Lue keskustelun säännöt.
Miten saan mieheni jäämään koti-isäksi
30.11.2014 |
Olemme pian ehkä yrittämässä lasta ja haluaisin mieheni olevan lapsen pari ensimmäistä vuotta kotona. Tienaan paremmin kuin mieheni ja pidän työstäni enemmän kuin mieheni omastaan, joten minulle tämä luonnollisesti kävisi paremmin. En haluaisi laittaa pientä lasta päiväkotiin, mutta en todellakaan halua olla kotona kauemmin kuin "on pakko".
Miten saisin miehen vakuutettua, että kotivanhempana oleminen ei ole vain äideille vaan myös isä voi olla muutaman vuoden kotona, hoitaa lasta, laittaa ruokaa ja huolehtia kodista. Pärjäisimme enemmän kuin hyvin pelkästään minun palkallani ja mies tietää sen.
Kommentit (33)
Mitä kannattaa pitää myyntipuheeni painavimpina pointteina? Tunnetko koti-isiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ette ole puhuneet asiasta ennen yrittämisen aloittamista?
[quote author="Vierailija" time="30.11.2014 klo 21:17"]
Miksi ette ole puhuneet asiasta ennen yrittämisen aloittamista?
[/quote]
Koska olen aina olettanut, että se on miehelle ok että jää kotiin. Mies on tiennyt, että rakastan työtäni enkä voi olla vauvan kanssa kotona, pois työelämästä kauhean kauaa. Lisäksi sanoin että ollaan pian yrittämässä. Ei ole vielä mikään lämpötilan mittaamis-ovulaatiotesti pakkomielle-yrittäminen meneillään.
Vaikka, että aluksi se vauva kiintyy enemmän siihen kotona olevaan. Kiintymyssuhde isään tulee vahvaksi. Näkee pienen vauvan kaikki pienimmätkin kehityksen askeleet.
Hyvää keskustelua! Siis pointti tässä ideassa oli se, että molemmat haluaa lapsen ja rakastaa lapsia. Minä teen unelmatyötäni, mies vain tekee työtä, jota pitää "ihan kivana". Siksi minusta tämä olisi mainio ratkaisu. Mies ei kyllä myöskään ole mitään täydellistä housewife ainesta mitä ruuan laittoon ja siivoamiseen tulee... Ne olen aina hoitanut minä. Suoraan sanottuna itselleni ei tulisi yhtä huono omatunto saman tien töihin palaamisesta jos mies jäisi kotiin, näin lasta ei tarvitsisi törkätä liian pienenä hoitoon. Ei tässä ketään yritetä pakottaa mihinkään vaan mies tykkää ottaa rennosti, nukkua aamulla pidempään, käydä ulkoilemassa ja salilla.
Tuolla joku sanoi, että lapselle saattaa esim yöheräämisissä kelvata vain äiti, joka joutuu silti myös heräämään töihin, mielestäni tässä on perää jos äiti on ensin ollut kotona ja lapsi on tottunut tähän. Uskon kuitenkin, että aika nopeasti varmasti lapsen ja isän välinen suhde kehittyy jolloin äiti ei välttämättä kelpaa silloin kun molemmat ovat saatavilla.
Jos imettäminen onnistuu ollenkaan niin mielestäni 9kk on aivan tarpeeksi pitkä siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.12.2014 klo 09:56"]
[quote author="Vierailija" time="01.12.2014 klo 09:48"]
[quote author="Vierailija" time="01.12.2014 klo 09:38"]
[quote author="Vierailija" time="01.12.2014 klo 09:28"]
[quote author="Vierailija" time="01.12.2014 klo 09:25"]
Mielestäni sen halun pitää lähteä aina ihmisestä itsestään. Ei voi ajatella, että "minä tahdon lapsen ja minä tahdon että tuo hoitaa sen".
[/quote]
Miksi suurimmalle osalle miehistä tuo ajattelutapa on sallittu?
[/quote]
Suurimmalle osalle? Elämmeköhän me jotenkin eri maailmoissa?
[/quote]
1) mieti koti-isien ja koti-äitien suhdetta
2) mieti sitä äitien syyllistämisen määrää minkä kohtaa jos lähtee luomaan uraa vauvan jälkeen suht nopealla tahdilla
Sun maailmasi ei ainakaan se vallalla oleva ole.
