Siis voiko oma hormoonitaso olla jotenkin muuttunut lasten saannin myötä???
Niin, kysymys tulikin jo esitettyä, mutta kerron vielä lisää. Eli mulla on siis kaks lasta ja nyt toisen syntymän jälkeen (lähempänä kahta vuotta pienempikin siis) olen huomannut, että elämä tuntuu tosi paljon monimutkaisemmalta ja raskaammalta kuukautisten alla. Oikeasti tuntuu välillä, että ei kykene nauttimaan olostaan ja hermo on ihan järkyn kireällä. Lähinnä perheeni ja tietysti myös itseni vuoksi, asialle on kai nyt paras tehdä jotain!
Kyseessä lienee PMS-oireet. En ole ennen lasten saantia kärsinyt minkäänläisista oireista ennen tai jälkeen kuukautisten. (nyt mua sit vissiin rankaistaankin vähän pahemmilla oireilla :) )
Onko vaiva hoidettavissa lääkkeillä. Oliskos Gyne paras paikka lähteä asiaa selvittämään. Kuinkahan homma etenee? Olen siis muuten elämääni melko tyytyväinen, mutta selkeästi huomaan tämän sietämättömän oloni liittyvän kuukautiskietoon. Menkkojen alettua oloni/tilanne jotenkin laukeaa. Minun on helpompi hengittää ja elämä ei tunnukaan niin mahdottomalta.
Kiitos, jos joku osaisi antaa vinkkejä!
Kommentit (6)
Itse olen samaa ajatellut kun aijemmin en kanssa olut huomannut suuria muutoksia ennen kuukautisia. Sitte sellanen juttu että nyt olen kauhea itkupilli kun vaikka katsoo jotain surullista tai niin ihanaa leffaa tms että tunteet nousee väkisin pintaan jotka ennen pysy hyvinki piilossa eikä tippa ollu alvariinsa linssissä vaikka hyvin pitkälti tunteellinen oon ollu aina mutta en näin herkkä. Raskaanakaan en nyt taas ole ;)
2 pientä lasta eli nyt 4 ja 3 vuotiaat. Aloin olla tosi väsynyt ja " räjähtelevä" . Sitten löysin erään ns. ihmisen joka tekee " terveystestejä" eli kartoittaa vitamiini ym. tasoja. Mulla oli kaikki vitamiinitasot todella huonot eli olivat menneet lapsille raskauksien myötä... Nyt käytän vitamiini- ja ravintolisiä ja elämä on alkanut jälleen hymyilemään ja energiaa on tullut huimasti takaisin !!! Eli voi olla kysymys juuri siitä, itsekin teen ruuat ja syön omasta mielestä terveellisesti mutta silti näin...
Viestisi olisi voinut olla sanasta sanaan minun kirjoittamani. Nuorimmainen lähestyy kahta vuotta ja elämäni tuntuu kuukautisten alla todella hankalaltta. Joskus se loputon epätoivo ja ahdistus kestää pari viikkoakin. Olen aina ollut herkkä ja melankoliaan taipuvainen ihminen. Toisaalta olen välillä hyvin iloinen, seurallinen ja positiivinen. Elämä on siis aikamoista vuoristorataa.
Olen puhunut tilanteestani puolisolle ja hyville ystävilleni. Olen miettinyt mielialalääkkeen kokeilemista, mutta jotkut ystävät ovat olleet sitä mieltä että ensin kannattaisi kokeilla kaikki kahdollinen ns. itsehoito. En tiedä. Olen väsymyksestä aivan loppu. Kuopus itkee pitkin yötä, ilmeisesti puhkeavia hampaita ja pissahätää (on juuri oppimassa kuivaksi). Parisuhde voi aika huonosti, mutta keinoja saada kahdenkeskistä aikaa ei juuri ole.
Olen saanut myös vinkkejä kokeilla raudan ja kalaöljyjen syömistä. (Siis ei kalanmaksaöljyn.) Onkohan niistä ölyistä jotain lääketieteellistä tutkimusta? Uskaltaako niitä omin päin syödä?
