****SYYS2004 WIIKKISPINKKA?****

huomenta,



me lähdetään reissuun viikonlopuksi merenrannalle ystäväperheen kanssa merituulia haistelemaan, suuntana Rymättylä. Palaan ens vkolla ruotuun.



Voikaa hyvin!



äk

Nasu nukkui yhdeksään, oi ennätysten aamu! Ehdin itse juoda kaksi kuppia kahvia, syödä muunkin aamupalan, lukea lehtiä ja käydä pesulla. Luxury!



Eilen oli mukava päivä. Olin tuntitolkulla shoppailemassa yksikseni. Nasu sai sormikkaat ja parit sukat (jee...), lelukaupan alesta paloautosarjan ja maasturin (toinen jäi jo pukin konttiin tai nimipäiviä odottelemaan). Itseäni hemmottelin valokynällä (tarpeeseen) ja uudella hajuvedellä. Olen nimittäin saanut laihdutettua (kiinteytettyä) 5 kg raskaustaakasta pois ja nyt tuntui siltä, että palkitseminen oli paikallaan. :)



Ulkovaatekyselyä en ole tarkkaan seurannut, mutta Nasulla on nyt käytössä välikausihaalari, joka on osoittautunut parhaaksi ever. Talveksi on myös haalari. Jalassa jo nyt goretexit. Talveksi ne ja lisäksi Kuomat (muistaakseni).



Elmon syntymä oli totisesti pysähdyttävää luettavaa. Siitä vielä extra-onnittelut Mersulle. Aina ei rannekkeellakaan pääse kaikkiin laitteisiin, sulla kävi tuuri ;)



Kiitos vielä Kukkuulle, Tealle ja Enkelille kiukkupohdinnoista. Niistä oli apua ja valoa epätoivon alhoon. Nyt tuntuu taas elo-olo paljon kevyemmältä.



Mukavaa wiikkistä kaikille!



Ampi

kysyy Kerpsutti onko viikonloppu;-) Otsikko hymyilytti, tai oikeastaan siitä seuraavat omat ajatukset, että voiko tai kannattaako kysyä missä ajassa elän.



Tää meni vähän sfääreihin eikä liity ollenkaan enää otsikkoon. Minä, minuuteni ja oma napani istuu koneella, sohvalla kirjoittamassa, eikä sille minuus oikeastaan tarvitse tietoa onko perjantai, lauantai vai maanantai. Minuuteni on maanantaisin hieman raskautetumpi, mutta istuu kuitenkin aina yhtä ilolla kirjoittamaan mammoille. Jokaisena kirjoitusaamuna, keskiviikkoisin, harmaahiuksisena tai neljänkympin kriisissä. kiitos kerppu hyvästä ajatushetkestä!



Jatu-jalokivi, pääsitkö siihen paikkaan, johon oli jo joku valmiiksi valittuna? Iik, ja onnea! Hilulle kanssa opiskelupaikasta. Miten parisuhdeasiat, vastaa s-postissa jos et viitti täällä.



Tiivii, huHUU! Missä olet kera kahden poikasi?



Jaa, nyt tartten tikkaremmiä. Poikanen aloitti koulutaipaleen. Hyvin menee, paitsi ehkä juuri huomasin, että eilen taisi olla aika väsy illalla. Jäin kiukuilemaan silloin pojan kanssa, mutta taidan ottaa viikonlopun tehtäväksi huomioinnin ja levon.



Oh, tätä pulputuksen määrää, itse asiaan. Minä myöhästelen aina. Poikanen menee itse kouluun, n 1km. Nalknalkutus kiireestä ei saa mitään aikaan, välistä tuntuu kuin unissakävelijälle puhuisi, kun herra syö lusikallisen, kääntää Akun sivua. Syö. Kääntää. Syö. Kääntää. Sitten on jo juoksukiire ja monena aamuna on jo ollut myöhässä. Pari kertaa olen vienyt pyörän tarakalla kun en haluaisi hänen myöhästyvän.



No tarina jatkuu. Yhä vaan. Eikö se ikinä lopu??



Päätin, että en halua nalkuttaa. En saa siirrettyä omaa myöhästymisen tuskaa poikaan ainakaan rakentavassa mielessä (rakentava: toiminnan muutos). Ilmoitin eilen, että sanon kolmesti, katsottiin miehen kanssa kellosta, että puoli tuntia ennen eka varoitus, toinen muutaman minuutin päästä ja viisi minuuttia ensimmäisestä viimeinen, jolloin olisi suotavaa olla ulkovaatteet päällä.



Tästä seuraa, että en voi jäkättää, vaikka poika olisikin, ihan selvästi myöhässä. Tästä seuraa, että hän itse valitsee myöhästyykö vai ei. Tuemme ajoissa olemista, mutta emme ryhdy pelastaviksi enkeleiksi. - Onko vastuu 7 vuotiaalle liian iso?

- Voiko lapsensa opettaa myöhästymättömäksi tai vähämyöhästyjäksi, vaikka myöhästelee aina itse?

- Onko esimerkki isommassa roolissa kuin tämä aiottu opetus?