[/quote]
Kotäitejä on toki enemmän kuin koti-isiä, mutta mitä luulet, onkohan noissa perheissä isä ollut nimenomaan se, joka on lapsen tahtonut? Tässähän oli kysymys nimenomaan siitä, että haluaa aloitteellisesti lapsen ja haluaa kumppanin kotiin sitä hoitamaan.
Ja kertoisitko, missä uraäitejä syyllistetään irl? Itse olen huomannut kyllä, että miestäni pidetään joissakin piireissä suorastaan pyhimyksenä, kun hän pyörittää arkea. Mutta en ole ikinä ottanut sitä itseeni kohdistuvana syyllistämisenä. Ei kaikessa ole aina kysymys minusta.
[/quote]
Tässä oli kysymys siitä, että MOLEMMAT olisi vuorollaan noin vuoden (mies vähän kauemmin) kotona lapsen kanssa. Kyseessä on tasa-arvo. Jos on normaalia naisen olla kotona ja miehen tienata raha, miksi tasa-arvon nimissä nainen ei saisi tienata rahaa ja mies hoitaa kotia? Silloinhan molemmat tekee oman osansa ja homma pitäisi toimia. Minkä takia katsotaan pahalla, jos alle 1v lapsi laitetaan tarhaan äidin palatessa töihin, mutta kukaan ei arvostele miehiä, jotka eivät käytä isyysvapaitaan ollenkaan? Koska nainen synnyttää, miksi se on automaattisesti naisen työ jäädä kotiin? En elä menneillä vuosikymmenillä vaan tässä päivässä. Luon uraa alalla, joka on aiemmin ollut täysin miespainotteinen, haluan edetä ja menestyä ja kotisohvalta sitä ei tällä alalla voi tehdä. Miehille tämä on aina ollut ok. Jos mieheni ei halua edetä urallaan eikä hänellä ole siihen intohimoa, eikö ole vaan täysin oikein, että hän hoitaa kodin ja minä saan olla hyvällä omalla tunnolla työssä, kun tiedän, että lapsi ja koti on hyvissä käsissä?
[quote author="Vierailija" time="30.11.2014 klo 21:22"]
Vaikka, että aluksi se vauva kiintyy enemmän siihen kotona olevaan. Kiintymyssuhde isään tulee vahvaksi. Näkee pienen vauvan kaikki pienimmätkin kehityksen askeleet.
[/quote]
Hyvä pointti. Lapsi tykkäisi isästä enemmän. Mies olisi kyllä todellakin se "hauska" vanhempi ja minä se tiukka. Lapsi näkisi minua vähemmän ja olisin se komentava vanhempi. Pitäisiköhän tehdä lasta ollenkaan.....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kannata tehdä lasta sellaisen miehen kanssa joka ei pysty joustamaan periaatteistaan, eteenkään silloin kun se olisi rationaalista, siis että jos periaate tai mukavuudenhalu menee rationaalisuuden edelle. Toisaalta, monasti tarha (jossa ammalilaiset hoitaa lapsia) saattaa olla lapselle parempi vaihtoehto kuin isän kanssa oleminen. Puhun nyt niistä tietokone - pleikka-addiktioisista isukeista.
[quote author="Vierailija" time="30.11.2014 klo 21:38"]
[quote author="Vierailija" time="30.11.2014 klo 21:22"]
Vaikka, että aluksi se vauva kiintyy enemmän siihen kotona olevaan. Kiintymyssuhde isään tulee vahvaksi. Näkee pienen vauvan kaikki pienimmätkin kehityksen askeleet.
[/quote]
Hyvä pointti. Lapsi tykkäisi isästä enemmän. Mies olisi kyllä todellakin se "hauska" vanhempi ja minä se tiukka. Lapsi näkisi minua vähemmän ja olisin se komentava vanhempi. Pitäisiköhän tehdä lasta ollenkaan.....
[/quote]
Sitä kannattaa miettiä ihan oikeasti. Jos kumpikaan ei halua olla lapsen kanssa kotona, ja toinen tietää jo etukäteen olevansa komenteleva vanhempi, kannattaa miettiä sitä, mikä sen syntymäänsä syyttömän ihmisen tehtävä perhedynamiikassa on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä, mikä on mielestäsi "pakollinen" aika, mutta jos sinä olisit sen 9kk ja mies sitten reilun vuoden ja 2-v hoitoon?
