Alatiesynnytys ja sulkijalihaksen vauriot - KOKEMUKSIA?

[quote author="Vierailija" time="07.10.2013 klo 21:55"]

Tuosta pussittamisesta en tiedä, sillä olen hoikka ja näkymättömäksi parantunut arpi on tosiaan bikinirajan alla, ei vatsassa ollenkaan. Urheilen normaalisti ilman mitään pukamia tai virtsan-/ulosteen-/kaasunpidätysvaikeuksia, toki ekat 6kk muistaakseni piti välttää rankkaa salitreeniä, joten se ajan kävin lähinnä lenkillä, joogassa ja rennossa jumpassa.

[/quote]

Synnytin alateitse ja vauvani on 3kk. Olen käynyt jo parin viikon ajan jumpissa. Pitkillä vaunulenkeillä jo siitä lähtien kun vauva oli 3 vrk.

Minä taidan olla ainoa jolla repeämät olivat niin pahat ettei enää asteikko riittänyt niitä kuvaamaan. Molemmat sulkijat täysin poikki ym. mukavaa repeämää, fisteliä jne. Pysyvät vammat ja korjausleikkauksella ei mun tapauksessa pystytty korjaamaan entiselleen. Kiire on aina vessaan jos vatsa yhtään löysällä ja ilmaa en pysty pidättämään juuri ollenkaan. Normaali synnytys, normaali tarjonta jne. eli ei mitään varsinaista syytä, miksi näin kävi.

Nämä on niin sattumasta, kudostyypistä yms kiinni miten käy. Jos alatiesynnytys menee hyvin, niin on se kuitenkin paljon helpompi tapa. Mä olin elämäni voimissa synytyksen jälkeen ja kävelin jo viikon päästä 6-10 km lenkkejä vaunuja työnnellen.

Kolmannen asteen repeämä (sulkijalihas klo 12 kokonaan poikki) vuonna 2004. Synnytys oli ensimmäiseni, iso vauva, pitkittynyt ponnistusvaihe ja imukuppisynnytys > eli kaikki artikkelissa mainitut riskitekijät.  Korjattiin todella hyvin + sain erinomaiset jumppaohjeet + hyvät jälkitarkastukset. Lisäksi tein todella tunnollisesti jumpat. Paranin täydellisesti. Ei mitään ongelmia pidättämisen kanssa. Mittaustutkimukset (sondi perässä puristeltiin menemään ja "ihailtiin" näytöltä hyviä puristusvoimalukemia. Se tutkija siis aidosti ihaili ääneen kuinka hyvin onnistuin. Meinasi pokka pettää siinä tilanteessa.) 6 kk synnytyksestä vahvistivat, että olen parantunut todella hyvin. (Lisäksi meillä on "sukuvikana" hyvin paraneva kudostyyppi.)

Synnytin kaksi vuotta myöhemmin (-06) alateitse täysin normaalisti, nopeasti ja vaurioitta normaalikokoisen vauvan. 

Mulla parin vuoden takainen kokemus. Lapsi syntyessään 4,5kg ja 53cm, pää 38cm. Hän syntyi lasketun ajan jälkeen imukuppiavusteisesti pitkän ponnistusvaiheen jälkeen, josta 3. asteen repeämät. Ensimmäiset päivät olin järkyttävän kipeä. Kolmeen viikkoon en pystynyt istumaan ollenkaan, vasta vauvan ollessa 2kk ikäinen istuminen onnistui normaalisti.

Ulostaminen oli vaikeaa (laxoberon-kapselit auttoivat onneksi tähän vaivaan) repeämistä johtuen. Lisäksi tuli melkoiset peräpukamat ompeleiden lisäksi. Ulostaminen teki hieman kipeää n 6kk synnytyksen jälkeenkin. Ponnistaessa tuntui kuin osa sulkijalihaksesta ei ottaisi käskyä vastaan. Nyt 2v päästä ei tätä ongelmaa liioin enää ole.

