Kauhein koululiikuntamuistosi?

Näin hyvää aihetta pitää nostella.

Ne kaikki

Telinevoimistelutunnit olivat kamalia. En ikinä päässyt hyppäämään sille "pukille", en vaan yksinkertaisesti pystynyt. En tiedä oliko ponnistusvoimassa vai pienuudessa vika. Nöyryyttävää :(

Vihasin luistelua. Olin alipainoinen ja herkästi paleleva ihminen. Silti meidät aina pakotettiin jäälle. Lisäksi olin toivoton luistelussa, koska en ollut luistellut muulloin kuin pakollisilla koulun liikuntatunneilla. Kaaduin ja polvi turposi. Jouduin käyttämään keppejä ja pukeutumaan verkkareihin.

Lisäksi mua inhotti pakolliset vanhojen tanssit. Mulla oli rasittava pari, joka ei suostunut tehdä mitään kunnolla. Olisin mieluummin mennyt vaikka juoksulenkille harjoitusten ajaksi. Karkasinkin kerran tunnilta. Jurppi niin paljon.

Liikunnan opettaja oli myös todella huono. Ainoa asia missä se oli hyvä oli oppilaiden lannistaminen. Aina sai kuulla ikäviä kommentteja epäonnistuneesta korkeushypystä. Lukioliikunnassa opin sen heti, koska opettaja opetti tekniikan. Olin itse asiassa jopa hyvä siinä. Ei ihmekään etten oppinut hyppäämään yläasteella, kun ei opettaja ollenkaan neuvonut.

Oli liikuntatunneilla kivaakin. Sai relata opiskelusta. Suunnistus, lenkkeily ja pallopelit oli kivoja. Kaikki talvella ulkona liikkuminen oli tuskaa. Onneksi ei yläasteella eikä lukiossa ollut uintia, koska en pidä vartaloni paljastelusta.

Mä oon aina tykänny koululiikunnasta ja ollut siinä varsin hyvä, joten kauhein muisto ei ole kovin kauhea, ennemminkin kivulias.
Telinevoimistelutunnilla kiikuin niillä renkailla silleen ylösalaisin, kun nostetaan jalat pään yli toiselle puolelle niin, että kädet on tavallaan väärin päin. Kaaren takapisteessä ajattelin pudottautua renkaista maahan ja löystytin olkanivelet, mutten jostain syystä päästänyt käsillä irti renkaista. Seurauksena olkapäät pyörähti aika ikävästi kuopissaan.

"Tytöt kuukautiset ei ole mikää syy olla pois uimatunnilta, tampoonit ovat keksittyjä! Täältä edestä voi tulla noutamaan!" Ei muuten mitään, mutta oltiin samassa linja-autossa poikien kanssa ja opettaja kuuluttaa asian mikrofoniin. Olimme 13. 

Muutenkin kaikki suorituskeskeiset tunnit. Tee sitä ja tätä ja saat numeroksi 7,8,9,10 ym. Pojilla oli helpompaa, he vain pelasivat ja pitivät hauskaa! Tytöt suorittivat. Perusteluina oli "ei muuten voi antaa numeroa kuin testeillä!". Argh. 

Suurinosa ei osannut urheilla eikä käydä suihkussa eikä niissä ollut mitään positiivista. Kukaan ei osannut edes mitään pelien sääntöjä. Juntit seisoo hmoilasina kentällä

En pysty erittelemään mitään mikä oilsi ollut kamaluudessa yli muiden, kaikki yhtä vastenmielistä. Koulun pakkoliikuntatunneilla aloin inhoamaan kaikkea kilpaurheilua ja olen hyvin pärjännyt ilmankin. Jopa sana "urheilu" on mielestäni vastenmielinen.

Yläasteella opettaja ohjasi meidät mereen uimaan, vaikka rannalla oli sinileväkyltit 'uintikieltoineen'. Ei kuulemma voinut kaupungin suurimmalla rannalla tietää miltä vuodelta se kyltti oli. Seuraavana päivänä vain rannalle jääneet tulivat kouluun ja koulun puhelinlinjat täyttyivät huolestuneiden ja vihaisten vanhempien soitoista.
.
Samainen opettaja pakotti suorittamaan cooperin testin, vaikka olin lääkäriltä saanut kuukausien liikuntakiellon (reisilihas oli miltei repeytynyt irti ja jänteet tulehtuneet). Empä voi koululiikunnasta montakaa hyvää sanaa sanoa! Ainoana poikkeuksena oli lukion sekaryhmä ja miespuolinen opettaja, saatiin jopa itse vaikuttaa tuntien sisältöön ja tehtiin muutakin kuin aerobicattiin.

Minulla myös telinevoimistelu  sekä tavallinen voimistelu tamburiinin tahdissa aitoon 70-luvun tyyliin.

En vain pystynyt niihin liikkeisiin, mihin yläasteen jumppaopettaja meitä yritti saada. Sain opettajalta  ivallisia huomautuksia, kotiin kirjeitä ja kerran jopa rehtorin puhuttelun lintsaamisen takia kun kieltäydyin kieppaamasta renkaiden kanssa itseni ympäri. Olin joutunut juoksemaan kesken jumppatunnin pukuhuoneen vessaan oksentamaan.

Aikuisena minulla on todettu vaikea rakenteellinen vika sisäkorvassa. Ilmeisesti se jo lapsena oireili ja siksi tasapainoa vaativat jutut ei onnistuneet.

Inhoan vieläkin liikuntaa, kiitti vaan Raija P.