Kotona olon hyviä puolia: saa heräillä rauhassa lapsen kanssa omaan tahtiin, ei ole kiire minnekään. Pääsee ulkoilemaan ja reippailemaan joka päivä valoisaan aikaan (tätä kaipaan aina näin talvisin). Lapsen nukkuessa on yllättävän paljon "omaa aikaa". Asiat, kotityöt ym. voi hoitaa päivällä ja iltoihin jää enemmän vapaa-aikaa molemmille. Kotivanhempi voi paremmalla omalla tunnolla mennä omiin menoihinsa (kaverit, harrastukset) iltaisin, kuin työvanhempi, joka näkee muutenkin lasta tosi vähän. Ja lisäksi se lapsi on huipputyyppi (onhan se vanhemman oma), jonka touhuja on mahtava seurata ja ois tosi harmi, jos jäisi näkemättä esim. ekat askeleet, ekat sanat ym.
Kotonaolon huono puoli on yksinäisyys (jos kaipaa paljon aikuista seuraa), mutta menemällä rohkeasti mukaan erilaisiin kerhoihin ja ihan puistoon löytyy kyllä seuraa. Miehiä vähemmän kuin naisia, mutta on muutamia tuttavapiiriini mahtunut. Korosta myös, ettei siellä kotona tarvitse olla vuositolkulla vaan 1-2v - kiva breikki työelämästä.
[quote author="Vierailija" time="30.11.2014 klo 22:01"]
En tiedä, mikä on mielestäsi "pakollinen" aika, mutta jos sinä olisit sen 9kk ja mies sitten reilun vuoden ja 2-v hoitoon?
Kotona olon hyviä puolia: saa heräillä rauhassa lapsen kanssa omaan tahtiin, ei ole kiire minnekään. Pääsee ulkoilemaan ja reippailemaan joka päivä valoisaan aikaan (tätä kaipaan aina näin talvisin). Lapsen nukkuessa on yllättävän paljon "omaa aikaa". Asiat, kotityöt ym. voi hoitaa päivällä ja iltoihin jää enemmän vapaa-aikaa molemmille. Kotivanhempi voi paremmalla omalla tunnolla mennä omiin menoihinsa (kaverit, harrastukset) iltaisin, kuin työvanhempi, joka näkee muutenkin lasta tosi vähän. Ja lisäksi se lapsi on huipputyyppi (onhan se vanhemman oma), jonka touhuja on mahtava seurata ja ois tosi harmi, jos jäisi näkemättä esim. ekat askeleet, ekat sanat ym.
Kotonaolon huono puoli on yksinäisyys (jos kaipaa paljon aikuista seuraa), mutta menemällä rohkeasti mukaan erilaisiin kerhoihin ja ihan puistoon löytyy kyllä seuraa. Miehiä vähemmän kuin naisia, mutta on muutamia tuttavapiiriini mahtunut. Korosta myös, ettei siellä kotona tarvitse olla vuositolkulla vaan 1-2v - kiva breikki työelämästä.
[/quote]
Joo siis juuri näin. Minä 9kk ja isä reilu vuoden. Mies harrastaa, joten tosiaan pääsisi aina illalla omiin juttuihin ja näkemään kavereita, kun minä olisin kotona. Tykkää kyllä lapsista ja varmasti toi touhuaminen lapsen kanssa olisi hänen mielestä ihanaa, mutta odottaisin myös tietenkin, että tekisi ruokaa ja kotitöitä, mitkä ei ole aina niitä jotka hän oma-aloitteisesti tekisi. Mies tykkää myös ulkoilla ja olla luonnossa, siis sellaista ei-eräjormailua mitä voisi harrastaa ehkä myös lapsen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.11.2014 klo 21:45"]
[quote author="Vierailija" time="30.11.2014 klo 21:38"]
[quote author="Vierailija" time="30.11.2014 klo 21:22"]
Vaikka, että aluksi se vauva kiintyy enemmän siihen kotona olevaan. Kiintymyssuhde isään tulee vahvaksi. Näkee pienen vauvan kaikki pienimmätkin kehityksen askeleet.