Virtsaamisvaivaa ei onneksi ole. Pierut pystyn pidättelemään. Mainittakoon myös, että seksi ei todellakaan ollut mielessä useaan kuukauteen, koska ei vaan uskaltanut.

Sympatiat teille, jotka kärsivät yhä repeämien aiheuttavista vaivoista. :(

[quote author="Vierailija" time="07.10.2013 klo 21:23"]

[quote author="Vierailija" time="07.10.2013 klo 21:16"]

Mutta hyvin harvinaistaha tuo kuitenkin on! Uskon, että kulkee suvussa, eli jos oma äiti ja äidin äiti on synnyttäneet normaalisti ilman komplikaatioita, niin turhaa nainen sitä omaa synnytystään stressaa. 

Minä kun odotin esikoistani, niin eräs tuttavani illanistujaisissa kertoi kaikenmaailman kauhujuttuja siitä kuinka sitä voi revetä pahasti ja kuinka mies ei enää nauti seksistä kun nainen on synnyttänyt ja nainen ei psyty pidätämään jne. Aivan ihme juttuja. Meidän suvussa kenelläkään ei ole olut moisia ongelmia. Minullakin nyt 4 lasta, viimeisestä synnytyksestä 2kk ja mitään pidätysongelmia ei ole ikinä ollut, vaikka lenkkeilynkin olen aloittanut 1kk synnytyksestä joka kerta. 

Tämä kyseinen pelottelija onkin sitten itse synnyttänyt kaikki mukulansa suunnitellulla sektiolla kun ei ole uskaltanut synnyttää normaalisti. Pakko sanoa, että hän on jäänyt paljosta paitsi! Kyllä se vauvan syntymä on vaan mieletön kokemus!

[/quote]

Miten sektio ja paitsijääminen vauvan syntymästä liittyy toisiinsa? Itse sain poikani sektiolla ja todellkin se oli maailman uskomattomin ja ihanin kokemukseni. Se, että vauva tulee alapäästä, ei tee millään tavalla kummallisempaa syntymän ihmeestä.

[/quote]

Leikkaus ei ole synnytys. Et ole synnyttänyt, joten älä jaksa lässyttää.

[quote author="Vierailija" time="07.10.2013 klo 21:40"]

[quote author="Vierailija" time="07.10.2013 klo 21:36"]

[quote author="Vierailija" time="07.10.2013 klo 21:31"]

[quote author="Vierailija" time="07.10.2013 klo 21:23"]

[quote author="Vierailija" time="07.10.2013 klo 21:16"]

Mutta hyvin harvinaistaha tuo kuitenkin on! Uskon, että kulkee suvussa, eli jos oma äiti ja äidin äiti on synnyttäneet normaalisti ilman komplikaatioita, niin turhaa nainen sitä omaa synnytystään stressaa. 

Minä kun odotin esikoistani, niin eräs tuttavani illanistujaisissa kertoi kaikenmaailman kauhujuttuja siitä kuinka sitä voi revetä pahasti ja kuinka mies ei enää nauti seksistä kun nainen on synnyttänyt ja nainen ei psyty pidätämään jne. Aivan ihme juttuja. Meidän suvussa kenelläkään ei ole olut moisia ongelmia. Minullakin nyt 4 lasta, viimeisestä synnytyksestä 2kk ja mitään pidätysongelmia ei ole ikinä ollut, vaikka lenkkeilynkin olen aloittanut 1kk synnytyksestä joka kerta. 

Tämä kyseinen pelottelija onkin sitten itse synnyttänyt kaikki mukulansa suunnitellulla sektiolla kun ei ole uskaltanut synnyttää normaalisti. Pakko sanoa, että hän on jäänyt paljosta paitsi! Kyllä se vauvan syntymä on vaan mieletön kokemus!

