Minulla on kaksi eri persoonallisuutta, muita?
Eli voisin sanoa olevani kaksi ihmistä samassa kehossa. Molemmat ovat naispuolisia, mutta siihenhän ne yhtäläisyydet jäävätkin:
Toinen on kovis poikatyttö, todella jätkämäinen eikä viihdy muiden naisten seurassa, kiroilee paljon ja on todella äkkipikainen ja epäempaattinen luonne. Ei pidä lapsista yhtään.
Toinen taas on herkkä ja kovin naisellinen haaveilija, joka toivoo perhettä sekä jotain "ikuista rakkauta" unelmiensa miehen kanssa. Alkaa myös helposti itkemään, ja ajattelee ihan liikaa muiden tunteinta.
Onko muita?
Kommentit (16)
Mistä saa tietää, jos on monta persoonaa?
[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 11:11"]Miten olet päätynyt tuohon tilanteeseen?
[/quote]
En ole varma. Käyn terapiassa tämän takia. Ap
[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 11:12"]Mistä saa tietää, jos on monta persoonaa?
[/quote]
Sen jotenkin huomaa. En osaa oikein selittää. Ja kolmoselle: tämä on siis eri asia. Toinen puoli ei aina edes muista mitä toinen on tehnyt. Ap
Mullakin on. (Eikä oo!) On! (Vitut oo!)
ap, onko tuo ihan diagnosoitu? Varmaankin todella harvinaista olla aidosti jakautunut persoonallisuus.
Minulla ei ole sillä tavalla jakautunutta persoonaa että en muistaisi toisen tekoja. Sen sijaan olen saman tyylisesti paloitellut itseni että tiettyjen ihmisten seurassa vain esim. positiiviset ja "hyväksytyt" tunteet ovat esillä. Ja toisaalta toisten kanssa olen itsekäs ja muutenkin säädytön ja omaan pelkkiä "negatiiviseksi luokiteltuja" ilmaisuja ja tunteita. Eli olen jakanut itseni kahteen, koska kaikkia tunteitani ei ole hyväksytty yhdessä. Paha ihminen ja hyvä ihminen.
[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 12:02"]
Minulla ei ole sillä tavalla jakautunutta persoonaa että en muistaisi toisen tekoja. Sen sijaan olen saman tyylisesti paloitellut itseni että tiettyjen ihmisten seurassa vain esim. positiiviset ja "hyväksytyt" tunteet ovat esillä. Ja toisaalta toisten kanssa olen itsekäs ja muutenkin säädytön ja omaan pelkkiä "negatiiviseksi luokiteltuja" ilmaisuja ja tunteita. Eli olen jakanut itseni kahteen, koska kaikkia tunteitani ei ole hyväksytty yhdessä. Paha ihminen ja hyvä ihminen.
[/quote]
MInulla taas on noin 4-5 osaa, joista käytössä on se osa, joka on tilanteessa tarpeellinen. En vaihda rooleja tietoisesti ja monesti näiden osien toiminta on suorastaan tuhoisaa. Pirstoutuminen on traumaperäistä ja osia yritetään yhdistää terapiassa. Olen juuri vasta oppinut huomamaan, että koostun eri "persoonista" ja havaitsemaan, että osat vaihtelevat. Pystyn tunnistamaan kuka heistä (minusta) on milloinkin toiminnassa tai sisäisenä äänenä.
Mä olin ihan lapsi, kun huomasin ekan kerran, että voin olla samaan aikaan vaikka useampaa eri mieltä asioista. Siis että ymmärrän eri mielipiteitä enkä osaa päättää niiden välillä. Tai että haluan samaan aikaan olla sekä kiltti että satuttaa.
Mulla ei ole diagnosoitu tätä millään tavalla enkä ole sitä pitänyt niin ongelmallisena, että olisin siitä kovasti kellekään puhunut.
Siis mä en käsitä miten jotkut voi pärjätä vain kahdella persoonalla. Itselläni on 6 ja siltikin tuntuu, ettei ne riitä oikein mitenkään. Mulla onkin suunnitelmissa hankkia ainakin pari lisää.
