaus ajan
Alue: Aihe vapaa
kyllähän noita eroaa raskaana oleviakin.