[/quote]

Miten sektio ja paitsijääminen vauvan syntymästä liittyy toisiinsa? Itse sain poikani sektiolla ja todellkin se oli maailman uskomattomin ja ihanin kokemukseni. Se, että vauva tulee alapäästä, ei tee millään tavalla kummallisempaa syntymän ihmeestä.

[/quote]

Kyllä se vaan kovin erilaista on, valitan. Eikä sillä, jokainen synnyttä miten itse haluaa ja kaikki eivät voi itsekään valita. Mutta minä olen kokenut molemmat ja se alateitse synnyttäminen ON vain ihmeellisempää. 

[/quote]

No on se tietysti erilaista, ihan kuin tässäkin keskustelussa käy ilmi. Eipä käy mua ainakaan kateeksi alapäästään synnyttäneitä :) 

Ja edelleenkin, mitään niin hienoa ei ole kun syntymän ihme, tuli se vauva sitten leikkauksella tai  alapäästä.

[/quote]

Otan kuitenkin mieluimmin hyvin menneen alatiesynnytyksen kuin ruman sektioarven.

[/quote]

Aivan, sillä suurin osa alatiesynnytyksistä menee kuitenkin hyvin ja mitään ongelmia ei myöhemminkään ole. 

[quote author="Vierailija" time="07.10.2013 klo 22:21"]

[quote author="Vierailija" time="07.10.2013 klo 21:23"]

[quote author="Vierailija" time="07.10.2013 klo 21:16"]

Mutta hyvin harvinaistaha tuo kuitenkin on! Uskon, että kulkee suvussa, eli jos oma äiti ja äidin äiti on synnyttäneet normaalisti ilman komplikaatioita, niin turhaa nainen sitä omaa synnytystään stressaa. 

Minä kun odotin esikoistani, niin eräs tuttavani illanistujaisissa kertoi kaikenmaailman kauhujuttuja siitä kuinka sitä voi revetä pahasti ja kuinka mies ei enää nauti seksistä kun nainen on synnyttänyt ja nainen ei psyty pidätämään jne. Aivan ihme juttuja. Meidän suvussa kenelläkään ei ole olut moisia ongelmia. Minullakin nyt 4 lasta, viimeisestä synnytyksestä 2kk ja mitään pidätysongelmia ei ole ikinä ollut, vaikka lenkkeilynkin olen aloittanut 1kk synnytyksestä joka kerta. 

Tämä kyseinen pelottelija onkin sitten itse synnyttänyt kaikki mukulansa suunnitellulla sektiolla kun ei ole uskaltanut synnyttää normaalisti. Pakko sanoa, että hän on jäänyt paljosta paitsi! Kyllä se vauvan syntymä on vaan mieletön kokemus!

[/quote]

Miten sektio ja paitsijääminen vauvan syntymästä liittyy toisiinsa? Itse sain poikani sektiolla ja todellkin se oli maailman uskomattomin ja ihanin kokemukseni. Se, että vauva tulee alapäästä, ei tee millään tavalla kummallisempaa syntymän ihmeestä.

[/quote]

Leikkaus ei ole synnytys. Et ole synnyttänyt, joten älä jaksa lässyttää.

[/quote]

Älä viitsi olla ilkeä. Synnytyksessä lapsi tulee ulos kohdusta - tavalla tai toisella.

"Leikkaus ei ole synnytys. Et ole synnyttänyt, joten älä jaksa lässyttää."

Eipä tainnut sun alapääsynnytyksesi mennä ihan niinkun Strömssössä, kun noin katkeraa tekstiä latelet... ;)

ps. "Syntymä" ja "synnytys" eivät ole synonyymejä, äidinkielen lisäkurssille, hophop! :) 

"Leikkaus ei ole synnytys. Et ole synnyttänyt, joten älä jaksa lässyttää."