Kilpaurheilu? Oliko lähellä ettet aloittanut? Koulussa ei ole kilpa-urheillua. Röökiä näytti jotkut polttavan

Koripallo: Kun mennään sitä viestiä kahdessa joukkueessa että aina yks kerrallaan pompottelee korille, sit heitetään kori, palataan takas ja seuraavan vuoro. Ja kun se pallo ei ikinä menny sinne koriin niin siinä sitten heiteltiin vittu vaikka miten pitkään :,(

Hiihto: Muutenkin kylmä, ei meinaa saada monoja siteisiin kiinni, kaatuu, on hidas, vielä kaksi kierrosta tätä isoa lenkkiä edessä ja muut on menny jo yli kierroksella ohi.

Noi ehkä ne pahimmat.

Tulevat puoliammattilaiset pantiin pelaamaan meidän innokkaiden mutta taitamattomien kanssa. Miksi missään lukuaineessa ei sallita sitä, että fiksut saisivat pilkata ja kiusata tyhmiä opettajan nauraessa vieressä? Miksi ryhmätöihin ei valita samalla huutoäänestyksellä kuin joukkueisiin?

Mä sentään olin ihan ok liikunnassa, mutta kaiken innostuksen tuo vei pitkäksi aikaa. Nykyään olen toki hyvässä kunnossa, paremmassa kuin moni entinen lupaus.

Ainoa, että aina sai pelätä, että pojat kurkkii/tunkee tyttöjen pukuhuoneeseen.

[quote author="Vierailija" time="13.01.2015 klo 16:05"]

Tulevat puoliammattilaiset pantiin pelaamaan meidän innokkaiden mutta taitamattomien kanssa. Miksi missään lukuaineessa ei sallita sitä, että fiksut saisivat pilkata ja kiusata tyhmiä opettajan nauraessa vieressä? Miksi ryhmätöihin ei valita samalla huutoäänestyksellä kuin joukkueisiin?

Mä sentään olin ihan ok liikunnassa, mutta kaiken innostuksen tuo vei pitkäksi aikaa. Nykyään olen toki hyvässä kunnossa, paremmassa kuin moni entinen lupaus.

[/quote]

Meillä oli tuota nauramista lukuaineissa. Liikunnassa ei, vaikka en ollut hyvä siinä.

Ala-asteen pakkohiihdot aiheutti sen etten ole koskaan niiden jälkeen hiihtänyt.

Yleiurheilun puolelta mun painajaiset, eli lyhyet juoksumatkat, olin niissä kohtuu onneton, aina hävetti... Juokseminen taas muutoin ei ollut kamalaa, jakosin pitkät matkat erittäin hyvin. Kaikki muu oli mukavaa, mutta nuo sataset ja kahdet sadat :D

Joukkuelajit, joissa suositut oppilaat saivat valita joukkueen. Minut valittiin aina muutaman viimeisen joukossa, "äh, meidän on pakko ottaa toi" -mutinoiden säestämänä. Olin tuolloin aika urheilullinen ja löin mm. pesiksessä aina pallon pisimmälle ja tein pallopeleissä maalit, mutta kun olin inhottu, niin olin inhottu.

Kiitos vain ammattitaidottomat ala-asteopettajat Itä-Helsingissä 90-luvulla.

En tajua, miten koululiikunta voi olla vielä nykypäivänäkin niin järkyttävän huonosti järjestettyä ja epäinnostavaa. Mielestäni koululiikunta olisi ehdottoman tärkeää, mutta ei nykyisellään. Luulisi, että tarkoitus olisi innostaa lapsia liikkumaan, kokeilemaan erilaisia lajeja ja opettaa perustekniikat yleisimpiin lajeihin.
_
Mitä se on sitten käytännössä. Pakottamista verenmaku suussa tekemiseen. Puuduttavaa tietyn lenkin hiihtämistä tunti toisensa jälkeen pakkasessa. Huonommille osoitetaan selvästi miten pohjasakkaa ne on, nöyryytys tulla valituksi joukkueisiin aina viimeisenä on hirveä. (Ei enää aikuisena varmaan, mutta lapsena todellakin)
_
Yläasteella penskat vaan kilpailee, kellä on hienoimmat liikkavarusteet. Vähävaraisemmat joutuu häpeilemään. Koulu-uinnit tuntuu ahdistavalle ja mullekin jäi ikuinen uimahallitrauma, kun uinnit oli niin epämukavasti järjestetty.
_
Arvioinnissa ei huomioida hyvää yritystä, pelkkä pärjääminen. Hyvä asenne = esität hymy perseessä, että onpa kivaa. Kilpaurheilijat saa automaattisesti hyvän numeron, koska ovat hyviä. Vapaa-ajallaan ei-kisaava, mutta tunneilla kaikkensa tekevä yltää harvoin hyviin numeroihin.
_
Jne. En tajua, miten koululiikunta voi olla niin surkeaa, kun siinähän olisi vissiin 2-4 h aikaa viikossa opettaa ja innostaa liikunnan pariin.

[quote author="Vierailija" time="13.01.2015 klo 16:05"]Tulevat puoliammattilaiset pantiin pelaamaan meidän innokkaiden mutta taitamattomien kanssa. Miksi missään lukuaineessa ei sallita sitä, että fiksut saisivat pilkata ja kiusata tyhmiä opettajan nauraessa vieressä? Miksi ryhmätöihin ei valita samalla huutoäänestyksellä kuin joukkueisiin?
[/quote]

Komppaan täysin!!!!!!!