Minkä ikäisenä harrastamaan ilman vanhempaa?
Niin, mietimme välillä pian 4-vuotiaallemme harrastusta, mutta minusta tuntuu, että ihan vielä ei olisi vakituisen harrastuksen aika, ehkä sitten 5- tai 6-vuotiaana. Tuttavapiirissä ei ole omaani vanhempia lapsia ja kaikki ovat päivähoidossa, osittain tai kokonaan, joten tuntumaa tähän harrastusasiaan ei ole. Niin me kuin tuttavammekin tuntuvat kokevan, että päivähoidossa on touhua tämänikäiselle riittävästi.
Haluaisin kuitenkin tietää, missä iässä ja mitä lapsenne ovat alkaneet harrastaa ja millaisia kokemuksia teillä siitä on. Jalkapallo, joku tanssi, paini, mitä ikinä. Onko joku lopettanut harrastamisen jostain syystä alkuunsa ja sitten palannut onnistuneesti myöhemmin saman tai eri lajin pariin? Varmaan lapsi on ihan onnellinen ilman harrastuksiakin, jos vanhemmat jaksavat ulkoilla, retkeillä ja kokeilla eri lajeja ja askarrella tms. yhdessä lapsen kanssa :-)
näitä miettii
tiukkis
Kommentit (6)
Jos lapsi on päivän hoidossa, niin kyllähän se riittää. Harrastusten aika ilman vanhempia on kai sitten kun lapsi itse niitä haluaa. Ja harrastukset vanhempien kanssa ovat mitä parhaimpia.
Meillä esikoinen aloitti ensimmäisen kausiluontoisen harrastuksensa kesällä ennen koulua, jalkapallon. Tykkäsi ja siellä oli kavereitakin. Sen jälkeen edelleen meillä harrastetaan kausiluontoisesti (vaihtelu virkistää) jalkapalloa kesällä, jääkiekkoa talvella ja sählyä siinä välissä. Lapsi on itse halunnut kaikkiin ja haluaisi enemmänkin, mutta ollaan vielä jarruteltu. Kaikki joukkuelajit näyttäisivät kiinnostavan, mutta esim. koripalloon ei päästetty. Vain jääkiekko on tuntunut hieman tyhmältä välissä, kun ei päässyt peleihin (aloitti kesken kauden) ja pelkkä treenaaminen ei ole ihan niin kivaa, varsinkin kun on treeniä eikä pahemmin pääse samalla olemaan kavereiden kanssa. Tärkeätä esikoisella harrastuksessa on kuitenkin kaverit ja niiden kanssa on kiva olla pelien tauoilla jne.
Toinen lapsi ei ole sitten todellakaan halunnut jalkapalloon tai jääkiekkoon, mutta tykästyi yleisurheiluun. Oli ekan kerran kesällä siellä 4,5v:na ja sanoisin että oli siinä ja siinä että ehkä vähän pieni (vaikka mukana oli pienempiäkin). Nyt 5,5v:na haluaa taas yleisurheiluun ja on jo ehdottomasti sopiva ikä. Tällä kertaa on kaverikin lähdössä mukaan, joka tekee hommasta varmaan vielä kivemman. Ja kisat ovat kivoja, niissä viihtyy. Jotenkin toiselle lapselle tuli vaan tuo harrastus esikoisen perässä turhankin aikaisin ja oli tarkoitus että lapsella oli jotain tekemistä, kun on muuten vain kotihoidossa koko kesän (kerhokin tauolla), jos olisi ollut hoidossa/kerhossa ei olisi varmaankaan harrastusta ollut. Ja tämä kyseinen lapsi muutenkin haluaa harrastaa kaikkea liikunnallista yksilölajia, seuraavaksi mietitään telinevoimistelua, sielläkin on yksi tuttu kaveri. Eli kaveriseura tuntuu vetävän puoleensa.