Minä olen pääasiassa rikkinäinen erakko joka on vain hiljaa. Kännissä olen hauska ja luova, mutta tuhoamisvoimainen itseni nolaaja. Jälkimmäinen ei omaa disciplineä mitä edellisellä edes hitusen on, muttei paljoa.
Tahtoisin olla toisenlainen. Haluaisin olla sellainen ketä kiinnostaa kaikki tylsä smalltalk. Sellainen joka ei kyseenailaista mitään, vaan tahtoo olla normikansalainen rikkirepivässä oravanpyörässään ja tuomit tällaiset kaltaiseni vajakit. Olisi ihanaa kun jaksaisi ja kehtaisi teeskennellä jotain mitä ei ole. Olisi ihanaa olla laskelmoiva ja pidättäytyvä fiksu ihminen.
[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 12:30"]
Tahtoisin olla toisenlainen. Haluaisin olla sellainen ketä kiinnostaa kaikki tylsä smalltalk. Sellainen joka ei kyseenailaista mitään, vaan tahtoo olla normikansalainen rikkirepivässä oravanpyörässään ja tuomit tällaiset kaltaiseni vajakit. Olisi ihanaa kun jaksaisi ja kehtaisi teeskennellä jotain mitä ei ole. Olisi ihanaa olla laskelmoiva ja pidättäytyvä fiksu ihminen.
[/quote]
No sitten sinun täytyy olla sellainen. Minä yritän tarvittaessa olla tuollainen laskelmoiva ja pidättyvä fiksu ihminen, tai siis esittää sellaista, koska muuten ei oikein suoriudu muitten ihmisten seurassa. Saan siitä jotain kiksejäkin kun muut fiksut ja pidättyvät ihmiset eivät tajua miten hullu oikeasti olen ja että vedän vain roolia. Mistä sitä tietää vaikka kaikki muutkin tekisi niin, mutta olen kokeillut olla myös tämänhetkinen "oma itseni" näiden ihmisten seurassa ja semmoisesta oudon höpsykän maineesta on vain haittaa joten mieluummin esitän normaalia, koska ei se outo tyyppikään ole se mikä oikeasti olen.
[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 12:30"]
Minä olen pääasiassa rikkinäinen erakko joka on vain hiljaa. Kännissä olen hauska ja luova, mutta tuhoamisvoimainen itseni nolaaja. Jälkimmäinen ei omaa disciplineä mitä edellisellä edes hitusen on, muttei paljoa.
Tahtoisin olla toisenlainen. Haluaisin olla sellainen ketä kiinnostaa kaikki tylsä smalltalk. Sellainen joka ei kyseenailaista mitään, vaan tahtoo olla normikansalainen rikkirepivässä oravanpyörässään ja tuomit tällaiset kaltaiseni vajakit. Olisi ihanaa kun jaksaisi ja kehtaisi teeskennellä jotain mitä ei ole. Olisi ihanaa olla laskelmoiva ja pidättäytyvä fiksu ihminen.
[/quote]
Tutun kuuloista.
Enää en tosin välitä edes toivoa olevani kuten muut, vaan erakkominä alkaa vallata kaikki elämänalueet. Olen huomannut ettei musta koskaan tule pidättäytyvää. V*ttuun siis vaan kaikki :) Alkoholin käyttö on yhä vähän ongelmallista, mutta vielä hanskassa. Vieläkin vedän itseni liian känniin ja nolaan itseni. Pitäisi lopettaa näkemästä ketään tai vaihtaa päihdettä.
Mulla on kaksi puolta itsessäni ja näen että niillä on potentiaali erkaantua toisistaan tulevaisuudessa. Toinen on huoleton hunsvotti ja yliseksuaalinen luonnonlapsi. Toinen kylmä ja etäinen pedantti erakko. Nämä kaksi kilpailevat hallinnasta mun elämässäni. Pedanttiminä korjaa boheemin jälkiä ja rankaisee "meitä". Boheemi menee edellä ja yrittää hoitaa elämänsä jotenkin asiallisesti, mutta se harvemmin onnistuu. Pedantti myös ehkäisee boheemin törppäilyjä keksimällä kaikenlaisia muistisääntöjä ja varasuunnitelmia.
Miten olet päätynyt tuohon tilanteeseen?