1-vuotiaan kiipeilemisestä, tippumisesta ja hampaiden kolauttamisesta..
Meidän vajaa 1-vuotias poika on ihan mahdoton kiipeilemään joka paikkaan. Etenkin isosiskon matala sänky on lempipaikka. Poika osaa suht hyvin laskeutua alas omatoimisesti, mutta toisinaan reppanan pää kolisee urakalla, kun alas tullaan rytinällä =( Yritän olla aina lähettyvillä ja vahtia tilannetta, mutta joskus esim. wc-reissuilla tms, kun en ole pojan vieressä, ehtii hän kiipeilemään ja tippumaan/kaatuilemaan. Isosiskonsa ei ollut näin kova kiipeilijä ollenkaan. Poika on oikea hurjapää ja kovaa konttaamalla ehtii tosi nopeasti kiellettyihin paikkoihin =/ Ollaan yritetty poistaa mm. helposti keikahtavat lasten nojatuolit, mutta siskon sänkyyn menemistä on tosi vaikea saada loppumaan.
Pelkään kuollakseni, että poika saa pysyviä hammasvaurioita, sillä ienrajasta on usein tällin seurauksena tullut verta. Saatika jos pää kolahtaa pahasti. Miten teillä muilla, onko muilla tällaisia vuoristokiipeilijöitä ja hampaiden kolauttelijoita?
Kommentit (4)
Ja vahinkoja kyllä sitten sattuikin. Ei tarvinnut ihan liioittelematta kuin kääntää selkänsä, niin oli hyppäämässä päällensä sohvalta tms. Siihen liittyi vielä jonkinlaista uhmaa eli vaikka tiesi kiellytyksi, niin välittömästi piti mennä kiipeämään, kun silmä vältti. Meillä se oli sellaista, ettei ainoastaan vahingossa tipahtanut vaan oikeasti hyppi ja keikkui tuolien, sohvien ym. päällä. Lähti aivan liian aikaisin liikkelle ja vauhti oli kauhea. Oli oikeasti ihan mahdoton, ja varsinkin väsyneenä teki näitä temppuja. Oli sitten pakko tehdä niin, että vessakäynnillekin otti tytön mukaan ja laittoi oven lukkoon. Mutta kun se vahinko käy parissa sekunnissa, niin mahdotontahan se on kaikkea estää.
Enpä osaa tuohon mitään neuvoa antaa. Tosiaan on raskasta aikaa, eikä meillä siitä ilman sairaalakäyntejä selvitty. Ja lisäksi monta yötä valvottiin ja heräteltiin lasta aivotärähdyksen poissulkemiseksi. Pahin aika oli tuonne 1,5-vuotiaaksi saakka. Sitten alkoi ehkä päässä olla vähän enemmän järkeä ja ehkä ne liikuntataidotkin hieman kehittyivät. Onneksi ne lapset kuitenkin ovat aika vankkaa tekoa ja meilläkin selvittiin muutamalla tikillä ja haavan liimauksella. Itseä on kyllä jäänyt mietityttämään, onko noista lukuisista päähän kohdistuneista iskuista kenties jäänyt jotain pysyvää vahinkoa. Lapsi on kyllä kehittynyt ihan normaalisti, on nyt 4 v.
kommentoi äiti, jolla jäljet edelleen pysyvässä hampaassa lapsena kaatumisen seurauksena jäällä.
Eli ap ei turhaan ole huolestunut lapsen hampaiden puolesta.
Meillä on puolitoistavuotiaat kaksospojat, jotka kiipeävät myös aivan joka paikkaan koko ajan! Eikä kieltäminen auta, toinen aina oikein innostuu, kun toista kieltää...
Toisella pojista on jo otsassa ainiaaksi jäävä painauma, kun hän syöttötuolissa kiipeiltyään kaatui sen kanssa ja jäi patterin ja tuolin väliin (otsa osui tuolin turvakaareen). Samainen poitsu kaatui myös lelulaatikostaan leuka edellä lattiaan, tutti suussa, jolloin suusta tuli ainakin parin tunnin ajan verta ja mielestäni nyt katsoessani hänen hampaitaan, on toinen etuhammas vinossa toiseen verratuna. Voi olla, että olisivat muutenkin kasvaneet niin, eipä osaa sanoa...
Koska he kiipustavat kaikkialle on meillä kotona tehty mm. seuraavaa:
- sohvapöytä vietiin kellariin, koska hyppivät sieltä alas ja tönivät toisiaan sen päällä
- ruokapöydän tuolit sidottu kiinni toisiinsa sidontaliinalla
- jakkarat ja matalat jutut (mm. rahi) piilotettu
Vessanpöntön kun vielä saisi välillä vaikka lattian sisään piiloon!!!
Mutta kyllä noista toimenpiteistä huolimatta meillä aina välillä kolisee, eipä kai sitä muuten opi, jollei kaikkea kokeile ;) Mutta tietysti aina voi myös jotain vakavampaa sattua - toivottavasti silti ei! Tässä juuri viikko sitten meillä oli vieläkin selvittämätön mysteeri; pojat nukkuivat p-unia sisällä lattialla ja yht´äkkiä toinen (taas sama poika kuin ennen mainitsin) seisoo eteisessä naama ja kädet aivan veressä. Olin ulkona, itkuhälytin sisällä ja olin vain tulossa käynnille sisään, kun hurja ilmestys seisoi siellä. Vieläkään emme tiedä, mitä oli tapahtunut, olisiko toinen unissaan potkaissut häntä... Että kyllä kaikkea sattuu!!!
Terveisin kiipeämistä kieltävä äiti ja hurjat kiipijät (nytkin ovat kattilalaatikossa JÄLLEEN KERRAN...)
Meillä asuu myös yksi alle vuoden ikäinen kiipeilijä. On osannut kävellä jo pari kuukautta ja nyt viimeisen kuukauden kiipeillyt myös isosiskon sänkyyn ja eilen olin ihan järkyttynyt kun poitsu tuosta noin vain kiipesi korkeaan syöttötuoliinsa ja tyytyväisenä sitten taputti itselleen hienosta suorituksesta :) Aika hyvin osaa (on yritetty jo varhain opettaa) tulla peppu edellä korkeista paikoista alas. Esim meidän/isosiskon sängyistä osaa tulla peppu edellä alas, mutta tuo syöttötuoli onkin sit ihan eri juttu. Pitänee laittaa syöttöjen välillä saunaan tai jotain( siis tuoli, ei poikaa :) )... Muutenkin hänellä on taipumusta nousta seisomaan tuossa syöttötuolissa... Ei kai auta kuin odotella että päähän tulis hiukka lisää järkeä ja omaa harkintakykyä...saan ehkä odottaa parikymmentä vuotta :)