Lue keskustelun säännöt.
Tajusin, että 10 vuoden aikana olen menettänyt todella monta kaveria/ystävää
07.07.2026 |
Elämäni on muuttunut todella paljon n. ikävuosien 25–35 välillä ja ihan surettaa, miten monta kaveria/ystävää olen menettänyt. En olisi halunnut menettää. Ainoana poikkeuksena se, että jos toinen on kohdellut minua todella huonosti/luottamus on mennyt.
Mietin, onko nämä monet päättyneet kaveruudet ja ystävyydet jotenkin poikkeuksellista vai onko muilla vastaavia kokemuksia?
-Yhden kanssa tutustuttiin tuolloin työuran alkuvuosina. Välit menivät, kun hän sai vammaisen lapsen ja alkoi suhtautua vihamielisesti kaikkiin, joilla oli asiat elämässä hyvin. Hän lopetti yhteydenpidon.
-Yhden kanssa lopetin yhteydenpidon, kun kuulin hänen kertovan henkilökohtaiset asiani aviopuolisolleen. Ja nämä asiani olivat todella arkaluontoisia kuulumisia.
-Yhden kanssa välit viilenivät molemminpuolisesti, kun elämäntilanne muuttui bilettävistä opiskelijoista ihan muuksi. Ei ollut mitään yhteistä enää.
-Yksi katkaisi välit, kun kuuli minun olevan raskaana. Sanoi, ettei velana halua yhtään lasta elämäänsä.
-Yksi katkaisi välit, kun kuuli minun olevan raskaana. Kärsi lapsettomuudesta ja sanoi, ettei kestä, että saan lapsen.
-Yhden kanssa katkaisin välit, kun huomasin hänen vain halunneen hyötyä minusta, ystävyys oli yksipuolista ja ystävä jätti minut vaikeassa elämäntilanteessa yksin.
-Yksi ei hyväksynyt, kun koin avioeron. Hän piti sitä syntinä ja katkaisi välit.
-Yksi katkaisi välit, kun sairastuin vakavasti (luokkaa syöpä). Esitti osanotot diagnoosista ja katosi sen jälkeen kuin pieru Saharaan.
Näin neljääkymppiä lähestyvänä mietin, että onko aikuisena naisena ystävyys todella näin vaikeaa?
Kommentit (34)
Ystävyys voi olla vaikeaa. Elämä vie meitä ihmisiä erisuuntiin. Lapset vie aikaa perheet vie aikaa riitoja jne yms yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
millä tavalla olet itse muuttunut?
Opiskeluarki vaihtui työelämään. Vuosia pätkätöiden perässä muuttamista eri paikkakunnille. Lopulta vakituinen työpaikka, löytyi puoliso ja saatiin lapsi. Tullut myös koettua avioero ja sairastuminen. Kaikkien näiden murheiden lisäksi ystävyyssuhteiden katkeaminen on ollut iso surun aihe minulle.
Ap
Aika moni noista listaamistasi syistä on sellaisia, että ystävyys olisi katkennut kenellä tahansa. Esim. tuo lapsen saaminen, jos se on toiselle osapuolelle ollut ystävyyden suhteen kynnyskysymys.
Minä tunnen kanssa yhden, joka ihmettelee kun ystävät kaikkoaa häneltä ja mieheltä. Hänen tulkintansa on, että he ovatt niin määrätietoista ihmisiä, että siksi. Oikeasti syy on siinä että tämä tyyppi on sellainen kontrolloiva terrieri ettei jätä ketään rauhaan, ennen kuin asiat on hoidettu hänen mielensä mukaan, pitää miehensä tiukasti tossun alla ja rajoittaa hänen elämäänsä kavereiden kanssa.
Jonkin aikaa sitä kestää, kunnes liika on liikaa.
Oma kokemus on, että ns. parhaat ystävät (joilla on ihana luonne ja hyvät ystävyystaidot) on viety jo varhain. Heillä on myös pysyvä ystäväpiiri (ymmärrettävästi!), joten eivät kaipaa uusia ystäviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttua on. Ystävien määrä vähenee kun ikää tulee. Harvat ja valitut jäävät.
Voit myös löytää uusia jotka sopivat nykyiseen elämääsi paremmin kuin vanhat.
No ei ole
Mulla on ystäviä 50 vuoden takaa, joihin olen edelleen yhteydessä. Jotkut kaverit ovat jääneet pois luonnollisesti, mutta hyvät ystävät on ja pysyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuttua on. Ystävien määrä vähenee kun ikää tulee. Harvat ja valitut jäävät.
Voit myös löytää uusia jotka sopivat nykyiseen elämääsi paremmin kuin vanhat.
Mistäs niitä uusia ystäviä löytää?
Jos listaamasi asiat kertovat ystävyyden päättymisen syistä, en pitäisi tilannettasi pahana. Syyt ovat inhimillisiä, eivätkä liity sinun tekemisiisi. Siis että olisit itse käyttäytynyt ikävästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittaja, mulla on samanlainen elämäntilanne ja ihan samoista syistä katkenneita tai hiipuneita ystävyssuhteita. Olen niistä surullinen, on monta ihmistä jotka olisin halunnut pitää elämässäni välimatkasta tai erilaisesta elämäntilanteesta huolimatta, mutta myös niitä joiden epärehellisyyttä, pinnallisuutta tai jatkuvia turhia lupauksia en enää kestänyt.