- Kumpi olisi oikeasti tärkeämpää, kouluun ehtiminen, vaikka vanhempien viemänä, saamaan jokaista opinsirua, vai opetella kantamaan vastuu siitä, että lähtee ajoissa?



Eikun tikkakisaan, kaikki tänne asti jaksaneet,



Kukkuu

Tikka lentää, lentää, lentää... mihin se joutui? Ei näy mailla halmeilla :(

Eli minusta ei ole tähän asiaan mitään apua. Jatulle justiin meinasin laittaa, että jospa poika paremmin sais lähdettyä, kun täytyy vastata itse, mutta...

Seuraan mielenkiinnolla muitten vastauksia ja koitan painaa ne mieleeni, koska neiti taivaanrannanmaalari aloittaa kahden vuoden kuluttua ja silloin mä aloitan myös työt, joten.

Työssä " nuhtelen" myöhästelystä, mutta toivon mukaan en mitään valtaisaa numeroa ole asiasta tehnyt.

Asiasta voisi jutella opettajan kanssa.



Pyllyn pesuun mars

Soi Ti-ti-nalle päässä.Hyvä että edes jotain naurattaa :-/



Äitin päässä kaaos pahenee..miten ne työt,miljoona kysymystä mahd.ongelma tilanteista odottaa johtajan vastausta!Mieskin jo sanoi että meinaatko kaiken kysyä?!Ei kysyvä tieltä eksy!Vai mitä?

Entä tarha..tutustumaan lähdetään ensvkon ke,sitten seuraavalla vkolla jää neitonen ilman mua...niisk!



Kiitos onskuista!kyllä Kukkuu,juuri se paikka.

Tuntuu kummalle hain paikkaa ja kuulin sitten että se on mennyt.Johtaja soittaa haastatteluun,se tuntuu menevän päin p..tä!

Johtaja,mies,kyselee paperilta kysymyksiä...huomaan että koitäidin aivot on ollut lomalla ;-)) Puhun ja puhun ja lopulta johtajakin sekoaa kysymyksissään koska minun puhe rönsyilee...Kuulin sitten jälkeenpäin-onneks!että johtaja ei osaa oikein olla rennosti ja usein pitää asiallisia papereita mukana!

Johtaja soittaa että tuletko töihin!Saan lykätä aloitusta vkon että typy saa pehmeän laskun tarhaan...Hoidan siis alle 3-vuotiaita :-) Työmatka alle 1,5km ja sieltä typyn tarhalle reilu 1,5km :-)



Kukkuun ajatuset on niiiiiin tuttuja!Me ollaan usein myöhässä,mies vielä useammin.Poika on tottunut että kotona ollaan vaikka pitäs olla jo pitkällä...Jotenka mitenkä hän nyt ymmärtäisi että kouluun pitää ehtiä?!

Matkaa ehkä 200m joten nopeastihan tuon juoksee ;-))

Ajantajua ei ole..10min on vaikka kuinka paljon aikaa!

Yks aamumeinas lähteä ilman takkia!

viikonpäästä menen kattomaan työpaikkaa ja työkamuja klo9 ja pojankoulu alkaa klo10..testiaamu!Hui!

Sitten vielä...usein eskariin lähtiessä pojalle tuli kakkahätä kun piti lähteä..No eihän sieltä silleen myöhästyny mut sama on käyny kahtena kouluaamuna eli kun pitäs jo mennä,poika menee vessaan...minkäs teet!On kerenny kun olen hoputtanut mut poika ei tajua et todellakin pitää pukea pikana ja juosta..Tuo kun tapahtuu hänen yksin ollessa.

Että kaikenlaisia ongelmia!!



Lapset on väsyjä!Pojalla huomennakin koulua,tekevät itsenäisyyspäivän jälkeisen pe sisään....



Sitten juhlia..Typyn ekat juhlat vietettiin jo ja lisää tulosssa.Lisäksi meillä on syyslapsi tuttuja ,montaa eri vuosimallia joten kakkua riittää...Huomenna tulee ystävät kylään ja tilataan pizzaa.Su sitten yhdet synttärit....Tarvii pian uusia housuja!



Sekava teksti,sekava pää!



jatu

Olen niin loppu tästä viikosta, että aivan ihanaa että kaksi päivää vapaata. Mies tosin menee polttareihin ja mahdollisesti vielä su töihin. Mutta sama se, mitäs mä miehellä ;-). Huomenna on myös avainten luovutus. Kipii. Malttamattomana mennään tietenkin lasten kanssa kattomaan. Maanantaina alkaa remontti ja sitten onkin puuhaa viikonlopuiksi ja ehkä myös illoiksi. No, tosin mulla on viikolla kaksi matkapäivää...



Kukkuu tais kysyä myöhästelystä. Oikeasti jouduin lähinnä tavaamaan tekstiä, kun en tajunnut. Väsynyt?. Minä olen yleensä ajoissa tai usein liian aikaisessa, mutta kyllä oma äiti soitteli aina töistä, milloin pitää lähteä kouluun. Erityisesti jos menin klo 10. Vahemman pitää siis olla jossain välimaastossa - kai. Mutta ehkä oma esimerkki on melko tärkeä, joten voihan olla, että ajoissa meneminen on hyvin haastavaa. En osaa siis sanoa mitään järkevää.