[/quote]
Hyvä pointti. Lapsi tykkäisi isästä enemmän. Mies olisi kyllä todellakin se "hauska" vanhempi ja minä se tiukka. Lapsi näkisi minua vähemmän ja olisin se komentava vanhempi. Pitäisiköhän tehdä lasta ollenkaan.....
[/quote]
Sitä kannattaa miettiä ihan oikeasti. Jos kumpikaan ei halua olla lapsen kanssa kotona, ja toinen tietää jo etukäteen olevansa komenteleva vanhempi, kannattaa miettiä sitä, mikä sen syntymäänsä syyttömän ihmisen tehtävä perhedynamiikassa on.
[/quote]
Siis todella mielelläni olen kotona sen 9kk, mutta en välttämättä voi / halua urani kannalta olla kauempaa kotona. Lisäksi mielestäni alle 1v on liian pieni päiväkotiin. Uskoisin, että lapselle olisi kivempaa olla kotona isän kanssa pienenä, tulisi läheinen suhde isään, ennen kuin siirtyy hoitoon.
Todellakin haluan lapsia ja olisin töiden jälkeen aina illat kotona ja lapsi menee kaiken muun harrastustoiminnan edelle tietenkin. Ihmisenä tiedän olevani meistä se joka pitää säännöistä ja rajoista kiinni tiukemmin, en sano olevani huvikseni komenteleva äiti, mutta tiedän vaan mikä meidän luonteissa on erona ja millaiset erilaiset vanhemmat oltaisiin. Toinen elää vähän "antaa mennä vaan" periaatteella ja toiselle on tärkeää, että tiedetään missä rajat menee, mikä on sallittua ja mikä ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.11.2014 klo 21:10"]
Olemme pian ehkä yrittämässä lasta ja haluaisin mieheni olevan lapsen pari ensimmäistä vuotta kotona. Tienaan paremmin kuin mieheni ja pidän työstäni enemmän kuin mieheni omastaan, joten minulle tämä luonnollisesti kävisi paremmin. En haluaisi laittaa pientä lasta päiväkotiin, mutta en todellakaan halua olla kotona kauemmin kuin "on pakko".
Miten saisin miehen vakuutettua, että kotivanhempana oleminen ei ole vain äideille vaan myös isä voi olla muutaman vuoden kotona, hoitaa lasta, laittaa ruokaa ja huolehtia kodista. Pärjäisimme enemmän kuin hyvin pelkästään minun palkallani ja mies tietää sen.
[/quote]
Huono provo oli.
[quote author="Vierailija" time="30.11.2014 klo 21:20"]
[quote author="Vierailija" time="30.11.2014 klo 21:17"]
Miksi ette ole puhuneet asiasta ennen yrittämisen aloittamista?
[/quote]
Koska olen aina olettanut, että se on miehelle ok että jää kotiin. Mies on tiennyt, että rakastan työtäni enkä voi olla vauvan kanssa kotona, pois työelämästä kauhean kauaa. Lisäksi sanoin että ollaan pian yrittämässä. Ei ole vielä mikään lämpötilan mittaamis-ovulaatiotesti pakkomielle-yrittäminen meneillään.
[/quote]
Joo uskotaan uskotaan. Menes nyt takaisin nukkumaan niin ehkä juttusi rauhoittuu
[quote author="Vierailija" time="30.11.2014 klo 22:17"][quote author="Vierailija" time="30.11.2014 klo 21:45"]
[quote author="Vierailija" time="30.11.2014 klo 21:38"]
[quote author="Vierailija" time="30.11.2014 klo 21:22"]
Vaikka, että aluksi se vauva kiintyy enemmän siihen kotona olevaan. Kiintymyssuhde isään tulee vahvaksi. Näkee pienen vauvan kaikki pienimmätkin kehityksen askeleet.
[/quote]
Hyvä pointti. Lapsi tykkäisi isästä enemmän. Mies olisi kyllä todellakin se "hauska" vanhempi ja minä se tiukka. Lapsi näkisi minua vähemmän ja olisin se komentava vanhempi. Pitäisiköhän tehdä lasta ollenkaan.....
[/quote]
Sitä kannattaa miettiä ihan oikeasti. Jos kumpikaan ei halua olla lapsen kanssa kotona, ja toinen tietää jo etukäteen olevansa komenteleva vanhempi, kannattaa miettiä sitä, mikä sen syntymäänsä syyttömän ihmisen tehtävä perhedynamiikassa on.