Eipä tainnut sun alapääsynnytyksesi mennä ihan niinkun Strömssössä, kun noin katkeraa tekstiä latelet... ;)

ps. "Syntymä" ja "synnytys" eivät ole synonyymejä, äidinkielen lisäkurssille, hophop! :) 

[quote author="Vierailija" time="07.10.2013 klo 22:21"]

Leikkaus ei ole synnytys. Et ole synnyttänyt, joten älä jaksa lässyttää.

[/quote]

Sektio on synnytystapa, ihan kuin alatiesynnytyskin. On synnytystapa-arviokin, jossa arvioidaan synnytetäänkö suosiolla sektiolla vai yritetäänkö alateitse. Mutta tottahan sinä olet oikeammassa kuin kokonainen ammattikunta termeineen...

Aina jaksaa kummastuttaa nämä sektio-ei-ole-synnytys-mammat. Mitä te oikein saatte siitä, että jankkaatte vasten päivänselvää faktaa? Ei, sektio ei ole sama asia, kuin alatiesynnytys, mutta se on synnytys joka tapauksessa, halusitte TE niin tai ette :).

Jankatkaa mieluummin vaikka siitä, että alatiesynnytys on hirvittävästi epäonnistuessaankin ainakin miljoona kertaa parempi kuin joku "onnistunut" sektio, haluatte kuitenkin ;)

Tuli kyllä repeämä imukuppisynnytyksessä. Sain fysioterapiaa ja toivuin puoli vuotta. Alussa kivut oli kovia ja vessakäyntiä ennen putosin kivusta lattiaan. Seuraava lapsi tuli sektiolla. Nyt kaikki suht ok.

[quote author="Vierailija" time="07.10.2013 klo 21:59"]

[quote author="Vierailija" time="07.10.2013 klo 21:55"]

Tuosta pussittamisesta en tiedä, sillä olen hoikka ja näkymättömäksi parantunut arpi on tosiaan bikinirajan alla, ei vatsassa ollenkaan. Urheilen normaalisti ilman mitään pukamia tai virtsan-/ulosteen-/kaasunpidätysvaikeuksia, toki ekat 6kk muistaakseni piti välttää rankkaa salitreeniä, joten se ajan kävin lähinnä lenkillä, joogassa ja rennossa jumpassa.

[/quote]

Synnytin alateitse ja vauvani on 3kk. Olen käynyt jo parin viikon ajan jumpissa. Pitkillä vaunulenkeillä jo siitä lähtien kun vauva oli 3 vrk.

[/quote]

Miksi joku alapeukutti? WTF? Harmittaa kun itse ei päässsyt ylös sängystä eikä jaksanut/saanut edes kauppakasseja kantaa?

30 ja 33, mä jo ajattelin näitä vastauksia lukiessani, eikö tosiaan av:llä ole ketään, jolle olis tullut noin pahat repeämät. Ap:n otsikko peräänkuulutti sulkijalihasvaurioisia, ei "kuka-lähtee-lenkille-ekana-synnytyksen-jälkeen" tai "et-oo-synnyttänyt-jos-oot-sektioitu".

Itselläni meni esikoisen (normaalissa!) synnytyksessaä molemmat sulkijalihakset poikki, ja sisempi (muistaakseni) vaurioitui loppuelämäksi. Tuli myös fisteliä ja paisetta ja ummetusta (1000xpahempaa kuin synnytys!!!). En istunut 2kk:een. Ilmaa en pysty pidättelemään, ja jos vatsa on vetelällä, niin saan melkein asua pöntön lähellä.

Kirurgilta ei antanut lupaa synnyttää muita mahdollisia lapsia enää alateitse, vaan sanoi, että sektio on ainut vaihtoehto myöhemmin. Ja puukon kautta sitten tulikin 3 seuraavaa. Ja sille, joka oli ottamassa mieluummin alatiesynnytyksen, kuin "ruman sektioarven", niin kumman ottaisit: pieleen menneessä alatiesynnytyksessä vauroituneen peräröörin vai oppikirjan mukaan sujuneeet sektiot? Aivan.