Hilulle onnea opiskelupaikasta ja Jatulle työpaikasta. Hienoa!



Kiireviikossa ärsyttää myös kun ei pääse liikkumaan. Huomenna menen aamulla lenkille, vaikka mies taitaa lähteä jo yhdeksän aikaan. Pää ei enää kestä tätä liikkumattomuutta.



Tiedättekö, että otan stressiä myös kasvimaasta, kun en ehdi sinne. Tai ajattelen, että saan muistutuksen, etten hoida sitä kunnolla. Vaikka mitähän väliä sillä on, kun en sitä aio kuitenkaan pitää... Ehkä nyt saisimme käytyä siellä ja nostetua pois mitä nostettavissa on ja sitten antaa olla. Ihan kun tässä ei muuta stressattavaa olis. Hassu ihminen.



Tänään kävimme lähiravintolassa lasten kanssa. Ihanaa, lapset olivat nätisti, söivän hyvin ja meillä oli oikein kiva perhehetki. Toivotaan, että uudessa paikassakin mukavia lapsiystävällisiä ravintoloita.



Tässä taisi olla ne tärkeimmät.



PL

Kukkuu:

Tästä seuraa, että en voi jäkättää, vaikka poika olisikin, ihan selvästi myöhässä. Tästä seuraa, että hän itse valitsee myöhästyykö vai ei. Tuemme ajoissa olemista, mutta emme ryhdy pelastaviksi enkeleiksi. - Onko vastuu 7 vuotiaalle liian iso?

- Voiko lapsensa opettaa myöhästymättömäksi tai vähämyöhästyjäksi, vaikka myöhästelee aina itse?

- Onko esimerkki isommassa roolissa kuin tämä aiottu opetus?

- Kumpi olisi oikeasti tärkeämpää, kouluun ehtiminen, vaikka vanhempien viemänä, saamaan jokaista opinsirua, vai opetella kantamaan vastuu siitä, että lähtee ajoissa?

Kukkuu

Liekö mun lainaus onnistui, mutta yritän uudelleen. Jos tällä kertaa osuis ees samalle seinälle, missä tikkataulu on.

Ite olin ennen aina ajoissa ja meillä korostettiin,että se on tärkeää. isä oli vihainen myöhästeleville ihmisille, kun hän itse joutui usein tekemään kovasti töitä ehtiäkseen navettatöiltä eri tilaisuuksiin tmv.

Minustakin myöhästymien on rumaa siksi, että tavalla tai toisella muut joutuvat yleensä silloin odottamaan. Miksi myöhästelijä on tärkeämpi kuin muut? Mutta nykyään ei kyllä aina olla hyvissä ajoin tai ees oikeaan aikaan. Useimmiten kuitenkin nippanappa ehditään, kun ennakoin tosi aikaisin asiat ja sitten kiirehditään ja laittaudutaan porukalla.

Oma esimerkki olisi varmasti hyvä. Voisiko siihen panostaa?

Teidän systeemi kuulosti ihan hyvältä. Lapsi on vielä kauan lapsi ja tarvitsee vanhempiaan, mutta omaa vastuunottoa on myös opeteltava.

Jossain vaiheessa se on kuitenkin opittava.

Sitten omaan napaan. Lähden huomenna reissuun :) Mulla ja lapsilla on nuha :( Mutta lähden silti ja koitan nauttia. Alkumatkan ajelen yksin, sitten pääsen kaverin kyytiin. Aamupv lähden ja su iltapv takaisin. Mies aikoo mm. tehdä karkkeja lasten kanssa ja osti herkkuja. Kyseli lapsilta, mitä hyvää syötäis, kun äiti on pois. Pekka: iltapalaa! Neiti: isin herkkukalaa tai lihaa ;) Mies oli tarkottanu jotain ihan muuta. Esikoinen ois ehkä arvannu ehdottaa hampurilaisia tai pitsaa, jos ois ollu kotona. Mutta nyt mies otti paistin sulamaan.

Saa nähdä, miten kehtaan mennä ison kapsäkkini kanssa hotelliin. En oikein osannu päättää, mitä tarvisin,niin otin suunnilleen kaikki omistamani " ihmisvaatteet" . No, ehkei sentään, mutta pahon liikaa kuitenkin.

Hyvää viikonloppua kaikille!

T@hti

http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?m=11125976&p=2&mpage=5&tmod…



Vaan nyt täytyy mennä sänkyyn ei kai kuienkaan vielä nukkumaan :)



Hauskaa, mukavaa, rauhallista ja rentouttavaa viikonloppua, kaikille!!!



Mari

Heti muistaessani (unohtelen nimittäin nykyjään kaiken mahdollisen): T@hdelle oikein mukavaa reissua!!



Mersun synnärikertomukset vielä lukematta. Onnea vielä kerran suloisesta pojasta!



Käyn edellisten päivien kimppuun, heti kun tästä pääsen...



