Miten ihmiset voi olla "köyhiä" vielä 50-60-vuotiaina?

Eletty koko elämä velaksi. Harvoille kuitenkin käynyt huonosti ja sen takia rahattomia. Osa ei koskaan aikuistu säästämään ja harkitsemaan rahan käyttöä.

Tehnyt koko elämän hanttihommia ja ei ikinä sijoittanut edes pieneen omistusasuntoon, joten nyt eläkkeelle mennessä ei oikeasti ole mitään omaisuutta. Kyllä varmaan harmittaa kun joutuu pienestä eläkkeestä maksamaan isoa vuokraa jne. Olen jo sanonut tämän täällä moneen kertaan, mutta pyydän teitä kaikkia miettimään tulevaisuuttanne ja tekemään päätöksiä niin että olisi hyvä olla myöhemminkin eikä vain elää kulkurinelämää nuorena ja herätä vanhana siihen kun on pulassa ja pa

Ne on näitä, jotka olisi täällä (jos palsta olisi ollut olemassa) nuorempana perustelleet, miten vuokralla asuminen on edullisempaa ja kannattavampaa ;)

Paljon lapsia.

Oma äitini on koko elämänsä maksanut veroja ja tehnyt töitä. Paitsi 90-luvun alussa, koska laman vuoksi ei tuppukylään muutettuaan sellaista saanut. Isäpuoleni kusetti hänen vaivalla hankitut rahansa, sitten pankin sijoitus"neuvojat" tekivät lopuistakin pennosista tyhjää. Takaisin Helsingissä hän sai pätkätöitä koska oli liian vanha (50-60v.) Kaikkensa yritti, nyt kituuttaa pienellä eläkkeellä. Kaiken korvaan äidilleni kun voin, ilman häntä en olisi voinut asua maailmalla ja saada korkeaa koulutusta. Pennittömänäkin kaikin tavoin tukenut minua. Että todellakin IHMISET VOIVAT OLLA KÖYHIÄ MYÖS KESKI-IKÄISENÄ. Ignorance is the worst kind of stupidity. 

Minä olen köyhä koska elin nuorempana tyhmästi ja 90-luvun lama teki vielä aika kivan loven elämään.

eli juuri ennen lamaa ostettiin asunto, saatiin kolme lasta ja kun noiden lasten jälkeen minun oli aika mennä töihin takaisin ei työpaikkaa ollutkaan, olin sitten 3v kotona, lopulta oli ryhdyttävä yrittäjäksi, 5v yrittäjyyden jälkeen minulla olin 10 000€ velkaa, yrittäjyyden jälkeen sain työpaikan, jolla ei ollut mitään tekemistä oman koulutukseni kanssa mutta muutakaan ei ollut tarjolla, siinä olin seuraavat 5v ja makselin yrittäjyyden velkoja ja samalla asuntovelkaa asunnosta, jonka arvo oli laskenut kolmanneksen.

Tässä vaiheessa tuli avioero ja uusi työttömyys, olin 40v ja oli pakko lähteä opiskelemaan, erossa jäi sen verran rahaa myydystä asunnosta että elin opiskeluajan ilman opintolainaa. Nyt sitten yritän saada elämää raitelleen, en toki ole lapsilleni velkaa enkä kenellekään muullekaan, mutta enpä mitään omistakaan. Pelkään kyllä miten hirvittävän pieni eläke tulee joskus olemaan ja miten sillä tulen aikonaan toimeen.

Tätä juuri tarkoitan.. Tekee oikein pahaa lukea noita kaikkia tarinoita missä on mennyt kaikki pieleen... Tästä syystä jo ennen kuin muutat pois vanhemmilta, alat säästämään rahaa saastotilille! Et myöskään ota opintolainaa ellei ole oikeesti aivan pakko. Mieti mieti ja mieti onko se Pradan laukku tärkeä vai maksaisitko mieluummin parin kuun vuokrat sillä tai ne lainan lyhennykset ;)

AP on liian nuori tai ikänsä muiden rahoilla (sossu, perhe, työkkäri, Kela) elänyt. Hän ei selvästi ole kuullut lamasta, suhdanteista, asunnon arvon laskusta, pakkomyynnistä ilman voittoa jne. Toivottavasti elämä opetta sitten rankemmalla kädellä joku kerta. Myös hyviä, ahkeria ihmisiä elää köyhyydessä. Niitä, jotka eivät penniäkään ole sossun luukulla kitisseet, eivät ole lisääntyneet kuin kanit, haluat työskennellä. Kasvakaa, miettikää, nähkää ja kokekaa. Varsinainen silmien avaaja sinä päivänä kun omalle kohdalle sattuu. Karma. 

