Onko teillä joku syy elää?

[quote author="Vierailija" time="26.04.2013 klo 11:59"]

Ap, onko joku syy, miksi et kelpaa mihinkään tai kenellekään? Oletko vammautunut tms.?

Pystyisitkö osallistumaan esimerkiksi vapaaehtoistyöhön? Tällöin olisit varmasti tärkeä jollekulle.

[/quote]

Ei, mä olen vaan kelvoton. En voi ikinä kelvata mihinkään enkä kenellekään. Minut on varmaan kirottu.

Minulle elämä on ikäänkuin elokuva, josta on järjestetty vain yksi näytäntö ja olen saanut siihen ilmaisen lipun aitiopaikalle. Jännä elokuva sinänsä, koska se on interaktiivinen.

Mutta tarkoitan sitä, että kaikki tarjolla oleva on tarjolla vain tämän kerran.

Koitan pitää sen mielessä kovien kipujen nostaessa itsetuhoisia ajatuksia pintaan.

Elämme siksi, että voisimme näyttää Jumalalle millaisia olemme ja tuomio tulee sen mukaan.

Totta on myös, että epäitsekkyys ja toisten auttaminen saavat itselle äärimmäisen hyvän  mielen esim.

Olen miettinyt, jos minulla ei olisi ketään tai mitään, tekisin vapaaehtoistyötä ihan ehdottomasti. Toimin muutenkin hoitoalalla vammaisten parissa ja osaan arvostaa sekä heidän elämäänsä, että myös omaani.

On. Lapset ja perheeni ja sekin, että vaikka elämä tuntuisi välillä miten paskamaiselta hyvänsä niin tämä on kuitenkin mun ainoa elämäni.

Voisihan tietysti tulla toisiakin, nimittäin uskoo jälleensyntymään, mutta pahimmassa tapauksessa ne voisivat olla jopa paskamaisempia kuin tämä.

Siksi on parempi vaan elää ja yrittää tehdä tätä elämää paremmaksi, kuin heittää lusikka nurkkaan ja alkaa miettiä itsemurhaa.

aamulla olin niin ahdistunut, etten keksinyt yhtään syytä, nyt olen taas ok ja elämä maistuu hyvälle. miten voi nämä tunnelmat heilahdella näin rajusti, aamut on usein niin raskaita, outoa.

Eletään vaan vaikka piruuttaan!

Kaikessa junttiudessaan loistava ja aina piristävä neuvo :D

Kolme syytä: viini, suklaa ja seksi.

Eckhart Tolle Läsnäolon voima, löytyy kirjastosta.

Kauneutta on kaikkialla ja sen takia kannattaa elää. Maailma on kaunis, vaikka sitä kurjuutta ja rumuuttakin on. Älä luovuta, kauneutta ja iloa on myös sinulle.

[quote author="Vierailija" time="26.04.2013 klo 11:59"]

mutta kyllä mä olisin jälkeni jättänyt tuleville sukupolville.. Muistoissa, lasteni kasvatuksessa, ystävieni välittämisessä ja auttamisessa, vanhempieni muistoissa. Työpakallani avuliaana henkilönä. Kuulun loppujen lopuksi moniin yhteisöihin myös lasteni harrastusten kautta..

[/quote]

Tämä viesti oli varmasti kirjoitettu hyvässä hengessä ja tarkoituksena piristää. Mutta kenen muistoihin jätetään jälki kun lapsia ei ole? Ei myöskään kummilapsia. Miestä ei ole ja omat vanhemmat ovat kuolleet.

Sympatiani ap:lle. Ymmärrän häntä.

Minulla on pikkuinen kissanpentu. Ihan väkisinkin alkaa hymyilyttää kun katsoo tuon pienen hyppelyksiä ja säntäilyjä paperipallon perässä :) Ja sitten se kehruu kun on masu täynnä, pehmoistakin pehmoisempi turkki sekä unessa vipeltävät tassut.

Nämä haluan nähdä, kuulla ja tuntea yhä uudestaan.

T. Perheetön

Aika jännä juttu. Meitä uskovaisia haukutaan tälläkin palstalla tyhmiksi satuolentoon uskojiksi, mutta onhan tässä uskovaisuudessa inhimillisesti ja yhteiskunnallisestikin katsottuna hyvää. Elämä ei ole koskaan merkityksetöntä, emme paini samanlaisten tunteiden kanssa kuin moni edellinen vastaaja. Mielestäni tätä asiaa ei kannattaisi vähätellä  aikana, kun masennus on lähes kansantauti.

Ja ap:lle haluan toivottaa kaikkea hyvää elämääsi. :)

[quote author="Vierailija" time="26.04.2013 klo 11:31"]

Mulla ei ole mitään syytä elää koska en voi ikinä kelvata mihinkään enkä kenellekään.

[/quote]

Riittää kun kelpaat itsellesi, siitä se lähtee!

Mulle riittää syyksi elämiseen ihan se, että olen elossa. Se on sen verran monen sattuman summa, ettei sitä kannata ottaa itsestäänselvyytenä. Otan ja nautin elämästä niin paljon kuin voin ja kuolen vasta sitten.

Elämä on ihmisen parasta aikaa!

[quote author="Vierailija" time="26.04.2013 klo 19:15"]

Eletään vaan vaikka piruuttaan!

Kaikessa junttiudessaan loistava ja aina piristävä neuvo :D

[/quote]

Eikun toi on hyvä, eikä mitään junttia, ei ainakaan liikaa. ;)

[quote author="Vierailija" time="26.04.2013 klo 22:31"]

[/quote]

Riittää kun kelpaat itsellesi, siitä se lähtee!

[/quote]

Hmmm...olisi vain kovin paljon helpompaa kelvata itselle, jos tuntisi joskus kelpaavansa jollekin muulle tällaisenaan.

http://i.imgur.com/6XQ4L.jpg.jpg

Televisiosarjat. Elokuvat. Kirjat. Musiikki.

Siinäpä syitä. Klikkaa jälkimmäistä linkkiä ja ymmärrät, miksi toisiin maailmoihin pakeneminen auttaa: tuota ei sano kukaan todellisuudessa

Lapsi

Kiva mies, jota rakastan

Mielenkiintoinen työ

Matkustelun halu: haluan käydä monessa uudessa paikassa. Etelä-Amerikassa olisi kiva palloilla.

Hyvä ruoka ja juoma. Ihana on kokota miehen kanssa jotain herkkua viikonloppuna. Grillaaminen kesällä.

Siskot ja omat vanhemmat, ystävät

Pianomusiikki

Miehen tekemä latte aamuisin ja viikonloppuisin yhteinen aamiainen

Lapsen riemu kun mennään ulos. Lapsen riemu kun tämä saa karkkia

Kaunis kesäsää ja mökkeily

Pyöräily lapsen kanss

1)kuoleman pelko on ainakin yksi syy. Vaikka olisin kuinka masentunut, niin masentunut en ole koskaan ettenkö pelkäisi kuolemaa.

2) ymmärrän syyksi myös vastuun pienistä lapsistani ja lupaukset joita on tullut puolisolle, perheemme isälle, annettua (että yhdessä tämä homma hoidetaan). Rakastan heitä.

sitten on näitä muita juttuja, mitä muut luettelivat: työ, kulttuuri, hyvä ruoka, ympäröivä kauneus, matkustelu... nämä ovat mulle täysin yhdentekeviä, koen lähes kaiken pinnallisena ja turhana (masennus). mutta suoritan niitä, koska kohdat 1 ja 2 pitävät minut liikkeessä.