Ehkä tähän aikakuteen liittyy myös jonkinlainen kertakäyttökulttuuri myös ystävyyssuhteissa - aina on joku parempi, kauniimpi, menevämpi jne (tai harha että ystävyyksiä kasvaa puissa), jonka perään osa lähtee ja katkaisee välejä vanhoihin ystäviin. Ja meille, jotka luovat harvoja, mutta lähtökohtaisesti kestäviä ystävyyksiä tämä onkin hankala yhtälö.
Jaksamista, et ole yksin kokemassa tällaista!
Hädässä ystävä tunnetaan. Ei jätä. Aina voi ottaa yhteyttä vaikka kuinka pitkän ajan kuluttua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisko nuo nuoruuden kavereita? Ystävätyyppi on se jonka kanssa on ollut enemmän kaveri ja näkee, juttelee. Miksi niitä pitäisi olla lukuisa määrä tai ehkä tulee uusia sattumalta, mutta ihmiset tosiaan hyvin erilaisia keskenään, mitenkö se toimii. Muilla sama tilanne, paitsi kaikki ei katkaise lopullisesti välttämättä. Ehkä se yksi pelkäsi että hän joutuu olemaan muiden "kauhukakaran" kanssa kun kaikki synnyttävät lisää lapsia ja ei tule itse enää kohdatuksi, huolehdituksi. Minun tuttu puhui enää vain lapsestaan ja oli autistinen ulosannilta muutenkin, eikä mitään asiaa ei uskaltanut selvittää ettei loukkaantui lisää.
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja, mulla on samanlainen elämäntilanne ja ihan samoista syistä katkenneita tai hiipuneita ystävyssuhteita. Olen niistä surullinen, on monta ihmistä jotka olisin halunnut pitää elämässäni välimatkasta tai erilaisesta elämäntilanteesta huolimatta, mutta myös niitä joiden epärehellisyyttä, pinnallisuutta tai jatkuvia turhia lupauksia en enää kestänyt.
Ehkä tähän aikakuteen liittyy myös jonkinlainen kertakäyttökulttuuri myös ystävyyssuhteissa - aina on joku parempi, kauniimpi, menevämpi jne (tai harha että ystävyyksiä kasvaa puissa), jonka perään osa lähtee ja katkaisee välejä vanhoihin ystäviin. Ja meille, jotka luovat harvoja, mutta lähtökohtaisesti kestäviä ystävyyksiä tämä onkin hankala yhtälö.
Jaksamista, et ole yksin kokemassa tällaista!
Kiitos! Alan vain kokea tämän takia a) yksinäisyyttä ja b) ystävystymisuupumusta, kun aloitteeni eivät johdakaan kestävään ystävyyteen. Alkaa käydä työlääksi ystävämielessä toisiin tutustuminen, kun tällä menolla ystävyydet näyttävät päättyvän vaikken sitä haluaisi.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisko nuo nuoruuden kavereita? Ystävätyyppi on se jonka kanssa on ollut enemmän kaveri ja näkee, juttelee. Miksi niitä pitäisi olla lukuisa määrä tai ehkä tulee uusia sattumalta, mutta ihmiset tosiaan hyvin erilaisia keskenään, mitenkö se toimii. Muilla sama tilanne, paitsi kaikki ei katkaise lopullisesti välttämättä. Ehkä se yksi pelkäsi että hän joutuu olemaan muiden "kauhukakaran" kanssa kun kaikki synnyttävät lisää lapsia ja ei tule itse enää kohdatuksi, huolehdituksi. Minun tuttu puhui enää vain lapsestaan ja oli autistinen ulosannilta muutenkin, eikä mitään asiaa ei uskaltanut selvittää ettei loukkaantui lisää.
Eivät ole kaikki nuoruuden kavereita/ystäviä, osan kanssa olen tutustunut tämän 10 vuoden aikana ja ystävyys on jäänyt muutaman vuoden mittaiseksi.
Ap
Luin aloituksen ja kyllä, elämä voi todellakin muuttua jokaisella.
Myös yhteydenpito voi harventua. Jos tuttavuus on muuttunut, että ohimennen moikataan marketissa, miksi siitä pitäisi katkeroitua?
Ihmisiä kohdataan elämävaiheiden mukaan. Esim lasten treenit.
Ja sairauksissa esim syöpä, paras on vertaistuki, ehdottomasti.
Toivottavasti selviät. Ja jokainen tietää arvonsa: Hyväksikäyttäjiä ei tarvi ainakaan sietää.
Karulta kuulostaa ns. naisystävyys.
Ne on ollut vaan kavereita eikä oikeita ystäviä.
Onneksi oma kaveriporukka on rumia nörttimiehiä niin ei tule naisia tai lapsia häiritsemään.
Juuri pohdiskelin tässä että nyt 50-vuotiaana miehenä minulla on viimeksi ollut kavereita joskus lukiossa. Ihmiset pysyvät ympärillä niin kauan kun on jotain yhteistå, esim. työ tai harrastus. Kun se side katkeaa, loppuu myös yhteydenpito hyvin nopeasti.
Minun kaverit olivat pääasiassa harrastusten kautta. Kaveriporukka hajaantui opiskelemaan eri paikkakunnille, eikä siinä mennyt vuottakaan, kun yhteydenpito lakkasi.
Itse en ole oikeastaan edes kaivannut sen jälkeen kavereita ympärilleni. Ihmiset ovat hieman yhdentekeviä minulle. Ystäviä minulla ei ole ollut koskaan, eikä se haittaa minua ollenkaan.
millä tavalla olet itse muuttunut?