Hyvat vanhemmat! Alkaa nukuttako lastanne vahtimalla vieressa ellette halua tehda sita paria vuotta JOKA ilta. Nimimerkilla Sivusta seurannut

kun et tuollaista tiedä?! Huudattaminen aiheuttaa tunne-elämän vaurioita. Moneen kertaan tutkittu juttu. Kun omia lapsiaan kasvattaa ja hoitaa, ei kaikkea tarvi tehdä mutu-tuntumalla. Asioista voi ottaa selvää, ettei vahingoita omaa lastaan! Yksin voi opettaa nukahtamaan muillakin tavoin.

joka loppuu, lapsi ei vielä tähän päivään menness' ole nukahtanut satuun..eikä nukahda..vaikka suu kuivana luen. Mun mielestä paras on se, että satu luetaan yms touhut toimitetaan, ja tpivptetaan kauniita unia ja äiti ja iskä pois huoneesta...pitemmän päälle huoneessa niin pitkään oleminen etä nukahtaa voi olla työllästä, koska meillä se ainakin olisi kestänyt tunnin jos toisenkin.

Tällä hetkellä lapsi nukahtaa aika pian huoneesta lähdettyämme, eli ei malta nukkua kun on seuraa, virikkeitä...Mielellään jää unikaveritaan järjestelemään ja nukahtaa muitta mutkitta.

Tämä vieressä vahtiminen on meillä uutta.

Eikö mielestäsi ole muuta vaihtoehtoa kuin se, että lapsi nukutetaan tai että lapsi huutaa?



Meillä kaksi lasta (nyt jo 8- ja 5-vuotiaat), jotaka alusta asti on vain viety omiin sänkyihinsä ja sinne ne jäivät ihan kiltisti ilman huutamista. Samoin päiväunille vaunuihin, lykättiin vaan vaunut ovesta ulos, mitään kävelemisiä ja heijaamisia ei tarvittu, eivätkä lapset huutaneet.



Olisiko kuitenkin olemassa se kultainen keskitie?

Ap:lla on 2 lasta. Luulisi olevan parempaakin tekemistä kuin istua 2 tuntia joka ilta lasta nukuttamassa, mutta jos ei ole muuta elämää, niin...

tavallahan se, lapsi hakee sen huomion mitä haluaa...eli haluaa sinut viereen aina....vuosi vuodelta...Lapset on tietysti erilaisia, mutta väitän että jos nukutustilanteessa toimitaan johdonmukaisesti...luetaan satu tms, ja käydään rauhassa nukkumaan...ja nukkumaan meno valmistellaan huolella ( kerrot etukäteen, ettei kiukku tulekin siitä, että yhtäkkiä pitää mennä sänkyyn...) niin muutamassa illassa tilanne rauhoittuu. Väitän että lapsi nukahtaa ihan hyvin, ja kyllä hänen pitäisikin. Jos pelottaa...yövalo, kerrot että äiti on ihan lähellä tai sanot jonkin jutun minkä lapsikin ymmärtää että sinun on mentävä tekemään.

Hyppyyttääkös lapset muissa asioissa teitä sitten...heräää epäilys että kyllä...

mutta jos nukuttaminen menee sellaiseksi että äiti joutuu joka ilta makaamaan kaksi tuntia pimeässä lapsen sängyn vieressä ja pitämään lasta kädestä kiinni jotta tämä nukahtaa niin kyllä se on minun mielestäni aika mahdotonta...



meillä meni esikoisen kanssa loppujen lopuksi juuri tuollaiseksi nukuttaminen, silkkaa nukutushelvettiä 2-vuotiaan kanssa. minulle ei jäänyt ollenkaan iltaisin omaa aikaa, kun sain ipanan loppujen lopuksi untenmaille niin piti jo käydä itsekin nukkumaan. loppuaikoina heräili öisinkin ja minun piti silloinkin pitää kädestä kiinni jotta sai uudestaan unenpäästä kiinni. pahimmoilleen nukuin koko yön käsi pinnasängyn pinnojen välistä työnnettynä, aina kun irrotin käteni niin heräsi ja alkoi itkeä.



eli huudattaahan siinä sitten piti, pari iltaa meni niin ja sitten lapsi oppi nukahtamaan itsekseen. nyt on jo monta vuotta nukahtanut nätisti itsekseen, iltasatu luetaan ja jää sen jälkeen vielä lueskelemaan sänkyyn ja nukahtaa omia aikojaan.



seuraavat lapset opetinkin jo alusta alkaen nukahtamaan yksin, jos itkivät niin kävin rauhoittelemassa mutten jäänyt viereen vahtimaan.

Ja silloinkin siihen on ollut joku erityinen syy, että on kestänyt niin pitkään.

nuorempi 1,5 vuotiaana päätti ettei nuku ilman " nukuttamista" . Ei jäänyt sänkyyn millään ja isompaa siinä oli turha nukkumaan edes laittaa. Nyt kun päiväunet jätettiin pois niin ei enää tarvitse paria tuntia tapella vaan jopa " haluavat" mennä nukkumaan.

Vierailija:

Ja silloinkin siihen on ollut joku erityinen syy, että on kestänyt niin pitkään.

Ei ainakaan kuulosta siltä, että olisivat oppineet hyvin nukahtamaan itsekseen....

