Hyvat vanhemmat! Alkaa nukuttako lastanne vahtimalla vieressa ellette halua tehda sita paria vuotta JOKA ilta. Nimimerkilla Sivusta seurannut

Muistan niin elävästi vielä itse, miten kammottavaa oli pahimpina painajaiskausina yrittää nukahtaa itsekseen pimeässä huoneessa. Olis ollut äitille tarvetta.

Mutta nytpä tiedän paremmin... ?

Niin kauan siis, kun lapset haluavat, että luen heille.



Ps. Oletko joku katkera vanhapiika, jolla ei omia lapsia, vai oletko omat lapsesi opettanut jo vauvasta, että maailma on kova paikka?

että nukutan, siitä huolimatta. Tuttavapiirissä on yksi tällainen yksin huutamaan jätetty lapsi ja sen kyllä huomaa.

Meillä tämä kolmas lapsi nyt sattuu olemaan erilainen, kun nuo kaksi aiempaa, jotka menivät nukkumaan omaan sänkyyn ongelmitta (tai no aluksi oli jotakin mutta menivät ohi aikanaan) mutta tällä kolmannella ei sitten toimi mikään. Sängyn vieressä on seistävä siihen asti kunnes nukahtaa. Ja ei tosiaan ole kivaa mutta tuskin sitä tarvitsee paria vuotta kauemmin tehdä ;)

että sitä ei ainakaan kannata harrastaa, missään nimessä. Jos on vähääkään selvillä siitä, mitä se aiheuttaa.

Mitäs sitte? Kyl se sieltä ennen rippikouluikään omaan sänkyyn siirtyy. Aamulla on 2 muutakin tenavaa vieressä ja hyvin uni maistuu...

Lapset ovat erilaisia ja jotkut vain ovat sen verran läheisyydenkaipuisia, etteivät osaa nukahtaa yksin. Minusta on paljon vaivattomampaa loikoilla itsekin se vartti pimeässä ja tietää, että lapsi nukahtaa hyvillä mielin olonsa turvalliseksi tuntien kuin yrittää väen vängällä koulia hänestä itsekseen nukahtajaa ja kuunnella sydäntä raastavaa huutoa joka ilta. Pari kertaa on pidetty " nukahtamisunikouluja" , aina yhtä huonoin tuloksin, ja enää en edes viitsi yrittää. Puolitoista vuotta olen tätä jo jaksanut ja jaksan varmasti vähintään toisen mokoman - en ajatellutkaan lapsia tekemään ryhtyessäni ettei heidän eteensä joutuisia kaikenlaista tekemään.. Jokailtainen nukuttaminen on näistä tehtävistä vähiten vaivalloisia.

siirrettiin kaksoset pois pinnasängyistä ja nyt pitää vahtia vieressä että eivät ala riehua.Pinniksissä ei ollut mitään ongelmaa, lapset vaan vietiin sinne ja hakivat unen itsestään.

mun mielestä lapsen on hyvö oppia nukahtamaan itsekseen.

ja kun olen mielestäni tarpeeksi satuja lukenut tartun omaan kirjaani ja lapset tajuavat että " ahaa, nyt äiti lukee omaa kirjaansa missä ei ole kuvia ja kääntävät mulle selkänsä ja isommat loikkivat itse omiin sänkyihinsä. Saan itse rauhassa lukea mikä ei ole mahdollista päiväsaikaan!!!

Minä olen lapseni halunnut ja haluan hänen kanssaan viettää aikaa, pitää lähelläni ja välittää tunteen, että hän on rakastettu.



Jos tähän sisältyy hetken vierekkäin pötköttely iltaisin, niin sehän sopii meille vallan mainiosti.



Tosiaan siinä rippikoulun kynnyksellä voi ehkä alkaa vähän häiritä, jos lapsi edelleen tarvitsee kädestäpitäjän nukahtaessaan. Kysynkin siis siksi huolestuneena, että onko täällä kenties paikalla joku teinin nukuttamiskierteestä uupunut? Jos löytyisi joku varoittava esimerkki, ehkä minunkin olisi jo syytä alkaa huudattaa kaksivuotiasta nukahtajaa.

ja se on ollut minusta mukavaa.



Enpä minä noita koululaisia / teinejä enää nukuttele, yksi nukutettava enää löytyy -- ja kohta tuokin on niin iso, ettei enää kaipaa äitiä nukuttamaan. Sniif.

Minulla on viisi lasta ja hyvin on aika riittänyt illasta myös pienimpien nukuttamiseen. Ei tuohon kahta tuntia meillä ole uponnut, vaan sellaiset puolisen tuntia.

vähintään yksi erittäin miellyttävä ja rauhallinen hetki lasteni kanssa jutellen ensin päivän tapahtumista ja sitten luen kirjan ja laulan unilauluja hetken aikaa kunnes nukahtavat. aikaa tähän menee noin 15-45 min , meillä on nukutusvuorot mieheni kanssa ja näin saamme jokatoinen ilta vuorotellen nauttia lastemme seurasta, ilman häiriötekijöitä.

Lasten mielestä se on yksi päivän ihanimmista hetkistä kun huomio on kokonaan vain heitä varten eikä kukaan tule häiritsemään. Olemmekin huomanneet että juuri nukkumaan mennessä lapsillamme alkaa pyöriä päivän tapahtumat päässä ja saavat näin purkaa ajatuksiaan vanhempien kanssa. ja nukahtaminenkin on helpompaa sen jälkeen.

Vierailija:

Hyppyyttääkös lapset muissa asioissa teitä sitten...heräää epäilys että kyllä...

Minä en koe nukuttamista " hypyttämiseksi" , vaan yhteiseksi mukavaksi hetkeksi. Minusta ylipäänsä alle kaksivuotias ei osaa " hypyttää" .

kiivetä pois pinnasängystä, joten on " pakko" siirtää tavalliseen sänkyyn putoamisvaaran vuoksi.



Ai että minä tykkään näistä kaiken tietävistä, huiman kahden lapsen kokemuksen omaavista äideistä, hohhoijaa...

Vierailija:

Ap vastaa 27:lle. Lapset nukahtavat itsekseen ja ovat unessa joko heti tai viim. 15 min päästä.

Meillä sama juttu. Kaksoset riehuu ja villitsee toisiaan, vaikka olisivat miten väsyneitä. On helpompi mennä huoneeseen ja nukuttaa. Ap:lla olisi varmaan hyviä vinkkejä...

(lopulta). Päivällä lapsi sitten roikkuu koko ajan jalassa, ei viihdy yksin hetkeäkään ja on kaikin puolin perusturvallisuudentunteensa menettäneen oloinen. Minä mieluimmin valitsen sen nukuttamisen.