E-rittäin hyvä kysymys Kukkuu. Kuulosti oikein ihailtavalta teidän systeeminne. Voi kun minunkin kärsivällisyyteni joskus riittäisi siihen, että saisin annettua lapsillekin vastuuta omista menemisistään ja ehtimisistään. Itse kouluaikoina asuin parinsadan metrin päässä koulusta, kuten omat lapsenikin nyt, ja myöshästyin tämän tästä. Eniten harmitti kouluaamuissa se, että äiti herätti myöhään, eikä ikinä keittänyt puuroa..leipää vain opeasti naamariin. Nyt saatan itse sortua samaan, joskus. Olen aamuisin kiireinen, etsin lapsille vaatteet, harjaan hiukset, keitän puurot tai laittelen muroja ja jugurttia esille ja hoputan, hoputan, hoputan, hoputan...Eivät ole vielä tainneet myöhästyä. Mutta miten pääsisivät liikkeelle, jos en valvoisi selän takana koko ajan? " Pese hampaat, sukkahousut jalkaan (meillä tosiaankin oli tällä viikolla jo nollassa aamuisin), syö, että tehdit, syö, Onko kaikki mukana? Oliko liikuntaa? Muuta muistettavaa?" . Tämä koskee eritoten meidän taivaanrannan taiteilijaa tyttö-keskimmäistä. Hänet jos jättäisi yksin ehtimään jäisi kiinni johonkin hetkeen (Aku Ankkaankin kenties) ja unohtaisi koulun kokonaan.



Mitä vastasin siis? Kannatan, ihailtavaa, anna vastuuta vain. Voi, kun minäkin siihen pystyisin, mutta en pysty kuitenkaan.



Itse ehdin muuten koulun vanhempainiltaan edellisiltana täpärästi. Olin töissä puoli kuuteen ja lähdin heti kotiin tultuani hoitamaan yhtä asiaa, jonka takia kävelin koulun ohi. Hups...Olipa paljon autoja koulun pihalla! Kello oli varttia vaille kuusi ja soitin esikoiselle, jotta olikohan tänään sattumalta se vanhempainilta, johon esikoinen, että olipa vain, kuudelta! Ei muuta, kuin soittamaan, etten toiseen paikkaan pääsekään ja kävelemään suoraan kahvipöytään koulun ruokasaliin :)



Keskimmäisen opettaja sanoi, että tyttö on kyllä hyvin kiristänyt tahtia, kun ennen oli todella hidas tehtävissä, huolellinen. Kaikki kyllä meni yleensä oikein, mutta kesti tuskastuttavan kauan. Jos ei mennyt toivotulla tavalla, kummasi tyttö, halusi olla täydellinen. Nyt oli opettaja sitä mieltä, että tytöllä on kadehdittava mielikuvitus ja hetkessä elämisen taito. Ei huoli huomisesta...Voisiko opettaa äidilleen..?



Eilisen päivän oli messuilla. Olipa väsyttävä päivä. Tänään lähimmän työkaverini hermot pettivät töissä kaiken työtaakan alla, kun yksi onneton meni pyytämään miljoonatta asiaa, joka sitten katkaisi kamelin selän. Enpä olekaan vähään aikaan kuullut kenenkään avautuvan niin railakkaasti siitä, miten ei todellakaan ehdi kaikkea. Huono omatunto minulla, kun olen hänen esimiehensäkin, vaikka ihan rinta rinnan töitä tosin tehdään. Hän sattuu olemaan siinä epäkiitollisessa asemassa, mitä ei ihan tarkkaan ole määritelty, jonka työnkuvaan nyt voi ympätä melkein mitä vain..Ja sitähän kaikki sitten tekevätkin. Illalla soitin hänelle ja onneksi oli hiukan paremmalla mielellä.



Viikonloppu..jeee...Huomenaamulla taidan käydä Antsan kanssa töissä mutkan. Yksi asia pakko hoitaa ja mies on yön töissä (tai puoli yötä kumminkin) ja vielä päivän sitten toisessa paikassa.



Ensi viikolla tyttö-keskimmäisen synttärit ja muutama viikko siitä syys-Antsan.



Ja voi, miten voivat syyslapsemme täyttää jo kolme vuotta???



Mukavaa viikonloppua siskot!



Saamuska♥

kaikesta, nimim. syyslapsi lokakuussa.



Jostain syystä koen hurrjaa myötätuntoa Saamuskan maagista keskimmäistä kohtaan. T@hden isän tarkkuuteen haluan vain puolustautua. Vaikka minä, aikuinen ihminen tiedän myöhästymisen teorian, epäkunnioittavaa muita kohtaan, silti kykenen harvoin aikatauluihin. Tiedän, se kertoo arvostuksistani. Ja traumastani, jossa olen aina myöhässä. Kun kuitenkin aina haluaisin olla ajoissa... Ja tiedän, minulle tärkeissä asioissa en myöhästy. Kertooko se, että harvat asiat ovat tärkeää vai että monet asiat ovat tärkeää, mutta pelkään epäonnistumista???



