Osittaisimetystäkö vai pulloako vain..?
Ekaa en imettänyt ku pari viikkoa silloin tällöin. Kukaan ei kertonut minulle rintakumista ja imetys oli pelkkää ähinää ja huutoa. Tyttö kasvoi pullolla eikä se mua haitannut.
Tämän toisen (synt. 03.08.2006) kanssa otin rintakumin käyttöön jo sairaalassa. Ja sitten sen jälkeen olenkin ollut vauva tissillä koko ajan.
Aamuisin on kestänyt 3 tuntia, että ollaan mihinkään päästy lähtemään, koska neiti on tissillä. Sitten on nukkunut ihan parin minuutin pätkiä, esimerkiksi ei kertaakaan vielä kärryihin ole päiväunille nukahtanut...
Paitsi perjantaina, kun syötin raasun täyteen pullosta.
Eli jos koko yön vauva kirjaimellisesti nukkuu tissi suussa, juon aamukahvini yhdellä kädellä ja teen kaiken muunkin (meikkaukset yms) yhdellä kädellä, niin miten ihmeessä tyttö voi juoda 150ml maitoa ihan ku ei koskaan olis ruokaa saanutkaan?
Mulle olis ollu helpompaa jos ruoka kulkis mukana, mutta mun omatunto alkaa jo aika pahasti kolkuttaa esikoisenkin vuoksi.
Ja juu, tiedän että pitäis syödä ja juoda paljon, mutta milloin?
Silloin kun tyttö ei ole tissillä???
Kaksi lämmintä ateriaa päivässä? Minulleko? Kuka sen tekee??
Mä kun ajattelin, että tää ruokailujuttu menee nyt ihan helposti tän toisen kanssa. Mutta en mä voi olla vauva tissillä päiviä.
No kysymys: onko siitä jotain hyötyä vauvalle, että syö tissistä vaikka aamulla ja päivällä ja illalla mutta muuten pulloa?
JA onko rinnoissa silloin maitoa vai loppuuko sen tulo kokonaan?
Ja mikään pumppujuttu ei sit auta, sain tunnin jälkeen peräti 10ml pumpattua, jee :)
Ja ei kiitos mitään " jatka vain sinnikkäästi istumista ja imetystä" .
On muutakin tekemistä vaikka toisenkin lapsen kanssa....
Kommentit (5)
Tutulta kuulostaa!
Poika on nyt 4kk1vk ja 3 viikkosesta ollaan menty osittainimetyksellä.
Poika oli yötä päivää alusta alkaen rinnalla, en ehtinyt vessassakaan kunnolla käymään kun rinnankaipuu jo alkoi. Jos mies ei ollut kotona auttamassa (ruoan laitto jne) niin anoppi oli auttamassa, muuten ei olisi pärjätty.
Meillä oli kyllä pitkän synnytyksen takia pojan pääkallonluut puristuksessa ja tästä johtuvaa imun heikkoutta (huomattiin vasta myöhemmin) niin että poika väsyi imemiseen ja nukahteli rinnalle ja " lutkutteli" aina sillon tällön. Ollaan käyty osteopatiassa sen takia.
Kätilö kävi usein ja ehdotti pulloruokintaa, kun olin iltapäivällä vielä sängyssä. En millään olisi halunnut ja monet itkut itkin. Kokeilitiin ekana imetysapulaitetta (ajatuksena, että tämä aktivoisi pojan imemään paremmin ja rinnat tuottamaan enemmän maitoa). Siihen laitettiin korviketta yleensä, joskus pumpattua. Pumppaamisen lopetin, kun en sitten muuta tehnytkään kun imetin ja pumppasin, eikä tullut silti melkeen mitään (koko päivän pumppaamisen saldo joku 50-70ml ja mulla oli elektrinen apteekin pumppu lainassa joka pumppasi molempia rintoja samaan aikaan. Nännit tuli ihan tosi kipeiksi ja hammasta purren pumppasin aina kun poika nukkui)
Pari viikkoa näin sählättyäni annettiin pojalle pulloa aina kun oltiin jonnekin menossa, kun tuntu ettei oma maito riitä, tai poika oli koko ajan rinnalla. JOskus halusi pullon, joskus kelpasi rinta vaan. Osa varmaan tosta imuhalusta oli myös läheisyydenkaipuuta.
