Miksi jotkut naiset elää yhdessä luonnevikaisten despoottien kanssa?
Älykkäimmät näistä naisista tietysti tekevät lapsiakin saman tyypin kanssa. Onhan se tietysti hienoa että oma masokismi menee omien lasten hyvinvoinnin edelle.
Kommentit (17)
Sitä mäkin ihmettelen kun luen täältä av:lta naisten kirjoituksia......
Ja sitten valitetaan, kuinka miehet on sitä ja tätä ja lasikatto ja patriarkalismi ja sukupuoliroolit ja ties mitä. Vaikka kyse on vain siitä, että nainen ihan itse ja tietoisesti on tehnyt typeriä valintoja, eikä tee asialle mitään, vaikka tilanne menee vain huonompaan suuntaan.
Surullista, mutta osa naisista ei osaa vaatia enempää. Että on edes joku, ennemmin kuin yksin. Siinä nähdään taas se totuus, että ensin pitää kasvaa niin vahvaksi, itsenäiseksi ja kypsäksi, että osaa seisoa omilla jaloillaan (olla yksin), että pystyy kunnon parisuhteeseen. Koska sitten tällaiset tarvitsija-naiset imevät magneetin tavoin kusipää hyväksikäyttäjiä, jotka haistavat kaukaa naisen epätoivon. Tajuavat, että tässä nainen, jota voi alistaa, nainen joka pelkää menettämistä ja yksinoloa.
[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 12:49"]
Minun perusteluni:
- miehen pimeä puoli tulee esiin vain harvoin, muina aikoina hän on ideaalipuoliso
- osaan käsitellä miestäni tuon pimeän puolen aktivoiduttua kohtalaisen hyvin
- aiemmat mieheni kumppaneista olivat suhteen jälkeen hermoraunioita, itse olen pärjännyt jo 15 vuotta menettämättä itsekunnioitustani
- tästä syystä katson, että on yleisenkin edun kannalta parasta että mieheni puolisona olen minä eikä joku sellainen, joka saattaisi kärsiä pahoja vaurioita suhteessa.
Lapsia jos meille siunaantuu, niin miehen on kyllä opittava hallitsemaan itseään vielä nykyistä paremmin. Muuten lähden lapset kainalossa litomaan.
[/quote]
Tässä tyyppiesimerkki sellaisesta naisesta. Toisaalta kuvittelee olevansa jotenkin erityinen kun osaa muka käsitellä miestä ja tuo mies on juuri hänet valinnut, toisaalta niin paska itsetunto ettei uskalla lähteä. Ja vielä suunnittelee lapsiakin hullun kanssa.
Näitä tyhmiä naisia yhdistää sekin että miehen kusipäisyys tulee aina ihan puskista. On seurusteltu vuosia eikä nainen huomaa muka mitään. Näitä riittää.....
Parisuhteessa homma menee niin että nainen kuvittelee että hänen rakkautensa muuttaa miehen
Mä elin pitkään, mut lähdin lopulta. Koskaan ei ole liian myöhäistä. Uskon, että tapaan joskus vielä ihanan miehen, luotan, että suurin osa on sellaisia.
[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 13:06"]
Näitä tyhmiä naisia yhdistää sekin että miehen kusipäisyys tulee aina ihan puskista. On seurusteltu vuosia eikä nainen huomaa muka mitään. Näitä riittää.....
[/quote]
Ja tämä huolimatta siitä, että naisilla on ylivertaiset sosiaaliset taidot, tunneäly ja kyky lukea ihmisiä...
[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 13:06"]
Näitä tyhmiä naisia yhdistää sekin että miehen kusipäisyys tulee aina ihan puskista. On seurusteltu vuosia eikä nainen huomaa muka mitään. Näitä riittää.....
[/quote]
Kyllä mä huomasin, mutta muutuin ajan kanssa jalustaksi. Nää kusipäät vaan kun osaa asiansa. Kaikki ystävät ja sukulaiset, molemmin puolin, oli sitä mieltä, että mulla on hieno mies. Mun käytös sai paljon ulkopuolisia odotuksia ja paineita. Aloin uskomaan itsekin, että vika on mussa, kaikki ei voi olla väärässä.
Lopulta en enää kestänyt ja nyt alkaa pikkuhiljaa yksi jos toinenkin läheinen nähdä mitä helvettiä olen kestänyt. Suurin osa edelleen kannattaa ja ylistää mistäni. Antavat hyväksynnän vuosien perhehelvetille sanomalla, että "asioilla on kaksi puolta". Nyhveröt, minä en enää onneksi ole, olkoon nuo muut.