Omassa suvussani ei ole kummallakaan puolella tällaisia repeämistarinoita. Eli ilmeisesti harppasi mut yli se teoria, että jos äidin jne. synnytykset on mennyt hyvin, niin tyttärenkin menis. Ei mennyt.

Joskus olen hiukan katkera näistä vaurioistani, vaikka olosuhteisiin nähden olen toipunut hyvin. Korjausleikkaus pitää kuitenkin tehdä jollain aikajänteellä.

[quote author="Vierailija" time="07.10.2013 klo 22:39"]

[quote author="Vierailija" time="07.10.2013 klo 21:59"]

[quote author="Vierailija" time="07.10.2013 klo 21:55"]

Tuosta pussittamisesta en tiedä, sillä olen hoikka ja näkymättömäksi parantunut arpi on tosiaan bikinirajan alla, ei vatsassa ollenkaan. Urheilen normaalisti ilman mitään pukamia tai virtsan-/ulosteen-/kaasunpidätysvaikeuksia, toki ekat 6kk muistaakseni piti välttää rankkaa salitreeniä, joten se ajan kävin lähinnä lenkillä, joogassa ja rennossa jumpassa.

[/quote]

Synnytin alateitse ja vauvani on 3kk. Olen käynyt jo parin viikon ajan jumpissa. Pitkillä vaunulenkeillä jo siitä lähtien kun vauva oli 3 vrk.

[/quote]

Miksi joku alapeukutti? WTF? Harmittaa kun itse ei päässsyt ylös sängystä eikä jaksanut/saanut edes kauppakasseja kantaa?

[/quote]

Luultavasti alapeukutus, koska otsikossa pyydettiin kertomaan repeämistä eikä kertomaan siitä, kuinka nopeasti synnytyksen jälkeen pääsi jumpalle. Se alapeukku vinkkaa, että et nyt pysy aiheessa.

[quote author="Vierailija" time="07.10.2013 klo 22:41"]

30 ja 33, mä jo ajattelin näitä vastauksia lukiessani, eikö tosiaan av:llä ole ketään, jolle olis tullut noin pahat repeämät. Ap:n otsikko peräänkuulutti sulkijalihasvaurioisia, ei "kuka-lähtee-lenkille-ekana-synnytyksen-jälkeen" tai "et-oo-synnyttänyt-jos-oot-sektioitu".

Itselläni meni esikoisen (normaalissa!) synnytyksessaä molemmat sulkijalihakset poikki, ja sisempi (muistaakseni) vaurioitui loppuelämäksi. Tuli myös fisteliä ja paisetta ja ummetusta (1000xpahempaa kuin synnytys!!!). En istunut 2kk:een. Ilmaa en pysty pidättelemään, ja jos vatsa on vetelällä, niin saan melkein asua pöntön lähellä.

Kirurgilta ei antanut lupaa synnyttää muita mahdollisia lapsia enää alateitse, vaan sanoi, että sektio on ainut vaihtoehto myöhemmin. Ja puukon kautta sitten tulikin 3 seuraavaa. Ja sille, joka oli ottamassa mieluummin alatiesynnytyksen, kuin "ruman sektioarven", niin kumman ottaisit: pieleen menneessä alatiesynnytyksessä vauroituneen peräröörin vai oppikirjan mukaan sujuneeet sektiot? Aivan.

Omassa suvussani ei ole kummallakaan puolella tällaisia repeämistarinoita. Eli ilmeisesti harppasi mut yli se teoria, että jos äidin jne. synnytykset on mennyt hyvin, niin tyttärenkin menis. Ei mennyt.

Joskus olen hiukan katkera näistä vaurioistani, vaikka olosuhteisiin nähden olen toipunut hyvin. Korjausleikkaus pitää kuitenkin tehdä jollain aikajänteellä.