Viikko sitten alotettiin soseet, ja nyt ei tarvita korviketta enää ollenkaan. Rintamaito riittää, päivällä saa kasvissosetta ja illala vellin.
Ite olen tyytyväinen, etten kokonaan lopettanut imetystä, yösyötötkin on paljon helpompi hoitaa imettäen.
Jos vauvasi ottaa pullon imetyksen päätteeksi, niin minusta voi hyvin antaa. Tä kommentti ei varmasti saa paljoa ymmmärtämystä niiltä, joilla imetys onnistunut hyvin ja helposti. Itse olen itkenyt silmät päästä kun piti korviketta antaa, mutta kyllä oli poikakin sen jälkeen enemmän " valveilla" ja pääasia on, ettei ole nälkäinen! Mulla ei ainakaan maidontulo siihen ole loppunut, vaikka lääkäri varoitteli ja paheksuikin valintaani. Maitoa ei hänen mielestä voi tulla liian vähän, sitä tulee just niin paljon kun vauva imee ja tarvitsee ja plaaplaa (meidän pojan kalllonongelmasta ei ollut kuulevinaankaan)
Ainahan kaikki muut tietää paljon paremmin kun vauvan vanhemmat itse miten pitää toimia ja mikä on parasta vauvalle, eikö vaan ;)
Tsemppiä sulle mitä sitten päätätkin tehdä!
Meillä jo kolmas lapsi ja kaikkien kanssa on imetys ollut yhtä hankalaa. En tiedä mikä on ollut syynä, kaikki ovat olleet isoja vauvoja ja itse epäilen syyn olleen siinä, että maito ei vain ole isolle vauvalle riittänyt.
Tämän kolmannen kanssa päätin oikein panostaa imetykseen. Sairaalassakin pyysin tukea imetykseen ja yritin viimeiseen asti ilman lisämaitoa. Eipä onnistunut, vauvan sokerit laskivat ja lisämaitoa otettiin pullosta. Kyllä harmitti!
Jouduimme käymään myös neuvolassa painokontrollissa, kun paino ei lähtenyt nousuun.
No nyt vauva on reilu kolme viikkoa vanha ja tissitellään jatkuvasti, varsinkin illalla (n. puolen tunnin välein). Iltaisin joudun antamaan lisämaitoa, välillä satakin milliä, kun tissit on lupsuteltu tyhjiksi ja vauva huutaa nälkäänsä.
Olen kuitenkin sitä mieltä, että vauva kasvaa paremmin näin, kuin antamalla tyhjää tissiä. Kaikki ovat tyytyväisiä. Silti mielessä kaivertaa syyllisyys, mikä on ihan turhaa, mutta minkäs teet. Neuvolassa on aina onneksi suhtauduttu asiaan ymmärtäen ja olen saanut tukea ratkaisuilleni.
Ensimmäisen ja toisen lapsen imetys kesti n. kolme kuukautta ja elättelen toiveita, että tämäkin lapsi saisi äidinmaitoa vaähintään yhtä kauan. Vanhemmat lapset ovat muuten olleet terveyden perikuvia ja vanhin jo koululainen pärjää hyvin sielläkin.
Joten ei huolta; lapsesta kasvaa ihan hyvä, terve ja jopa älykäskin, vaikka ilman WHO:n imetyssuosituksiakin oltaisiin eletty!
Tsemppiä kaikille kanssasisaruksille!
