G: Mitä ajattelet yksinhuoltaja-vanhemmista?

säälittelijät " voi kyllä sulla varmaan on tosi rankkaa" . Itse pidän itseäni ihan tavallisena vanhempana.



t. toinen yh

Ja aluksi huomasin jotenkin häpeäväni sitä. En tuonut sitä esille, suorastaan salasin niin pitkälle kuin mahdollista.

Miksi? Juuri noiden asenteiden vuoksi. Muutenkin olo tuoreena äitinä (olin raskaudesta asti yksin) oli epävarma.

Nykyään en häpeile, enkä korosta.

Ennen vanhaan haukuttiin äpäröitä j anykyään yh-vanhempia ja huom. vain äitejä. Jos joku mies on yksinhuoltaja niin sehän on tosi symppis, urhea ja ties mitä, mutta yh nainen on kaikkea muuta. Outoa kun yksinhuoltajilla sitä vaikein taakka on. Hehän kasvattavat lapsensa yksin. Yrittävät selvitä menoista yksin. Valvovat lasten kanssa yksin. Ei varmasti ole helppoa kun on jatkuvasti yksin vastuussa lapsista. Tietysti helpotusta saavat ne äidit joiden lasten isä hoitaa heitä aika-ajoin. Nostan kyllä hattua kaikille yksinhuoltajille.

Kuljen pää pystyssä enkä häpeä asiaa kuljeksimalla nurkkia myöten. Tää on elämää ja tätä päivää, ei nyt eletä mitään 50-lukua jolloin tosiaan oli häpeä olla yh. Nyt meitä on niin paljon jopa miehiä.

Tästä nyt on aikaa jo viistoista vuotta mutta silloin ei noita yksinhuoltaja isiä ollu kovin paljon. Siinä sitten ystävät ja tuttavat ihmettelivät miten mahtaa onnistua kasvatus. Ei musta niin hirveetä tullu vaikka äitiä siin ei ollukkaan.

mikä oli toisaalta typerää, koska kaksi silloista todella hyvää kaveriani olivat yksinhuoltajan kasvattamia - toisella oli äiti yh:na ja toisella isä.



Oman ikäisistä ajattelin, että he ovat jotenkin epäonnistuneita - siis ei vain parisuhteessa vaan laajemminkin. Kuitenkaan en kovin SYVÄLLISESTI asiaa edes ajatellut. Mielipiteet tulivat sieltä ja täältä, ohimennen luetuista lehtikirjoituksista ja sitä rataa.



Yhdessäkin vauva/2+ -lehdessä, jota kaverini luona selasin, oli vähän hölmö juttu nuorista yksinhuoltajaäideistä. En tiedä olivatko he niin naiveja kuin mitä kirjoitus antoi ymmärtää, mutta tyyli oli vähän tätä luokkaa " kun Siirillä oli vauva niin minä halusin kanssa vauvan ja nyt minulla on oma Reino-vauva" .



Myöhemmin sitten ensin veljeni jäi yksinhuoltajaksi, sitten minusta tuli (täysin erilaisella tarinalla) yh.



Joten nykyään en ajattele paljon mitään - niin ydinperheistä kuin yksinhuoltajaperheistä löytyy " kaikenlaista" - hyvässä ja pahassa.

Enkä ole itse yksinhuoltaja.

onko silloin yh jos on yhteishuoltajuus vai pitääkö olla just yksinhuoltaja aivan kirjaimellisesti.



mites mä kun asun lapsen kanssa kaksin vaikka olen naimisissa lapsen isän kanssa? olenko mä yh? mitään huoltajuussopimuksiahan ei tietenkään ole tehty kun olemme aviossa.

Tyyppejä on monia ja yksi voi huonontaa teioillaan monen muun maineen. Jos yh on opiskelija tai työssäkäyvä, eikä ehkä enää tee lisää " isättömiä" lapsia,niin ajattelen yh:sta vain hyvää. Nostan silloin hattua myös rankalle työlle. Kokemusta on viikko välillä ns.yh:na yksin kahden lapsen kanssa ja täytyy sanoa että tuplasti enemmän töitä.Huh!

Vierailija:

Kuljen pää pystyssä enkä häpeä asiaa kuljeksimalla nurkkia myöten. Tää on elämää ja tätä päivää, ei nyt eletä mitään 50-lukua jolloin tosiaan oli häpeä olla yh. Nyt meitä on niin paljon jopa miehiä.

Enkä ole kyllä koskaan ajatellut että nämä sotalesket ja puoliorvot olisivat olleet mikään häpeä.

yhteis- vai yksinhuoltajuutta (vai molempia). Itse olen yh (yksinhuoltaja)-äiti vaikka meillä yhteishuoltajuus, mutta käytännössä kaikki lapsenhoitoon liittyvä on minun harteillani.



Jos joku tietää tuosta yh-nimen käytöstä tarkemmin niin otan tiedon mielenkiinnosta vastaan..