Ooh, työasiat esillä. Viimeksi mietin. Osaisinko, oppisinko joskus tekemään töitä ja vain töitä? Ei tule kannattamaan vapaat työt, kun panostan aina niin paljon, että rahasuorite ei vedä sille vertaa. Mersu osaisi muistaakseni neuvoa uupuneita.



Syysmammalaavulle kaipaan. Jotain muuta. Sitä minulle.



Mimmuli on ajatuksissani. Halaus.



Kukkuu

Oltiin kattomassa ilotulituksia. Mentiin tuohon ihan meijän lähikalliolle. Lapset oli mukana ja mun äiti, sisko ja äitini kaveri. Veeti niitä kovasti tykkäs katella. Meillä lapset edelleenkin hereillä. Ovat kyllä juuri menossa nukkumaan.



Myöhästelystä: Ollaan yleensä aina ajoissa. Välillä jopa liian ajoissa. Inhoan itse kun joutuu jotakin odottamaan. Vanhempani ovat aina myöhässä ja heitä saa odotella. Vielä on helppo ollut olla ajoissa kun kiireessä on voinut itse lapset pikaisesti pukea, hieman eri se alkaa olemaan kun Veeti itse pukee ja käy pissalla jne.



Venla täyttää tiistaina vuoden. Miten mun pikkunen voikaan olla jo niin iso. Tänään löysin itseni ja Veetin katselemassa H&M.ssä 50cm vauvan vaatteita. Ihan pieni vauvakuume on. Ois ihana sellainen pieni tuhiseva nyytti, mutta ei kuitenkaan vielä pitkään aikaan. Miehelle en näistä ajatuksista mitään sano, se kun haluais sen kolmanne lapsen.



Venla on nyt jokusen yön nukkunut tosi huonosti ja selvishän se syykin eilennä illalla. Neidille on puhjennut hammas. Nyt on jo 7 hammasta.



Nyt tuli vaan omaa napaa. Taidan lähteä ilta puuhiin.



Öttis, Veeti ja Venla

Kannattaisi ehkä olla jo hiljaa ja mennä nukkumaan tähän aikaan,mutta....

Miehen vanhemmat on myöhästyjiä!Mun vanhemmat,erityisesti isä,suorastaan ärsyttävän ajoissa-isällä olikin työ armeijassa ;-))

Miehen vanhemmat asuneet vuosia ulkomailla ja siellä missä asiat ei tapahdu ihanhetinyt!



Mutta siihen poikaan...Mä olen huolehtija,tavan kanaemo!mieskin oikeastaan tottuntu siihen et kyllä mä huolehdin ja laitan kaiken ajoissa..

Nyt tulee pakkomuutos!En tiedä jos olisin kotona,varmaan vaan hoputtaisin!Nyt on 2vkoa aikaa yrittää saada poika ymmärtämään että ajoissa täytyy lähteä!Aamusin kehotan poikaa katsomaan kelloa-tuntee kellon,muttei aikaa.Toivon että aika alkaisi hahmottua!

Aion kyllä opelle ilmottaa tulevasta muutoksesta..varuilta vaan!Meillä koulun ovet on lukossa ja ihan eripuolelta taloa pääsee sisään jos myöhästyy...Sekin täytyy pojalle neuvoa,ehkä jo tietääkin...



Jos sinne nukkumaan,äitikin tarvitsee apua rytminmuutoksessa ;-)



T@hdelle ihana reissua :-) Hotelliin saa ottaa ihan miten paljon tavaraa haluaa!!!!Nauti!Olet vapaasi ansainnut!!! :-)



Kauniita unia ystävät :-)



jatu

Himpulat tulee telkasta ja hetki omaa aikaa..

Kävin just tilailee uudet paksut peitot hopiksesta

kylmä hrr.....



Mulla on neljä vapaata ai ihanaa!!Mies on raksa hommissa tänään ja huomenna lähtee golffaa.Mut mitäs me tytöt siitä ;)



Eilen oltiin Hilman kanssa ostoksilla ja syömässä.Oli kivaa!

Löydettii hyvä syyspuku,pipoja,sukkiksia yms.



Hilmalla alkoi viimeviikolla seuriksen kerho ja hyvin meni.

Itse vaan murehti kun en juonut pillimehua niin se heittettiin roskiin :)



Piletella juu hyviä lapsiperheiden ravintoloita löytyy sieltäkin.

esim torin laidalta.



Me ollaan jotenkin ruvettu myöhästelee jos tyttöjen kanssa

ollaan menossa.Lähtöön menee aikaa 1-30min.

On vaikeaa arvioida.Töissä olen yleensä varttia vaille.



Nyt kahville ja puurollle

Sit jos lähtis harjulle kävelee,sais illalla vaan olla!!





Ramika ja tytöt

Terkkujaa!!



Jatu onnea työstä!!!

Tähti nauti lomasta!!

Mersu ihana :))))

Lasten lemppari kirjassa seikkailevat Tatu ja Patu ovat kehittäneet aamutoimiautomaatin, joka siis tekee ko. toimet automaattisesti ;-). Valittavana on mm. 20 s arkiaamuherätys tai viikonlopun hemmotteluherätys. Siinä voisi olla ratkaisu moneen perheeseen. Jos ette ole vielä tutustuneet Tatun ja Patun elämään, suosittelen, hyvä synttärilahjavinkki 3-vuotilaalle.



