Onko muita samoin ajattelevia?
Hei
Kysynpä vain, onko muita, jotka ajattelee samalla lailla taaperon kanssa matkustelusta. Itse en näe mielekkäänä matkustaa taaperon, siis nyt 1,4v kanssa. Minulla on vilkas ja menevä poika, jonka perässä saa vain juosta eikä hän juurikaan saa matkailusta mitään irti. Kaikki rutiinit, nukkumiset, syömiset yms sujuvat paremmin kotona. Olen saanut kuitenkin palautetta, että olen jotenkin outo, kun en halua taaperoni kanssa matkustella. En halua laittaa rahaa sellaiseen, mistä ei kuitenkaan kumpikaan meistä saisi juuri mitään irti. Minusta näin pienen kanssa on ihana olla kotona, ulkoilla, käydä kylässä, avoimessa päiväkodissa ja nauttia kaikesta sellaisesta. Ehtii sitä matkustamaan, kun taapero on yli 3v ja saa kaikesta irtikin. Ja olen muuten yksinhuoltaja, ehkä sekin vaikuttaa asiaan. reissussa ei olisi ketään apunakaan. Kommentteja?
Kommentit (4)
Jos mulla olis vain tuo 2 vuotias niin en veisi häntä juurikaan mihinkään erikoisiin huvituksiin. Tuon ikäinen ei vielä kaipaa huvipuistoja ja kovin erikoista tekemistä. Kotona olo, kyläily ja kauppareissut riittävät virikkeeksi tuon ikäiselle. Toki kivahan sitä lomilla on käydä vaikka uimahallissa tai eläinpuistossa. Matkustaminen olisi halpaa jos olisi vain 1 pieni lapsi, mutta kyllä tuo meidän 2 v on sellainen vilkeri ettei niistä matkustamisista kauheesti nauti ja kotona pääsee tosiaan helpommalla päiväunien, ruokailun ja kaiken muun suhteen koska kaikki tarvittava on käden ulottuvilla.
Kuitenkin meidän isommat lapset kaipaavat jo esim lomilla jotain ekstraa eli sinne huvipuistoon (kesällä), uimahalliin, kylpylöihin yms mennään ja tulen siitä onnelliseksi kun lapset viihtyvät ja tykkäävät. Silti on aina ihanaa palata kotiin varsinkin jos on useamman yön ollut reisuussa. Ulkomaan matka on suunnitelmissa mutta pitäisi säästää ensin rahaa ainakin vuosi. koskaan emme siis ole lastemme kanssa ruotsin risteilyä pidemmällä käyneet ; ) Sen tiedän että kun sitten parin vuoden päästä sinne etelän matkalle päästään niin eihän se mitään löhölomaa ole. Lasten ehdoilla siellä on mentävä ja mitäpä muuta lapset haluaa tehdä kuin uida, uida ja uida ja syödä jätskiä. niitä ei shoppailut ja nähtävyydet innosta ellei niissä ole juuri jotain lapsille suunnattua. Ja uskon että sieltä etelän reisullta ei tulla kovin levänneenä takain kotiin mutta uskon että lapset on saanut aimo annoksen äidin ja isän läsnäoloa ja huomiota koska siellä touhutaan vain lasten kanssa ja niiden juttuja välittämättä kotitöistä joihin menevä aika on lapsilta kotona ollessa pois.
Olen muutenkin sellanen kotona viihtyvä ihminen mutta jos monta päivää olen vain kotona käymättä juuri missään niin silloin haluan jo pakata lapset autoon ja lähteä vaikka kaupungille tai kylään. Tosiasia on että pienen taaperon ja leikki-ikäisen kanssa jolla vielä päikkärit yms niin ei kauheesti voi tehdä mitään ennalta suunnittelamatonta toisin kuin isompien kanssa joiden päivärytmin hetkellinen muutos ei tuota kaaosta.
Mielelläni minäkin hoidan ne pakolliset ruokaostokset yksin kuin vilkkaan taaperon kanssa ja onneksi näin saan usein tehdäkin. puolet jää kauppaan ostamatta jos vilkaan taaperon kanssa saa kaiken aikaa vääntää jostain asiasta ; )
meillä kohta 1,5v tuplat, ja meillä on menot aika minimissä. me emme käy ostoksillakaan yleesä lasten kanssa, helpommalla pääsee yksin! syksyllä ollaan lähdössä etelään, mutta mukaan lähtee puoli sukua, joten lastenhoitoapua on saatavilla. muutenkin lähteminen ja aikataulutus on just niin tylsää, ja väsyneiden lasten seurasta ei kyllä kukaan nauti... eli kotona, kotona ja kotona ollaan :) sitten kun lähdetään johonkin niin aikataulut ja muut on suunniteltu jo monta päivää etukäteen.
En minäkään yksivuotiaani kanssa halua matkustaa. Minusta pikkulapsi ei sellaista stressiä tarvitse, ja meillä ainakin olisi tekemistä liikkuvaisen pikkumiehemme kanssa. En ole yksinhuoltaja, mutta reissussa saisin varmasti suurimman osan lapsenhoidosta tehdä itse, mies kun lähinnä tekee vain sen mitä pyydän, senkin viiveellä (jos tekee). Kun toinen ei osaa olla oma-aloitteinen, tulisi reissusta äkäisen komentelijan, rennon miehen ja vastaanpyristelevän taaperon reissu. Ja täytyy vielä mainita että mieheni suunnalta tulee tämä matkustamispainostus meillä...
Nautitaan rauhassa yllätyksiä täynnä olevasta arjesta touhukkaiden lapsiemme kanssa!
ajattelen ihan samoin enkä ole yksinhuoltaja. Tosin mieheni sitten taas ei ajattele näin ja hänelle matkustaminen on henkireikä joten meidän perhe siis matkustelee... Itse en tykkää mutta minkäs teet, onhan se toisaalta mukava mennä yhdessä kun miehen mielestä vain ulkomaille meneminen on " menemisen arvoista" . Vauvan kanssa mentiin Budapestiin, nyt keväällä mies matkustaa yksin Kaukoitään ja syksyllä perhelomaillaan Intiassa. Voihan tuo syksyn matka olla ihan kiva ja ainakin se tulee olemaan kokemus mutta toisaalta ajatus 1v 8kk elohiiren kanssa toiselle puolelle planeettaa raahautumisesta ei kyllä kuulosta minusta oikein lomalta. ;)