Minä mietin koko ajan eroa. Pelkään tosissani miehen kostoa jos ja kun kätän hänet. Eniten pienen lapseni takia. Kuitenkin pari ystävääni ovat luoneet muhun toivoa että saisin kenet vain ja että hanki vaikka kriisiasunto.
[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 13:06"]Näitä tyhmiä naisia yhdistää sekin että miehen kusipäisyys tulee aina ihan puskista. On seurusteltu vuosia eikä nainen huomaa muka mitään. Näitä riittää.....
[/quote] Narsisti lahjoo ja saa pauloihinsa ja sitten alkaa eristää naisen riippuvaiseksi hänestä ja alkaa kiristys.
Mä aloin saada lopulta paniikkikohtauksia ja lamaannuin toimimaan itsenäisesti.
Mitä ihmeen lapasia nämä naiset oikein on???? Mietitään vaan ja valitetaan mutta mitään ei saada aikaiseksi!
Yksi tuntemani nainen erosi ~30 vuotiaana teinirakkaudestaan. Sen jälkeen alkoi jumalaton paniikki yksin jäämisestä. Helkutin hyvännäköinen, työssäkäyvä omillaan pärjäävä nainen märisi kaiket illat, kun "hän jää yksin, eikä saa ikinä ketään!" Miehet osoitti hälle kiinnostusta, laittoi viestiä, treffipyyntöjä yms. Kaikissa oli joku "vika", tyyliin "se on ollut niin pitkään sinkkuna, siinä on varmaan joku vika", tai "vähän hiljainen", tai "väärän ikäinen".
No, löysi sitten miehen, joka sai hänet (omien sanojensa mukaan) nauramaan. Eli saamaton, laiska ja alkoholisoitunut suupaltti. Ja nyt sitten märistään taas, kun ei tää mies oikein ollutkaan viisas valinta. Mutta nyt on pakko olla yksissä, kun on tenava ja kaikki. Stressi painaa, kun pitää huolehtia kaikesta, kun se laiska juoppo ei viitsi. (kaverin tavat oli kyllä yleisesti tiedossa)
[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 13:06"]
[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 12:49"]
Minun perusteluni:
- miehen pimeä puoli tulee esiin vain harvoin, muina aikoina hän on ideaalipuoliso
- osaan käsitellä miestäni tuon pimeän puolen aktivoiduttua kohtalaisen hyvin
- aiemmat mieheni kumppaneista olivat suhteen jälkeen hermoraunioita, itse olen pärjännyt jo 15 vuotta menettämättä itsekunnioitustani
- tästä syystä katson, että on yleisenkin edun kannalta parasta että mieheni puolisona olen minä eikä joku sellainen, joka saattaisi kärsiä pahoja vaurioita suhteessa.
Lapsia jos meille siunaantuu, niin miehen on kyllä opittava hallitsemaan itseään vielä nykyistä paremmin. Muuten lähden lapset kainalossa litomaan.
[/quote]
Tässä tyyppiesimerkki sellaisesta naisesta. Toisaalta kuvittelee olevansa jotenkin erityinen kun osaa muka käsitellä miestä ja tuo mies on juuri hänet valinnut, toisaalta niin paska itsetunto ettei uskalla lähteä. Ja vielä suunnittelee lapsiakin hullun kanssa.
[/quote]
Väärin.
Minä uskallan kyllä lähteä milloin tahansa. Miehen kanssa elän omasta valinnastani, koska suhteen hyvät puolet ylittävät niin kirkkaasti huonot. Jos menee huonompaan suuntaan eikä asiaan saada korjausta, lähden takuuvarmasti, ja sen tietää mieskin.
2
Minun perusteluni:
- miehen pimeä puoli tulee esiin vain harvoin, muina aikoina hän on ideaalipuoliso
- osaan käsitellä miestäni tuon pimeän puolen aktivoiduttua kohtalaisen hyvin
- aiemmat mieheni kumppaneista olivat suhteen jälkeen hermoraunioita, itse olen pärjännyt jo 15 vuotta menettämättä itsekunnioitustani
- tästä syystä katson, että on yleisenkin edun kannalta parasta että mieheni puolisona olen minä eikä joku sellainen, joka saattaisi kärsiä pahoja vaurioita suhteessa.
Lapsia jos meille siunaantuu, niin miehen on kyllä opittava hallitsemaan itseään vielä nykyistä paremmin. Muuten lähden lapset kainalossa litomaan.