Valman synttäri päivänä muutetaaan ja menojen takia synttärin vietetään vasta lokakuun puolessa välissä. Uudessa kodissa :-).



Tänä aamuna myöhästelijät eivät saaneet multa sympatiaa. Miehen piti olla valmiina lähtöön klo 8.30. Tällä aikataululla en ehtinyt lenkille. No, todellisuudessa kyyti tuli 20 min myöhässä. Mur, olisin ehtinyt käydä juoksemaan pikaisen puolituntisen. Aamulla kun herätys on liian aikaisin 20 min on pitkä aika, varsinkin odottaa takki päällä valmiina. Ymmärrän, että lasten kanssa aikataulut venyy, mutta jos aikuinen ihminen on aina myöhässä, niin se tuntuu käsittämättömältä. Kertokaa, kun tietää olevansa aina myöhässä, eikö siitä ikinä opi ;-)?



Tänään ohjelmaassa: Otsolle housuja, mulle ulkoiluvaatteet, sitten lasten kampaaja ja avainten haku. Paljon ohjelmaa, mutta kivaa sellaista. Huomenna joudun töihin, mutta onneksi tiedossa on ihan kivaa hommaan liikuntatapahtumassa.



Nyt naama ja tukka (Tea, en tosiaankaan vois lähteä mihinkään ilman suihkua) kuntoon ja menoksi.



Pile

Just hetki sitten herättii koko perhe. Nyt mies on aamupalalla lasten kanssa.



Pitäis alkaa koiralle tilaamaan netistä ruokaa. Meijän koiralla on herkkä maha ja ei kestä mitä vain ruokaa.Jotkut ruoat myös aiheuttavat sille närästystä ja sit oksentelee. Nyt toivottavasti on löytynyt ruoka joka sopii. Netistä tilattuna 15kg 52e, tuodaan kotiovelle asti. Sitä kun ei ole missään kaupoissa myynnissä.



Johan sen torstaisen koiratappelut dokumentin jälkeen ollaan saatu kuulla että teillä on pitbulli. Odotan koska ensimmäisen kerran kuulen lasten ja koirien kanssa lenkillä ollessani että kuinka voin tuollaista tappaja koiraa pitää lasten lähellä. Kohta kirjoitankin koiran kaulaan ison lapun että olen STAFFI, en pitbull. Toi meijän koiruus ei tekis kenellekkään mitää. Se vaan nauttii kun lapset sitä riepottaa ja leikittää. Hullu rotu, melkein kaikki rodun edustajat ovat sellaisia.



Jotain tekemistä pitäis keksiä tälle päivälle. Mitään ei vaan oo mielessä. Uimaan ois ollut kiva lähteä, mutta Venlalla on aika kova yskä ja nuha niin ei viitsi. Ehkä mennään iahn vain kauppaan ja vanhemmilleni käymään.



Nyt meen pukeutumaan.



Öttis ja lapsukaiset

Töitä, töitä, töitä. Tuntuu ettei elämään mahdu mitään muuta tällä hetkellä. Hädin tuskin näen lapsiani, ja ensi viikolla alkaisi opiskelut - ei voi olla totta! Periaatteessa kyllä olen ajatellut suorittaa opintoja tänäkin lukuvuonna, mutta täytyy kyllä pitää aika löysää tahtia sillä saralla.



Luin uusimman Potterin loppuun viime yönä :-) - Vaikuttava loppu, kyllä. Joitakin käänteitä olin kyllä aavistellutkin mutta silti loppu oli juuri sellainen mahtava - vaikuttava, yllättäväkin, komea. Arvoinen. Nimim. Potterifriikki.



Myöhästelystä - olen vähän eri linjoilla kuin muut tässä asiassa. Minun mielestäni ekaluokkalaisen ajoissa olemisesta vastuu on vanhemmilla. Se on liian abstrakti asia, liian vaativa tehtävä alle 10-vuotiaalle, huolehtia ajan kulusta, arvoida kauanko aikaa menee tiettyyn toimintaan - aamiaisen syöntiin (meillä ei lueta syödessä), pukemiseen, kakkalla käymiseen. On vanhempien tehtävä huolehtia siitä, että lapsi ehtii ajoissa. Kyse ei mielestäni ole jokaisen oppimurun varmasta saamisesta, vaan enemmän muitten huomioon ottamisesta, arvostuksesta luokan työrauhaa kohtaan, hyvistä tavoista. Siitä, että ottaa tavakseen olla odotuttamatta toisia.