...meillakin ykkosen kanssa oli aluksi hyvin hankalaa mutta kakkonen on onneksi ollut ihan toista maata. Mutta ikavaa ettei nain ollut teilla. Voihan olla etta kun vauva on viela noin pieni niin tilanne ajan kanssa helpottaisi, mutta ymmarran kylla ettet valttamatta jaksa odottaa siihen asti. Kysymykseesi: kylla, on osittaisimetyksestakin hyotya, ainakin vauva saa osan niista aidin vasta-aineista jotka tulevat aidinmaidon mukana, korvikkeestahan niita ei saa (tosin ekat 3 kk jo aidin masussa saadut vasta-aineet suojelevat myos). Niin ja voithan myohemmin hiukan levattyasi kokeilla uudestaan lisatakin imetysta jos valilla osittaisimettaisitkin,jos siis itse haluat. Eli mina jatkaisin osittaisimetysta jos se vain on sinulle mahdollista.
Mulla oli esikoisen kanssa aivan samanlaista, vauva oli koko ajan tissillä ja rinnat aivan verillä. toisen kanssa päätin että en suostu samaan. Sairaalassa jo sanoi että mä imetän kellon kanssa. ja tosiaan tein niin, että imetin vartti per rinta ja jos jäi nälkä niin loppu pullosta. Viisi päivä imetin näin ja sit oli noussut maito mulla ihan kunnolla eikä tarvinnut antaa enää pullosta. Mun mielestä on ihan turha sanoa että ei saa antaa lisämaitoa, se ei tosiaankaan tarkota kaikilla sitä että alkavat rintaa hylkiä. Meillä ainakin kaikki meni hienosti, ja kun pullosta päästiin sit eroon, mulla oli rinnat ehjinä ja mielenterveys kunnossa! :) Täysimetin sen jälkeen 5kk, sit alotettiin kiinteät ja yhä imetän (vauva 7kk).
joten todella suosittelen antamaan pullosta!!!
kyseessä eka lapsi, mutta.. niin, sairaalassa ressun paino putosi paljon ja vaikka imetinkin tuntui ettei mitään auttanut.. kokeilimme viimeisenä päivänä rintakumia ja se auttoi, hän sai paremmin imuotteen ja maitoa alkoi tulemaan.. no kun tulimme kotiin, ekat kaksi viikkoa meni hyvin.. maitoa tuli ja poika oli tyytyväinen.. kunnes, en tiedä lisääntyikö ruokamäärä vai mitä tapahtui, poika rupesi roikkumaan koko ajan rinnassa, varsinkin iltaisin kun isäkin oli kotona, jonka " piti olla mun omaa aikaa" .. no se oli tosiaan sellast et puolen tunnin - tunnin välein hän siinä oli.. aloitin pumppaamaan maitoa että isä voi antaa iltaisin.. no siitähän poika innostui kun annettiin pullo mistä vaan tuli niin paljon maitoa kun halusi.. tissi ei enää kelvannutkaan, ruvettiin ähisemään ja riehumaan ja nännini kipeentyivät niin ettei niihin voinut ees koskea eikä mitkään bepanthenit yms. auttanu.. no pari viikkoa taisteltiin tissin ja pumpun kaa, kunnes yhtenä aamuna parkuen miehelleni ilmoitin että nyt riittää, etten jaksa enää enkä varsinkaan kestä tätä kipua, nyt siirrytään korvikkeeseen vaikka sanoisit mitä.. no mieheni tuki minua ja 5 viikkoisesta eteenpäin poika on saanut korviketta.. nyt 4kk iloinen poika..
mieheni ja minä olemme molemmat sitä mieltä, että pääasia on että lapsella on maha täynnä ja ÄITI ON ONNELLINEN!! ei minusta se imetys nyt maailman tärkein asia ole, vaan se että lapsi on tyytyväinen.. kyllä harmitti aluksi, tunsin oloni luuseriksi ja luovuttajaksi, mutta nyt kun tuota iloista touhuilijaa katsoo, en vaihtaisi tätä mihinkään, ties vaikka imetys olisi tuonut jotain ongelmia..
tämä oli meidän tarina, omasi kirjoitat itse, mutta ÄLÄ OTA LIIKAA STRESSIÄ IMETYKSESTÄ, MAAILMASSA ON PALJON TÄRKEÄMPIÄKIN ASIOITA!!!