[/quote]
Siis todella mielelläni olen kotona sen 9kk, mutta en välttämättä voi / halua urani kannalta olla kauempaa kotona. Lisäksi mielestäni alle 1v on liian pieni päiväkotiin. Uskoisin, että lapselle olisi kivempaa olla kotona isän kanssa pienenä, tulisi läheinen suhde isään, ennen kuin siirtyy hoitoon.
Todellakin haluan lapsia ja olisin töiden jälkeen aina illat kotona ja lapsi menee kaiken muun harrastustoiminnan edelle tietenkin. Ihmisenä tiedän olevani meistä se joka pitää säännöistä ja rajoista kiinni tiukemmin, en sano olevani huvikseni komenteleva äiti, mutta tiedän vaan mikä meidän luonteissa on erona ja millaiset erilaiset vanhemmat oltaisiin. Toinen elää vähän "antaa mennä vaan" periaatteella ja toiselle on tärkeää, että tiedetään missä rajat menee, mikä on sallittua ja mikä ei.
[/quote]
Kannattaa huomioida tuo vaihtohetki, lapselle hoitajan vaihtuminen on iso muutos ja tuossa 9 kk vaiheilla alkaa eroahdistuskausi. Isän täytyy hoitaa lasta aktiivisesti siis myös äidin hoitojakson aikana, jos haluatte tehdä muutoksesta lapselle helpomman.
Kannattaa myös huomioida yöheräilyt, tuon ikäinen tekee hampaita, oppii kävelemään jne. jotka saattavat vaikuttaa uniin eikä lapsi välttämättä huoli isää yöllä lohduttelemaan. Se olet siis sinä äitinä, joka sekä herää aamulla töihin, että heräilee yöllä lasta tyynnyttelemään.
[quote author="Vierailija" time="01.12.2014 klo 07:51"]
[quote author="Vierailija" time="30.11.2014 klo 21:10"]
Olemme pian ehkä yrittämässä lasta ja haluaisin mieheni olevan lapsen pari ensimmäistä vuotta kotona. Tienaan paremmin kuin mieheni ja pidän työstäni enemmän kuin mieheni omastaan, joten minulle tämä luonnollisesti kävisi paremmin. En haluaisi laittaa pientä lasta päiväkotiin, mutta en todellakaan halua olla kotona kauemmin kuin "on pakko".
Miten saisin miehen vakuutettua, että kotivanhempana oleminen ei ole vain äideille vaan myös isä voi olla muutaman vuoden kotona, hoitaa lasta, laittaa ruokaa ja huolehtia kodista. Pärjäisimme enemmän kuin hyvin pelkästään minun palkallani ja mies tietää sen.
[/quote]
Huono provo oli.
[/quote]
Äläpä viitti. Itsekin olen miettinyt tätä samaa ratkaisua. Työllistyn todennäköisemmin kuin mies ja tiedän olevani tiukempi vanhempi. Olen heittänyt ajatuksen ilmaan lähinnä puolivitsinä. Oikeastaan minua ei edes kiinnostaisi olla vauvan kanssa kotona, sillä en pidä vauvoista... Haluaisin silti lapsen.
[quote author="Vierailija" time="30.11.2014 klo 21:20"]
[quote author="Vierailija" time="30.11.2014 klo 21:17"]
Miksi ette ole puhuneet asiasta ennen yrittämisen aloittamista?
[/quote]
Koska olen aina olettanut, että se on miehelle ok että jää kotiin. Mies on tiennyt, että rakastan työtäni enkä voi olla vauvan kanssa kotona, pois työelämästä kauhean kauaa. Lisäksi sanoin että ollaan pian yrittämässä. Ei ole vielä mikään lämpötilan mittaamis-ovulaatiotesti pakkomielle-yrittäminen meneillään.
[/quote]
Olettamuksiin ei kannata perustaa. Oletko ottanut tossu-miehen, jonka pitäisi tehdä sinun tahtosi mukaisesti? Eiköhän aikuinen mies itse tiedä, haluaako käydä töissä vai olla koti-isänä. Ihannetilanne on, jos mies itse tuota ehdottaa, pakolla tai painostuksella tulee vain rumaa jälkeä.
Keskustelemalla.