Nyt, kun Milo on kolmannella luokalla, hän on joutunut alkamaan ottamaan vähän vastuuta itsekin ehtimisestään. Kuitenkin paimennan vielä - kännykällä jos en muuten - ja autan häntä sen vastuun kantamisessa. Kare kulkee veljensä siivellä siinä, Milo huolehtii osaksi myös Karesta. Mutta vieläkään en anna koko vastuuta Milolle ehtimisestä, ja pyrin siihen, että pojat eivät joudu olemaan aamuisin yksin kuin korkeintaan parikymmentä minuuttia. Onneksi isäni ja äitini asuvat lähellä ja pystyvät auttamaan! Tälläkin viikolla he tulivat kolmena aamuna hoitamaan lasteni aamutoimia. Mutta jos ei heiltä apua olisi saatavissa, niin varmaan kännykät olisivat nykyistäkin kovemmalla käytöllä.



Josta aasinsilta GEEhen: Minkä ikäisellä on jo oma kännykkä? Ekaluokkalaisten vanhemmat, Kukkuu, T@hti, Jatu ja muut, joko teidän ekaluokkalaisella on? Koska on aika hankkia? Entä Saamuska, joko tokaluokkalaisella on? Milo sai oman kännykän ekaluokan syksyllä, kun äiti ja sisarukset lähtivät syysmammojen kanssa Lappiin :-), Kare saa todennäköisesti synttärilahjaksi ensi viikolla ensimmäisen kännykkänsä.



Mitäs muuta... Lilli viihtyy tarhassa, jopa ryhmän mieshoitaja on voittanut Lillin luottamuksen (Lillihän ei helposti luota vieraisiin aikuisiin eikä varsinkaan miehiin!) ja kavereitten kanssa on kivaa. Milon opettajaan minun pitänee ottaa yhteyttä, sillä vanhempainillassa selvisi että Milo ja pari kaveria ainoina luokassa istuu yksin, eikä ryhmässä. Liekö poikani häirikönalku? Ja mitä minä äitinä voisin tehdä opettajaa tukeakseni? Karen luokassa esiintyy lyömistä, potkimista ja nipistelyä, ja opettaja haluaa tietää kaikista käänteistä. Kare ei ole puhunut moisesta mitään, joten toivon kädet kyynärpäitä myöten ristissä että hän ei ole sellaiseen millään lailla osallinen, uhrina eikä tekijänä.



Sellaista meille. Sitten vielä vähän muitten napaa:



Mersulle vielä suurenmoiset onnittelut Elmon saapumisen johdosta! Kylläpä oli komea poika!



T@hdelle hyvää reissua, vaikka oletkin jo lähtenyt. Olet lomasi ansainnut!



Pilelle onnea uuteen kotiin! Tupareita odotellessa.. ;-)



Hilulle onnittelut opiskelupaikasta ja Jatulle työpaikasta!



Nyt siivoamaan, lähtee



Ankkis ja [color=red]♥Lilli♥

Esikoinen sai kännykän kakkos luokkalaisena.

Seuraavat neidot ekalla luokalla.

Tosin kolmas neito kadotti puhelimensa ekan luokan marraskuussa ja löytsimme sen vasta nyt ,elokuussa...=)



Esikoululainen (poika)protestoi miksi hänellä ei ole kännyä,kiukkuinen kun ei ole omaa peliä=)

Hyvin kuvaa mihin sitä puhelinta tarvitsee,pelaamiseen.

G:Meillä poika sai nyt kännyn(tai viel ei ole annettu)mut se on meillä kotipuhelin.Ei saa ottaa kouluun eikä ulos.Onneks ystäväperheellä sama linja.

Puhelimella on tarkotus sitten poikaa " ajastaa" .Nyt kyllä sanotaa et esim.10min lähtöön,jos pikkuhiljaa joku ajantaju alkaisi muodostua...

Ip kerhossa on tietty puhelin ja soitetaan sinne tarvittaessa.



Poika tuli koulusta äsken.Mä olin ihan varma et koulupäivä on 9-12 ja hirmupaniikissa jo kipitin koululle kun poikaa ei näkyny!Siel ei tietty ketää näkyny ku kaikki tunnilla ja ovet on lukossa..Soitin kaverilla joka sit sano et koulu on 9-13!Poikaparka,äiti sano et vaa 3tuntia koulua..Onneks sano et oli kiva päivä :-) Nin,kamala tunne ku luulin et on jossain...

Täs lähel on viel joku ahdistelija pyöriny,pyytäny lasta autoonsa.Paljon on aiheesta kyllä puhuttu.



Kauppaan,kauppaan..



jatu

Heti kärkeen Geehen: Meillä esikoinen (nyt kolmannella) sai aikoinaan kännykän ensimmäisellä luokalla joululahjaksi vanhemmiltani ja niin oli muuten nyt kakkosluokkalaisen keskimmäisenkin laita. Molemmilla on ollut kännykkä käytössä siis ekaluokan keväällä. Ovat nykyään kovin tarpeelliset kapistukset, kun käyvät paljon kavereillaan kylässä tms. ja soitellaan sitten syömään. Molemmilla on liittymissä palvelupuheluestot, eivätkä mitään pälä-pälä-puheluita soita myöskään. Hyvin ovat laskut pysyneet aisoissa *koputtaa puuta*



Mekin olemme lapsille lähiaikoina puhelleet paljon ahdisteluasioihin liippaavia juttuja. Pari päivää sitten käytiin läpi sitä, ettei kukaan saa koskea sinuun jos et halua (eivät edes omat vanhemmat)ja että kaikesta pitää aina uskaltaa puhua äidin ja isin kanssa eikä tuntemattomien ihmisten mukaan lähdetä. Meilläpäin ei minkäänlaisia kyttääjiä tosin ole liikkunut *koputtaa taas puuta*.