Toisinaan nukahtavat 15 minuutissa mutta on mennyt jopa 1h30 minuuttiakin.En tee muuta kun istun sänkyjen välissä ja pidän lapset aloillaan etteivät kiipeä pois sängyistä ja vimmaamaan toisiaan.Sänkyjen vaihdosta on nyt reilu viikko ja sen huomasin että jos eivät nuku päiväunia, sippaavat 15 minuutissa.Tänään nukkuivat päiväunia reilun tunnin ja silti jouduin istumaan huoneessa 45 minuuttia.

Ajattelen vaan että tämä nyt on vaan tätä ja se pitää hyväksyä.

Meillä tyttö nukahti noin 1½-vuotiaaksi asti oikein mallikkaasti itsekseen pinnasänkyyn niin ilta- kuin päiväunillekin. Sitten tuli vaihe, että jäi iltaisin huutamaan kurkku suorana eikä suostunut, enää itsekeen unta hakemaan. Minulla ei todellakaan ole sydäntä huudattaa pientä lasta. Mieluummin pötköttelen omassa sängyssä lähellä ja sanon lapselle, että voi alkaa nukkumaan, äiti on tässä lähellä. Ja tosiaan, ei tarvitse kahtaa tuntia maata vieressä, muutama minuutti riittää ja lapsi on unten mailla. Näen lapsestani, että hän on ikävaiheessa, jossa tarvitsee minua ja turvallisuuden tunnetta nukahtaessaan. Mielelläni sen hänelle annan.



Minusta jokainen voi tykönään löytää sen oman tyylinsä nukuttaa lapsi. Jos parin tunnin nukuttaminen ei haittaa, mikäs siinä. Varmasti jokainen lapsi oppii aikanaan itsekseen nukahtamisen. Ei tuollaisista asioista tarvitse repiä stressiä eikä pelihousujaan. Aikaa aikaa kutakin. Ja muistakaa, nämä meidän lapset on meille vain lainaksi annettu. Kohta on aika, että eivät huoli viereen vaikka kuinka hinkuisimme.

sille jostain kiukun syistä. Vanhemmat lapset joo, mutta ap:n aloituksessahan käsittääksen kehotettiin ikinä totuttamasta lasta nukuttamiseen.

Tai no, onko se nukuttamista kun olen sänkyjen välissä ja en sano mitään koska puhuminen antaa lapselle sen kuvan että äiti seurustelee.

Toivon tietenkin että kaksoset oppisivat vielä uutuudenviehätyksen jälkeen nukahtamaan itsestään.Itseasiassa ensimmäisenä ja toisena iltana teimme niin että veimme lapset vaan sänkyyn ja odoteltiin nukahtaavatko, nukativat viimein ihan itse.Kello oli silloin puolenyön ja siihen itsestään nukahtamiseen meni aikaa 3 tuntia.Kokonaiset 3 tuntia he jaksoivat vetää rallia huoneessa.

Meillä lisäksi talo aiheuttaa ongelmia. Makkari on toisessa päässä isoa taloa ja äiti ja isä tosi kaukana jos lapsen jättää vaan yksin nukahtamaan. Kaverin asunnossa taas lapsi on huoneessa ihan yhteisten tilojen ääressä. Tietysti se on siinä mielessä huono, ettei voi kovin paljon huudattaa telkkaria tai stereoita, mutta lasta ei toisaalta tartte viedä jonnekin kauas nukkumaan.

Tytär taitaa mennä vanhemmaksikin. Istun tyynyllä sängyn vieressä ja luen kirjaa tai teen sanaristikkoa. Max 20min. Onhan se kamalaa, joo joo. Paitsi että me tykätään siitä. Mukava rauhallinen hetki kummallekin hektisen päivän jälkeen. Siinä joskus jutellaan tärkeitä asioita, esim jos tytöllä on joku asia mennyt päin honkia päivällä, niin se kerrataan ja mietitään parempi ratkaisu. Joskus, kuten tänään tyttö kyllä nukkui jo täyttä häkää, mutta en " joutanut" lähtemään kun oli niin jännä kohta kirjassa kesken. Piti lukea luku loppuun. :)

ja emme ole heitä nukuttaneet. Kun ajoissa vie nukkumaan, etteivät yli-väsy, nukahtavat nätisti. Sängyissä on muutama lelu ja uniriepu, leikkivät aikansa ja nukahtavat sitten. Yölampussa on valo, ettei tarvi olla pimeässä.



Itkuissakin on eroja, tyhjänpäiväiseen kitinään en kiinnitä huomiota, mutta ihan oikeaan lohduttomaan itkuun, saatan käydä silittelemässä hetken poskea ja peitellä, niin rauhottuu tai sitten otan hetkeksi syliin.

Kun meilläkin kaksosilla on sängyissä unikavereita mutta silti kömpiivät sängyistä toistensa luo ja ralli on valmis.Toisaalta, jos en nukuta lainkaan päiväunia sippaavat alta aikayksikön illalla mutta kun heräävät aamulla nykyisin 7-8 maissa niin on aika " kiukkuinen" päivä ilman päiväunia.Tytöillä on ikää vähän vajaa 1v8kk.Mutta sinällään tämä ns.nukuttaminen on mukavaa kun kukaan muu perheemme lapsi ei sitä ole koskaan vaatinut.Kun vien tytöt heti klo 20 jälkeen sänkyihin niin he nukkuvat jo 21 aikaan ja omaa aikaa jää silti ; )