Terrieri

Sellaisia ne on :) Ei tuosta mitään tarvitse välittää, rauhoittuvat kyllä itsestään hampaidenvaihtumisen aikoihin. Itse olen antanut pienten vaan riehua ja yhtään aikuisena riehuvaa tai purevaa en ole omistanut, 20 vuotta terrierejä ollut talossa, kasvatettu myös...

Kenelläkään kokemuksia purevista ja riehuvista koiravauvoista:)

Kiitos kakkonen, olen kyllä ollut tekemisissä eläinten kanssa, mutta tuli vähän yllätyksenä tämä "leikkikoiran" näköisen söpöliinin rajuus.

[quote author="Vierailija" time="08.12.2014 klo 10:52"]

Kiitos kakkonen, olen kyllä ollut tekemisissä eläinten kanssa, mutta tuli vähän yllätyksenä tämä "leikkikoiran" näköisen söpöliinin rajuus.

[/quote]

Joo, terrierinpennut on oma lajinsa :) Meillä on tällä hetkellä 6 pennun pentue 7-viikkoisia, ensi viikolla lähtevät yhtä narttua lukuun ottamatta uusiin koteihin. On meillä aika meno. Kun sohvalta kävelemään lähtee, roikkuu lahkeissa äriseviä pikkuärrierejä kasa (niistä on kiva leikki käydä hampailla puntteihin tai kengännauhoihin roikkumaan) :D Hullunrinkiä juoksevat myös yhtä soittoa kunnes sitten suorilta jaloilta nukahtavat mihin sattuvat. Nämä ei osaa kävellä, ne joko juoksevat tai nukkuvat :D Ihania, elinvoimaisia pikku palleroisia.

Roikkuvat myös meidän aikuisten koirien huulissa tai niskavilloissa ja ne sietävät sen noin pieniltä, korkeintaan menevät johonkin sivumpaan jos alkaa kyllästyttää meno. Jossain 5 kk kohdalla yleensä sitten alkavat aikuiset koirat kohdella pentuja niin ettei enää ole niin erioikeuksia, voi tulla murahdus ja näykkäys jos yrittää moisia ärsyttäviä leikkejä. Mutta yleensä ovat siinä vaiheessa jo rauhoittuneet muutenkin, vain iltaisten "intohepuleiden" kohdalla voivat vähän kokeilla että lähtisikö tuo koira leikkiin mukaan, mutta uskovat kyllä että ei, kun vastaus on ÄRH. 

Kovin pienenä niitä vilkkaimpia varsinkaan ei saa rauhoittumaan käytännössä millään, joten kannattaa säästää yrittämisen vaivakin :D Yleisimmät keinot on ihan turhia, esim. kiljaisu kun pentu puree: pentu innostuu, kiva, emännästä lähtee mukava ääni, rouskutan sitä lisää! Tai nippaus tai muu fyysinen rangaistus: rajua leikkiä, kivaa, tähän lähden innolla mukaan! Entä eristäminen eri huoneeseen sitten? Siellä se riehuu yksinään, nämä ovat hyvin itsenäisiä eivätkä kärsi laumasta eristämisestä yleensä mitenkään. 

t. 2

Heh.. tuollaisia ne juuri ovat, terrierit. Kyllä se pureminen ja riehuminen vähitellen rauhoittuu (mutta terrierien perusluonne kyllä pysyy, joten sellaisen leikkisyyden ja innokkuuden poistumista ei kannata odotella henkeään pidätellen), täytyy muistaa toki napakasti kieltää jos ihmisiä, housun lahkeita tms kiellettyä puree. Terrierin kanssa voi leikkiä vähän rajumpia vetoleikkejä niin, että se oppii, että leikkiessä ihmisen kanssa pitää olla aina lelu välissä. Jos ja kun pentu saa kunnon hepulit, niin koiran voi laitttaa hetkeksi toiseen huoneeseen kunnes rauhoittuu tai ottaa syliin tiukasti, mutta hellästi jossa pentu rauhoitetaan silittelemällä ja rauhallisella puheella. Kasvattajalta kannattaa pyytää lisäneuvoja. Tsemppiä! Kyllä se siitä helpommaksi muuttuu. :)

Meillä oli kerran karkeakarvainen kettuterrieri naaras. Se oli äkkipikainen ja näytti hampaansakkin kaikille muille, paitsi isännälleen. Yöllä kun kävi vessassa, niin kun se sattui heräämään sikeästä unestaan, niin se melkein kävi kiinni, kun se pelästyi.

Pentuja koetettiin teettää yhden tutun terrieri uroksen kanssa, joka oli ihan nallekarhu. Kiltti ja rauhallinen. Mutta se meidän koira halus vaan tapella. Vaahto tuliu suusta, kun se rähisi sen kollin kanssa. Ei saanut purtua, koska oli kuonokoppa.

Luonteissa on eroja. Ehkä toiset sopii ihan metsästykseenkin. Tämä meidän koirakin tappoi ketun suuliin.