Mua jotenkin aina suututtaa tämmöset alotukset, että "miten jotku voi...". Elämä ei mene aina niinkuin elokuvissa.

Ei velkaa ja asun omistusasunnossa. 

Nuorempana halusin matkustella, elää ja nähdä maailmaa. Myös lapset tuli tehtyä, kotona vierähti muutama vuosi. Mies kuoli pari vuotta sitten. Ei ole asuntoa eikä eläkekään ole kuin minimi.

Kun pistää kaiken menemään, niin pysyyhän sitä köyhänä.

Arvaan kyllä, että ketjuun tulee lähinnä itkua siitä, miten julma yhteiskunta, se ei mikään muu, vie osattomalta kaikki mahdollisuudet menestykseen. Eikä siinä vielä kaikki, vaan kääntää vielä veistä haavassa ja antaa muille epäreilusti mahdollisuuden menestyä.

[quote author="Vierailija" time="17.12.2014 klo 23:02"]

Ne on näitä, jotka olisi täällä (jos palsta olisi ollut olemassa) nuorempana perustelleet, miten vuokralla asuminen on edullisempaa ja kannattavampaa ;)

[/quote]

Minä olen perustellut, että se on meille edullisempaa tällä hetkellä. Silti vanhemmillani on yhteensä kuuden omistusasunnon omaisuus pääkaupungissamme ja kaikki neljä isovanhempaani asuvat täällä omistusasunnoissa. En oikein näe, kuka sinä olet arvostelemaan kenenkään ratkaisuja. Vuokralla asuminen ei ole yhtä kuin ei säästöjä tai sijoituksia. 

[quote author="Vierailija" time="17.12.2014 klo 23:21"]Nuorempana halusin matkustella, elää ja nähdä maailmaa. Myös lapset tuli tehtyä, kotona vierähti muutama vuosi. Mies kuoli pari vuotta sitten. Ei ole asuntoa eikä eläkekään ole kuin minimi.
[/quote]

Tuli varmaan aivan upeita muistoja luotua nuoruudessa!! Harmi vain, että et löytänyt sitä keskitietä ja nyt joudut elämään köyhänä :( Matkustella saa ja pitää, mutta pitää myös miettiä eläkeikää!

Toisaalta nykyisten kuusikymppisten oli myös todella helppoa kerätä omaisuutta, jos älliä löytyi. Inflaatiokin kuittasi opintolainat lähes yhdessä yössä. Kovasti polarisoitunutta on materiaalinen hyvinvointi tuossa ikäluokassa...

Miten kukaan kirjoitustaitoinen voi olla nöin hölmö kuin sinä ap. Ensinnäkin huono-osaisuus periytyy helposti, koska kodin arvot siirtyvt lapsiin jotka eivät välttämättä muusta tiedä. Toisekseen on paljon elämäntilanteita kuten arvioero, sairastuminen, lapsen sairastuminen, työttömyys jne jotka pudottavat ihmisen alas. ja sieltä ei niin vain noustakaan. Tukea on hyvin vaikea saada ja usein masennus ja omanarvontunnon puute tulevat kuvaan kun huomaa ettei riitä, kelpaa jne. Työmarkkinat ovat julmat ja joka vuosi aina vain julmemmat. Kun itse erosin, tajusin että vaikka kaikkeni yritän jotta voisin turvata talouteni yksinhuoltajana, se ei tarvitse kuin pari epäonnistumista tai itsestään riippumatonta huonoa tuuria kun koko korttitalo kaatuu. Mm vakava sairastuminen- joka usko ap tai älä- on melko yleistäkin- voi tehdä elämän todella rankaksi ja köyhäksi vuosikausiksi eteenpäin. Ihmisen huono-osaisuus ei todellakaan ole läheskään aina hänen oma vikansa vaan monien sattumien summa. On helppo huudella kun itsellä ovat asiat sujuneet paremmin. MUista, että kaikki mahdollinen epäonni voi kohdata sinuakin. Vaikka kuinka varmistaisit elämääsi- siitä huolimatta. Ja sitten vasta voit ymmärtää mistä on kyse. Ns viisastut hiukan. Omalta osaltani täytyy sanoa, että olen kaikki nämä yh-vuodet pyrkinyt laittamaan säästöön rahaa. Mutta eipä se niin vain onnistukaan- asumiskustannukset ovat isot, työ epävarmaa. Lasten hyvinvointi on ykkösenä, minun kakkosena. Sen jälkeen on vasta säästötilin vuoro. Eikä hyvältä näytä, alallani on jatkuvasti yt-neuvotteluja.