Meillä siis kyseiset lapset ovat kotona (esikoinen vain koulussa ja kakkonen kerhossa). Tällöinkin harrastuksissa on pidetty rajana 1-2kertaa viikossa ja harrastukset ovat kausiluonteisia (nyt kakkosella ei mitään harrastusta, alkaa vasta kesällä). Halu harrastukseen on lähtenyt lapsesta itsestään. Ja tämän kokemuksen perusteella kyllä 5-6v aloitusikä on parempi kuin 4v, vaikka 4v hyvin menisikin, mutta käsityskyky ja harrastuksissa tarvittava pitkäjänteisyys on hieman erilainen.
Tyttö on kotihoidossa. Todella hyvin on jumppa mennyt eikä kertaakaa ole sanonut, ettei menis.
päiväkodin jälkeen 2xviikossa tenavajumppaa (45min/kerta) ja 1Xvko
telmis (60min).
Jumpat aloitti syksyllä n. 3,7-vuotiaana.
Ryhmät alkaa noissa tenavajumpissa 3 -vuotiaastaja telmiksessä 4-vuotiaasta.
Nissä lapset on keskenään ohjaajien kanssa ilman vanhempia.
Meillä neiti HALUAA noihin harrastuksiinsa. Kiopeänäkin olisi jumppaan lähdösssä ja harmitus on suuri kun ei pääse.
Kauden kruunaa näytös ,jossa saa esiintyä suurelle yleisölle.
Paljon riippuu lapsen luonteesta tarvitseeko harrastuksia vielä päivähoidon lisäksi. Meillä neiti on hirmu energinen ja sosiaalinen lapsi.
Hän on selvästi tyytyväinen kun on iltaisinkin jotain mielekästä tekemistä,jossa saa purkaa ylimääräistä energiaa.
Päiväkodissa on kuitenkin sitä touhua niin paljon, että illat on ihan hyvä rauhoittua kotona vanhempien kanssa. Vanhemman kanssa touhuilu on pitkän hoitopäivän jälkeen ihan riittävästi.
Oma 3,5-vuotiaani on vielä kotihoidossa, ja " harrastuksina" on kerho 2h/2krt viikossa ja jumppa kerran viikossa. On todella ylpeä kun pääsee yksin kerhoon ja jumppaan ja menee aina mielellään. Varsinkin tuo jumppa on tehnyt todella hyvää, kun tyttö ei ole mikään liikunnallisuuden perikuva. On oppinut ihan uusia taitoja ja juokseekin nyt paljon paremmin kuin ennen, ja oppii ne ihan siinä sivussa kun touhuaa muiden lasten kanssa.
Esikoinen aloitti vauvamuskarin 7kk, harrastus oli pakko jättää hoidon aloituksen jälkeen, koska arkipäivänä harrastaminen kävi liian raskaaksi. Viime syksynä jälleen kotihoidossa oleva tyttö (silloin 3v) aloitti kerhon 3x3t ja urheilukerhon 1 kerta viikossa. Molemmissa tyttö on siis yksin. Toukokuussa molemmat harrastukset loppuvat. Haaveissa on päästä kesällä uimakouluun. Täällä 4v:lle järjestetään kahden viikon " veteen tutustumis" -kursseja. Harkitsimme kesäksi myös jalkapalloa, mutta kukaan kavereista ei innostunut mukaan, joten se sai jäädä.
Meillä ainakin poika harrastanut muskaria 8kk lähtien ja nyt elokuusta 3vuotiaana alkaa harrastaa sitä ilman äitiä. Eli lapsesta riippuen 3-4vuotias voi harrastaa jotain yksinkin. Toki äiti vie ja hakee ja todnäk odottaa paikan päällä, koska 45 minuutissa ei pitkälle ehdi. :) Mutta jos ei siis ole tähän asti harrastanut mitään ja on noin iso, kysyisin lapsen mielipidettä. Jos ei halua harrastaa mitään yksin niin miksi pitäisi? Ainakin meidän poika itse rakastaa muskaria ja HALUAA harrastaa sitä. Eli minusta lapsi ratkaisee tämän asian omalla halullaan. Väkisten ei kannata harrastusta tuputtaa.