Keskimmäisen kohdalla olen miettinyt sitä, että paljon liikkuu poikien kanssa. Kaverinsa siis ovat enimmäkseen poikia. Nyt hän oli synttäreillä, joissa oli ainoa tyttö (tämä selvisi minulle vasta jälkeen päin). Kutsuja oli hänen luokkalaisensa poika, joka ei ikinä ole meillä kylässä ollut ja luulin, että koko luokka oli kutsuttu. Paljon oli vieraita ollut, mutta meidän keskimmäinen siis ainoa tyttö. Esikoinenkaan ei kyseisillä synttäreillä ollut. En tosin ahdisteluasioissa ajatellut olla epäluuloinen vielä 8-vuotiaita poikia kohtaan :), lähinnä mietiskelin isompia poikia. En muistanut sitäkään, että tuohon ikään jo kuuluu se, että ollaan " ihastuneita" johonkin tiettyyn poikaan. Tytöllä on tarhasta asti ollut parhaana kaverina naapurin saman ikäinen poika joka nyt tuntuu olevan aivan mustis tytön uusille kavereille. Tyttöhän sitten tietenkään ei ole " ihastunut" näihin oman ikäisiinsä poikiin, vaan paljasti minulle miten hän " rakastaa xxx:ää" , joka on pari vuotta ylemmällä luokalla.Hmmm... Oikeasti, tämähän on tietenkin luonnollinen ikävaihe, mutta kovasti mietiskelen, jotta mitä kaikkea sitä pitäisi tytölle oikein kertoa. Miten tuntuu, että poikien kanssa nämä asiat ovat jotenkin helpompia..? Esikoinen (ensi tammikuussa 10 v.) ainakin meinaa olla mahdollisimman pitkään kotona ja auttaa äitiä kaikenlaisissa askareissa :) Tytöille ei poika uhraa ajatustakaan, vaan mietiskelee lähinnä maapallon kummallisuuksia ja bioniclejen rakennusmetodeja. Englannin kieli on alkanut kiinnostamaan, kun se koulussa vihdoin alkoi ja tärkeitä ovat tietysti samanikäiset kaverit (=pojat).



Jatulle onskua työpaikan johdosta!!!



Mukavaa lauantaita!



SaaMa

Tänään on miehellä synttärit. Sai hemmotteluaamiaisen sänkyyn kera paksun sunnuntai Hesarin ja omaa rauhaa lukea se kannesta kanteen. Tyttö kärkkyy portaiden alapäässä " isiii, isiii .. Tule lukemaan, tule leikkimään kauppaa ... iisiiii" . Tytöstä on kehittynyt varsinainen isin tyttö viime aikoina, liimautuu kylkeen kiinni jokaikisessä mahdollisessa tilanteessa. Ennen oli asioita joihin kelpasi vain äiti, nyt on tullut asioita joihin kelpaa vain isi.



Viikonloppu laukkaa hurjasti eteenpäin. Nyt kun olen alkanut tehdä täyttä työviikkoa, tuntuu että perheen yhteinen aika - ja varsinkin aika tytön kanssa - on aivan liian vähäistä :( Ja joskus varsinkin arki-iltaisin koen olevani todella huono äiti, kun ajatukset ajalehtii kaikessa muussa kuin käsillä olevassa hetkessä. Luen tytölle kirjaa monotonisesti ja ajattelen samalla muita asioita. No, tai nyt vamaan on näitä ikuisuusasioita.



Perjantaina olin kavereiden kanssa katsomassa Suomenlinnan kesäteatterissa " Tuntemattoman sotilaan" . Oli OK, hyviä uusia ja nuoria näyttelijöitä. Vähän ehkä jäi tunne ettei ihan sisälle tunnelmaan päässyt. Voi olla, että tuo teos on niin monesti loppuunkaluttu ja luettu että ei siitä kauheasti enää irti uudella tavalla saisikaan. Olen kyllä aina tykännyt Ryhmäteatterin jutuista, että ei tämä nyt ihan täysi petttymys ollut mutta ei sieltä parhaasta päästäkään. Jani Volanen osaa olla aina kyllä hyvä :) Tässä varsinainen yksi teatterikriitikko, hehehhe ...



Myöhästelystä. Mielenkiintoista luettavaa. Mutta täytyy myöntää että olen samoilla linjoilla Ankkisen kanssa asiasta.



Äh, nyt loppui lyhyeen. Tyttö hajotti marakassinsa keskelle olkkarin lattiaa ... Palaan asiaan taas paremmalla ajalla.



Voikaa hyvin!



Alli



Pinot luettu kursoorisesti. Myöhästelystä oli mielenkiintoista luettavaa. Mutta minunkin täytyy myöntää että ajattelen ko. asiasta samoilla linjoilla Ankkiksen kanssa.