[quote author="Vierailija" time="17.12.2014 klo 23:24"]

Toisaalta nykyisten kuusikymppisten oli myös todella helppoa kerätä omaisuutta, jos älliä löytyi. Inflaatiokin kuittasi opintolainat lähes yhdessä yössä. Kovasti polarisoitunutta on materiaalinen hyvinvointi tuossa ikäluokassa...

[/quote]

Jotkut kykenivät, jotkut eivät. Vertaan vaikka omaa sukuani niin on niitä joilla velattomat maat ja talot, ja toiset (jotka eivät koskaan ole pyytäneet valtiota rahaa paitsi TE-kassasta ansiosidonnaista) menettäneet konkurssissa, työttömänä tai väärin sijoituksin omaisuutensa. Eivät ole tuhlareita, ei mitään turhaa. Kovin olette hyökkääviä hyeenoja tuomitsemassa. Kuten em. sanoi, katsokaa kun tulee omalle kohdalle. 

[quote author="Vierailija" time="17.12.2014 klo 23:23"]

[quote author="Vierailija" time="17.12.2014 klo 23:21"]Nuorempana halusin matkustella, elää ja nähdä maailmaa. Myös lapset tuli tehtyä, kotona vierähti muutama vuosi. Mies kuoli pari vuotta sitten. Ei ole asuntoa eikä eläkekään ole kuin minimi. [/quote] Tuli varmaan aivan upeita muistoja luotua nuoruudessa!! Harmi vain, että et löytänyt sitä keskitietä ja nyt joudut elämään köyhänä :( Matkustella saa ja pitää, mutta pitää myös miettiä eläkeikää!

[/quote]

Olis se matkustelu tainnut tehdä sulle hyvää. Olisin saanut vähän happea ja nähnyt maailmaa. Ei kukaan terve nuori mieti eläkeikää. JOtain häikkää on päässä jos näin olet tehnyt.

Mun vanhemmat esim päättivät tehdä ison remontin (uusi suihku, sauna, kodinhoito- ja takkahuone), kaikki ihan uusiksi. Molemmat ovat töissä käyviä (keskituloisia), ja omistavat yhdessä ison rintamamiestalon, sekä vielä kerrostalokolmion jossa minä asun (maksan kyllä ihan asianmukaisen vuokran). Eivät halunneet ottaa enempää lainaa ja tekivät remottia sitä mukaa mitä palkoista jäi varaa. Yhdessä kuussa sitten heillä oli paljon tarvikkeita ostettavana ja kysyivät onko ok jos ostavat visalla ja lainaavat sitten multa yo-lahjarahoja jos heillä ei ole varaa maksaa visalaskua. Näin sitten tehtiin. Lainasin heille 400e. tsadaa! Hyvin toimeentulevat vanhemmat velkaa lapselleen. Ei siihen paljoa tarvita. Maksoivat sen muistaakseni 3 vai 4kk sisällä takaisin

[quote author="Vierailija" time="17.12.2014 klo 23:15"]

Mua jotenkin aina suututtaa tämmöset alotukset, että "miten jotku voi...". Elämä ei mene aina niinkuin elokuvissa.

[/quote]

Tuo on totta, mutta usein omilla valinnoilla on erittäin suuri merkitys.

Itse en ole koskaan ymmärtänyt esimerkiksi että miksi juuri pienituloiset ovat kovia tupakoimaan, sehän on saamarin kalis harrastus.