J-P

Uppis

[quote author="Vierailija" time="08.12.2014 klo 11:04"]

Meillä oli kerran karkeakarvainen kettuterrieri naaras. Se oli äkkipikainen ja näytti hampaansakkin kaikille muille, paitsi isännälleen. Yöllä kun kävi vessassa, niin kun se sattui heräämään sikeästä unestaan, niin se melkein kävi kiinni, kun se pelästyi.

Pentuja koetettiin teettää yhden tutun terrieri uroksen kanssa, joka oli ihan nallekarhu. Kiltti ja rauhallinen. Mutta se meidän koira halus vaan tapella. Vaahto tuliu suusta, kun se rähisi sen kollin kanssa. Ei saanut purtua, koska oli kuonokoppa.

Luonteissa on eroja. Ehkä toiset sopii ihan metsästykseenkin. Tämä meidän koirakin tappoi ketun suuliin.

J-P

[/quote]

Useimmilla terriereillä on tosiaan vielä tänäkin päivänä vahvat vaistot niin metsästykseen kuin moniin muihinkin luonnossa selviämiseen tarvittaviin asioihin. Meillä myös territ on tehokkaita hiiri- ja rottakoiria, jos on sitä fasaania ja rusakkoakin toisinaan kotiin tuotu. 

Tuo on myös aika tavallista, että niillä on vaisto siitä, että unessa ollessa on haavoittumaisimmillaan, eli jos herää unesta niin ensimmäiseksi paras on puolustautua, ja sitten vasta rauhoittua jos huomaakin että ai, tuttu ihminenhän siinä, eikä joku iso tappajapeto joka yrittää tulla syömään helpon nukkuvan saaliin. Meillä olevista koirista yhdellä nartulla, lauman ehdottomalla johtajalla, on vahvana tuollainen vartiointivietti, ja lapsia on kielletty ehdottomasti häiritsemästä sitä kun se nukkuu. 

Nuo astutukset on toisinaan vähän haasteellisia myös tuon vahvan vaistotoiminnan takia. Luonnossahan koiraeläimelle on luonnoton tilanne pariutua täysin vieraan lauman koiran kanssa, yleensä lauman johtajapari tekee pentuja keskenään. Lisäksi varsinkin vahvaluonteiset nartut eivät tahdo hyväksyä "nössömpiä" uroksia itselleen ollenkaan. Meilläkin nähty parikin kertaa tilanne, jossa lauhkeampi uros on tullut astutuspuuhia varten ja dominoivan nartun ei ole tarvinnut kuin katsoa sitä tietyllä tapaa niin uros on hiipinyt täristen pitkin seinänvieriä ja on kyllä astumishalut tai uskallus kadonneet... JOskus voi auttaa astuttaminen uroksen reviirillä, mutta toisinaan vaan on parempi hyväksyä että ei näistä paria tule. JOtkut tosin keinohedelmöittää sitten, joko kotona tai eläinlääkärillä, mutta itse en ole sellaista harrastanut. On ne koirillakin vaistot, jotka kertovat sopivan geneettisen parin, näin uskon.

Mikähän terrieri kyseessä? Kai vastaajat tietää, ettei kaikki terrierit ole kopioita toisistaan?

Kiljase aina kun puree, jos touhu menee överiksi, lopeta leikki kävelemällä pois.

Hampaat kutisee tai tekee kipeetä.. Omakin koira teki tuota ja se oli todella rasittavaa. Sille ei vaan voi mitään, se loppuu ajan kanssa. Ainoa mikä vähän auttoi oli vesisuihkepullolla suihkasu, siitä ei herra tykännyt :D mutta ei todellakaan saa koiraa ottaa niskasta kiinni tai muuten "kurittaa" koska ei se tahalteen pure, hampaisiin sattuu.

[quote author="Vierailija" time="08.12.2014 klo 11:37"]

Mikähän terrieri kyseessä? Kai vastaajat tietää, ettei kaikki terrierit ole kopioita toisistaan? Kiljase aina kun puree, jos touhu menee överiksi, lopeta leikki kävelemällä pois.

[/quote]

Totta on että rauhallisempiin tuo voi toimia ja kannattaa kokeilla, jos nyt jostain syystä kokee tarpeelliseksi harmitonta pentunäykkimistä saada vähennettyä... Vilkkaimpiin tuollainen keino ei auta yhtään, kiljaisu on pennun mielestä vain hauskaa, ja kun kävelee pois, se pentu roikkuu muristen lahkeessa jatkaen näin leikkiään yksipuolisesti :D Tai sitten vaan jatkaa vaikka lelujen tai sähköjohtojen "tappamista" yksikseen.

Keskustelun aloittajalla Cairnpentu.

Numero 9.

No teidän koirat on saaneet tehdä sitä, mistä ne pitää. Mun isä oli nuorempana mettämies, mutta ei enää silloin, kun tää koira oli. Mettässä koira kyllä tykkäs kulkea ja sorsakoiraksikin siitä olis varmaan ollut. Toisaalta erittäin viluinen koira, joten ei varmaan kuitenkaan.  Tykkäs kyllä uimisesta ja saunomisesta.

J-P

Uppis