Tekeekö tietty salaperäisyys ihmisestä kiinnostavamman?

Tietyllä tavalla salaperäisyys on kiehtovaa, samalla pelottavaa, että en tunnekkaan tuota ihmistä kokonaan, mitä hänellä on salattavaa?



Minua kiehtoo ihmiset joilla on ollut ELÄMÄ, paljon kerrottavaa, hyvää ja pahaa. Jokaisen ihmisen tarina on mielenkiintoinen. Olen kauhean utelias ihminen, en kylläkään tarkoita uteliaisuudellani mitään pahaa.

En mä ole tällä elämänkokemuksella tullut siihen tulokseen, että ihmiset salailee positiivisia asioita.

Minäkin arvostan suorapuheisuutta. Ja jos joku yrittää olla salaperäinen, niin aika usein se jää nimenomaan yritykseksi. Tällaiselta ihmiseltä pitää lypsää kaikki ulos, jos haluaa oppia tuntemaan, ja se lypsäminen on navettapiikojen hommaa.



Kun huomaan, että joku haluaa olla salaperäinen, niin pidän häntä typeränä, koska hän kuvittelee sellaisen olevan mielenkiintoista. Oikeasti salaperäisyys on mulle merkki lähteä takavasemmalle, sillä mua se ei kiinnosta.

Ja vaikeasti lähestyttävän, jonka seurassa ei ole mukava olla.