En ihmettele enää yhtään, että miksi imetyksestä yms. on aina niin veriset taistelut näilläkin sivuilla
Itselläni on 3 lasta, joista pienin 4kk. Hänen imettämisen jouduin lopettamaan jo 2 viikon iässä, koska maitoni ei sopinut hänelle.
Ystävälläni on 2kk vanhempi vauva ja hän sen sijaan imettää.
Ystävästäni on tullut kertakaikkisesti aivan eri ihminen tässä vauva-aikana. Ennen olimme aina samaa mieltä asioista ja muutenkin hyvin saman henkisiä ihmisiä, kaiken pystyi toiselle aina kertomaan ja naurettiin mahat kippuralla.
Nyt ystäväni on aivan järkyttävä. Hänelle ei voi sanoa yhtään mitään, ilman että täytyisi kamalasti miettiä, että miten sen asian oikein ilmaisee, ettei hän vaan ymmärrä sitä väärin.
Kerrompa tässä esimerkin vaunulenkiltämme tässä päivänä eräänä: ystäväni pohti kovasti äitiyslomansa loppumista ja sitä, että pitäisikö hän pitämättömiä kesälomia ensin ja menisi sitten vasta töihin, vai menisikö heti töihin ja pitäisi loman lomana kesällä vai jäisikö kotihoidontuelle edes muutamaksi kuukaudeksi, jotta saisi olla pidempään kotona vauvansa kanssa. Koitin siinä hänen kanssaan miettiä eri vaihtoehtoja ja hän kyselikin neuvoja, että paljonko sitä kotihoidontukea oikein saa jne.
Itse sitten sanoin, että meilläkin tekee ihan älyttömän tiukkaa kun minun äitiyslomani loppuu, koska mieheni on työttömänä ja oikeasti meillä ei ole varaa siihen, että minä jäisin kotihoidontuelle ja toivoin kovasti, että mieheni löytäisi töitä siihen mennessä. Sanoin myös jotakin semmoista, että haluaisin hoitaa tämän kolmannenkin mahdollisimman pitkään kotona (esikoinen meni hoitoon 2-vuotiaana ja tuo keskimmäinen on saanut olla kotona joko äidin tai isän kanssa kun olemme vuorotellen käyneet töissä), koska isommatkin ovat saaneet olla ja haluan nauttia tästä viimeisestä vauvastamme kunnolla.
Sen ystäväni ymmärsi niin, että minä haukuin häntä huonoksi äidiksi! Napautti päin naamaa että " minä en ainakaan aio tuntea itseäni huonoksi äidiksi, jos menen töihin" . Koitin siinä sitten sanoa, etten sitä kyllä tarkoittanutkaan... mutta kuunteliko hän? Ei.
No, sitten kyselin tietääkö hän paikkakunnaltamme perhepäivähoitajia ja luettelin muutamia mitä minä tiedän ja kerroin, että olen kuullut heistä kaikista pelkkää hyvää. Siihen hän tokaisi, että " kai sitä sitten haukutaan sitä perhepäivähoitajaakin, kun sellaiselle lapseni vien, että siinäkin on jotakin vikaa" . Ilmeisesti tarkoitti sillä MINUA?? ...
Sitten yhtäkkiä tokaisi minulle, että erään kerran kun he olivat meillä kylässä, oli mieheni katsonut häntä pahasti (???) ja sanonut, että " anna perunaa" . Siis mieheni sanoi leikiten, naureskellen, lapsen äänellä, että " äiti anna mulle perunaa" kun ystäväni vauva itki ja hän alkoi imettää eikä vauvansa halunnut tissiä. Ystäväni siis oli nähnyt tämän niin, että mieheni KÄSKI häntä lopettamaan imettämisen vallan ?!?!?! Olin niin äimän käkenä, että suu jämähti auki, enkä tiennyt mitä sanoa!?!
Ensinnäkin ystäväni on syöttänyt vauvalleen jo 4kk ikäisestä täysillä perunaa ja porkkanaa ja ihan mitä vaan (kaikkea mitä itsekin syövät antaneet maistella) ja siis tosiaan vauvansa oli syönyt jo tämän tapahtuessa melkein kahden kuukauden ajan oikein kunnon annokset ihan kiinteätä ruokaa, joten en todellakaan ymmärrä, että mitä ihmettä siinä mieheni lausahduksessa oli loukkaavaa??
Myös, jos sanon vaikka että meidän pikku-ukko on massustaan niin pullean mallinen, että monet housut kiristävät ja joudun siksi laittamaan moiset housut mappi-öööhön, niin ystävänipä ymmärtää tämän asian niin, että haukun hänen vauvaansa liian laihaksi. Hänen vauvansa on painotarkkailussa ja olen koittanut selittää ettei siinä mitään ole, että esikoinen oli meillä tuommoinen samanmoinen. Söi kuitenkin hyvin, kuten hänen vauvansakin syö.
Viimeksi loukkaannuin kyllä niin pahasti hänelle noista jutuista, mutta en vaan saa sanottua takaisin vaikka mieli tekisi vaan taas nielin kaiken. Teki kyllä mieli sanoa, että jos hormoonit hyrrää noin pahasti imetyksen takia, niin kannattaisiko lopettaa se imettäminen sitten vallan?
Vai onkohan ystävälläni synnytyksen jälkeinen masennus? Hän ei ole lainkaan oma itsensä ja miehensäkin kanssa hänellä kränää on jatkuvasti.
Kommentit (3)
Ehkä sinun olisi hyvä sanoa ystävällesi, ettei tarkoituksesi ole arvostella tai loukata häntä kun hän nyt ottaa kaiken itseensä. Hän vaikuttaisi syyllistävän itseään aika lailla ja ottaa ehkä siksi nokkiinsa.
on minusta selvästi huono omatunto siitä, että joutuu töihin ja viemään lapsensa hoitoon.
Mutta tuli vaan semmoinen olo, että nytpä tiedän mitä hän oikeasti meistä ajattelee, kun sanoi, ettei hänellä ole varaa hoitaa lastaan kotona, koska miehensä on pienituloinen, heillä on asuntolaina eivätkä asu missään vuokralla ja he eivät saa sossusta rahaa.
Me asumme vuokralla, mutta sossussa emme ole kyllä käyneet. Mieheni on tällä hetkellä työtön eikä itsellänikään ole vakituista työpaikkaa mihin palata, tosin töihin varmasti pääsen vanhaan paikkaan sitten kun haluan töihin palata.
Tuli vaan semmoinen olo, että hän ajattelee meistä niin, että olemme jotain vuokrakasarmissa asuvia sossun elättejä... Vihaisena sitä yleensä totuus tulee suusta ulos rykäistyä...
- ap. -
Tiedän omasta kokemuksesta, että kun ensimmäistä kertaa tulee äidiksi, ottaa todella herkästi kaikki kommentit arvosteluna omasta äitiydestä. Itse olin ensimmäisen kanssa tosi herkkä löytämään äitiyteni arvostelua melkein mistä tahansa. Olin kerta kaikkiaan niin epävarma! Ja eka lapsi mullisti elämän niin täydellisesti.
Olisiko tästä kyse? Ikävää, että tuo häiritsee ystävyyttänne. Voisitko ottaa asian ihan ystävällisesti ja suoraan puheeksi ja vakuuttaa, että sinun tarkoituksesi ei ole arvostella häntä äitinä.