[/quote]

Ei tää ollut kilpailu siitä kuka tekee pidempiä lenkkejä synnytyksen jälkeen, mutta koska tässä ketjussa jotkut alkoivat taivastelemaan miten synnytyksen vaaroista ei kerrota, niin piti kertoa muutama positiivinenkin kertomus. Suurimmalla osalla synnytykset menee kuitenkin hyvin. Mä esim synnytin neljäkiloisen kuuden minuutin ponnistuksella ilman repeämiä enkä ole kärsinyt virtsankarkailusta.

Pääseekö työkyvyttömyyseläkkeelle jos tälläiset vaivat estävät työnteon?

Sektiolla tuli raskausmyrkytyksen vuoksi, kiire oli. Onneksi tulikin, vauva oli iso. Viikko sektiosta ja pääsin vaunulenkille, kipulääkkeitä en tarvinnut kolmen ekan päivän jälkeen. Arpi ei koskaan näkynyt bikineissä ja nyt 3 vuoden jälkeen on niin haalea ettei sitä näe ellei supertarkkaan katso, siis töllää melkein naama haarovälissä. Ei mitään ongelmaa jäänyt synnytyksestä ja vauva-arki maistui mahtavalta kun ei tarvinnut minkään uimarenkaan päällä istua ja itkeä karkailevia pissoja ja pieruja.

Monella kaverilla sen sijaan isompien ja pienempien vauvojen synnytys alateitse on ollut hankalaa. Repeämiä, pursuilevia peräpukamia, virtsanpidätysongelmaa, ikävästi kiristävää eppariarea jne. Traumoja jos jonkinlaisia ja yhdellä perhekokokin jäi yhteen epäonnistuneen synnytyskokemuksen vuoksi.

Mutta mitäpä pienistä, kunhan vaan saa alakautta synnyttää... Ei siitä hei mammat mitään mitalia jaeta, että repeää tuhannen palasiksi ja pierii holtittomasti lopun elämänsä. Että eipä kaduta pätkääkään tuo sektio, hieno synnytys ja varsinkin elämä sen jälkeenkin :)! Mutta turha täällä on sanoa synnyttäneensä jos ei ole perseeseen asti revennyt ja uhrannut loppuelämäänsä yhden ponnistuksen takia.

[/quote]

Ei tää ollut kilpailu siitä kuka tekee pidempiä lenkkejä synnytyksen jälkeen, mutta koska tässä ketjussa jotkut alkoivat taivastelemaan miten synnytyksen vaaroista ei kerrota, niin piti kertoa muutama positiivinenkin kertomus. Suurimmalla osalla synnytykset menee kuitenkin hyvin. Mä esim synnytin neljäkiloisen kuuden minuutin ponnistuksella ilman repeämiä enkä ole kärsinyt virtsankarkailusta.

[/quote]

Aivan, olet oikeassa, että valtaosa synnytyksistä menee hyvin. Otsikointi vaan mun mielestä kehotti sulkijalihasvauroisia kertomaan kokemuksiaan. Ja olihan tässäkin ketjussa yksi, jolla vaurio parantui hyvin ja pystyi synnyttämään vielä alakautta. Mutta ehkä mulla on vaan niin huono sisälukutaito, että en ymmärtänyt, että tässäkin ketjussa "sai" jakaa tavallisia synnytyksiä.

Tarja Pinta teki tästä tohtorinväitöksensä vuonna 2005. Yhteenveto on suomeksi mutta väitöskirja englanniksi.

Yhteenveto suomeksi

http://www.anniko.fi/fi/tutkimus-ja-hoito/pinta-tarja.html

Väitöskirja englanniksi

Anal incontinence and anal sphincter rupture during childbirth - prevelence, diagnosis and treatment

http://ethesis.helsinki.fi/julkaisut/laa/kliin/vk/pinta/