Lääkäriin pitäisi tietysti mennä, mutta omalääkärini on outo kivipatsas. En osaisi hänelle oikein näistä puhua.
Toisaalta on helpottavaa kuulla, että muilla on samoja tuntemuksia. Minusta vain tuntuu, että meillä alkaa koko perhe kärsiä tästä ongelmastani. Ja sitten toisaalta järkeni sanoo, että kaikki asiat ovat hyvin: lapset terveitä, rinnalla hyvä ja rakas kumppani jne. Miksi ihmeessä sitten voin näin huonosti?
Voiko horminitasoja jotenkin mitata? Onkohan se kovin kallista?
Kiitos teille vastanneille! Kiva tosiaan huomata, että nämä pms oireet eivät ole kasaantuneet vain minun harteilleni :) Vaikkakaan en soisi tästä vaivasta kenenkään kärsivän!
Aijon marssia pikimmiten luontaistuotekauppaan ja pyytää myyjää suosittelemaan tähän vaivaan hänen mielestään tepsivät " ropit" . Jos ei niistä ole apua, niin sit vissiin on mentävä lääkäriin. Itsekään en kyllä haluaisi terveyskeskuslääkärille mennä...jotenkin tuntuu, että otettaskohan tätä vaivaa todesta. Toisaalta puolisen vuotta sitten mainitsin gynekologilleni kärsiväni pms-oireista ja hän kuittasi sen vain kehoittamalla minua syömään pähkinöitä viikko ennen vuotopäiviä. En sit jotenkaan kyennyt enää jatkamaan ja kertomaan, että oikeasti oloni on kamala/sietämätön ennen kuukautisiani ja mielestäni se ei kyllä pähkinöillä hoidu. Eli joku toinen gynekologi pitäisi kaiketi etsiä...huoh!
Nyt siis luontaistuote kauppaan...ja innolla odottamaan lievittyykö oireeni. (toisaalta siis odotan kauhulla seuraavaa kiertoa). Nyt on " onneksi" vuoto päällä ja olo mitä mainioin :)
Luontaistuotekaupoissa on varmaan ihan asiallisiakin tuotteita, mutta kannattaa muistaa että niitä ei tosiaan kaikkia ole testattu ym.
Luottaisin enemmän apteekin valikoimaan. Siellähän on esim. naisille tarkoitettu Multitabs. Ja sitten esim. joku kalaöljyvalmiste. Ne ei maistu kovin hyvälle mutta kannattaa ottaa nopeasti + vaikka mehua päälle. Ja näin talviaikaan suosittelisin vielä maitohappobakteereita esim. Gefilus-tuotteiden muodossa. Kun päivittäin otat näitä kaikkia 2-3 kk ajan pääset hyvin selville muuttuuko olotilasi.
Itse vielä imetän pienintä (1 v) mutta huomaan ratkaisevan eron jo unohdan vitamiinipillerin vähäksi aikaa. Imetys toki on eri asia, mutta aika monella aikuisella on oikeasti vitamiinivaje. Ainakin D-vitamiinia pitäisi saada enemmän.
Ensi alkuunsa söin mielialalääkettä, koska pohjalla oli väsymystä väsymystä väsymystä ja hirveältä tuntunut hormonimyllerrys kun kuukautiset alkoivat kuopuksen jälkeen.
Hormonikierukka nyt käytössä, siihen olen tyytyväinen ja pms on rauhoittunut (toki vieläkin on jonkin verran oireita). Moni asia vaikuttaa tietysti: pohjaton väsymys on talttunut kun lapset kasvavat, lisäksi tarvitsen selvästi säännöllistä liikuntaa ja hieman stressinhallintaa (= talviuintia). Ja suklaata ja siivoamista - oireet eivät siis ole kokonaan kadonneet vaikka vuoto on loppunut...