Onko teillä joku syy elää?
Mulla ei ole mitään syytä elää koska en voi ikinä kelvata mihinkään enkä kenellekään.
Kommentit (42)
Haluan oikeastaan lähinnä nähdä, mitä elämässäni tapahtuu. En halua tietenkään aiheuttaa läheisille surua enkä muutenkaan jaksaisi olla kenellekään vaivaksi. Elämässäni on joku, jota rakastan, ja uteliaisuudella seuraan, miten tämä etenee.
Vaikka elämäni on aika tympeää välillä - täynnä ahdistuneisuutta ja itseinhoa, yhteiskunnan muotteihin sopimattomuutta ja omaa aikaansaamattomuutta - niin sanoisin, että plussat voittavat silti miinukset. Tykkään katsella lintuja, kun ne tepastelevat tyytyväisen näköisinä pihalla ja kiskovat matoja maasta. Joskus syön myös pullan tai viinerin - siinä pari mukavaa asiaa, joita ei varmaankaan kuolleena voi kamalasti harrastaa.
En usko kuolemanjälkeiseen elämään, joten ajatuksena olemassaolemattomuus tuntuu aika ontolta ja tylsältä. Sanoisinkohan siis eläväni, ihan vain jotta olisi jotain tekemistä? :)
Ohops, dubbelpost - pahoitteluni! Menen katselemaan lokkeja.
On, ihan vain tämä elämäni. Vanhempani antoivat sen minulle, eivätkä he tehneet minua tänne ainakaan oman käden kautta kuolemaan. Rakastan sitä, vaikka elämä onkin välillä myös käsittämättömän vaikeaakin. Elämäni on ollut välillä todella vaikeaa.
11, sä olet aivan ihanan rennon ja suvaitsevaisen kuuloinen ihminen. :)
No on, mulla on lapsia joille minun menettämiseni olisi raskasta vaikken täydellinen äiti olekaan. Ja sitten haluan katsoa tämän loppuun asti, mitä elämällä on tarjota. Tavallista elämää varmasti lähinnä. Kuulostat aika masentuneelta ap. Oletko käynyt lääkärissä?
Ensin pitää kelvata itselleen ennekuin voi kelvata muille.
Mun 3v tyttäreni luetteli kerran ketä rakastaa ja vanhempien ja siskojen jälkeen sanoi että minä rakastan myös itteäni. Se oli todella hienosti oivallettu ja sanottu.
Kun luulet jo menettäneesi kaiken on jäljellä vielä tulevaisuus.
Ei ole. Ainoa syy miksi elän on se, etten ole vielä kuollut, enkä halua tappaa itseäni. Itsemurha on kuitenkin vielä liian äärimmäinen ratkaisu ja aiheuttaisi surua monelle. Elän siis koska on pakko.
Ei lääkäreistä ole masennukseen apua. Niille elämä on aina ollu saatanan itsestäänselvää, on koulutus, ammatti, ystäviä, parisuhde, perhe - mulla ei ole mitään eikä ikinä tule mitään.
En tiedä onko varsinaisesti mitään syytä elää, mutta ei ole ainakaan mitään syytä riistää itseltä henkeä.
Elelään tässä kaikesta huolimatta ja ehkä tulevaisuus tuo vielä jotain kivaa tullessaan, tai sitten syyn päättää päivänsä.
No mä ajattelen sen niin, että tämä elämä on mulle nyt annettu ja voin elää sen vaikka tuijottamalla seinää ja odottamalla kuolemaa, tai sit voin tehdä jotain viihdyttävää. Ei elämällä mulle mitään tarkoitusta olen, kunhan kulutan aikaani ja teen siitä mistä tykkään. Ei elämää kannata niin vakavasti ottaa, ei sille mitään tarkoitusta luultavasti olekaan. Täällä me pienellä planeetalla suuressa maailmankaikkeudessa mietitään, onko tällaisella hiilipohjaisella organismilla jotain suurempaa merkitystä. Ei kuule ole. Että nauti vaan ne muutamat vuodet, mitä olet saanut ja lopeta asioiden vatvominen. Käy vaikka ostaa hyvää syömistä, soita kaverille ja lue tyhmiä juttuja netistä. Siinä sitä on ihan tarpeeks. Tsemppiä.
No montakin, mutta päällimmäisenä kai pohjaton uteliaisuus, mitä seuraavaksi tapahtuu ja mitä elämä on varalleni suunnitellut.
Aika jännää aikaa tämä elämä! =)
[quote author="Vierailija" time="26.04.2013 klo 11:37"]
Ei ole. Ainoa syy miksi elän on se, etten ole vielä kuollut, enkä halua tappaa itseäni. Itsemurha on kuitenkin vielä liian äärimmäinen ratkaisu ja aiheuttaisi surua monelle. Elän siis koska on pakko.
[/quote]
Sama täällä. Paitsi mua ei surisi kuin 3 ihmistä. Kumppanikin olisi vain harmissaan ettei voisi periä mun romuja.
[quote author="Vierailija" time="26.04.2013 klo 11:47"]
[quote author="Vierailija" time="26.04.2013 klo 11:37"]
Ei ole. Ainoa syy miksi elän on se, etten ole vielä kuollut, enkä halua tappaa itseäni. Itsemurha on kuitenkin vielä liian äärimmäinen ratkaisu ja aiheuttaisi surua monelle. Elän siis koska on pakko.
[/quote]
Sama täällä. Paitsi mua ei surisi kuin 3 ihmistä. Kumppanikin olisi vain harmissaan ettei voisi periä mun romuja.
[/quote]
Ei minullakaan suuria surijajoukkoja olisi, äiti ja sisko lähinnä. Ei ole edes kumppania. En kuitenkaan ole masentunut, en surullinen. Olen hyväksynyt että tällaista tämä nyt vain on, elän tässä kunnes kuolen. Ei voi muutakaan.
[quote author="Vierailija" time="26.04.2013 klo 11:31"]
Mulla ei ole mitään syytä elää koska en voi ikinä kelvata mihinkään enkä kenellekään.
[/quote]
ap kerro vähän itsestäsi
Haluan oikeastaan lähinnä nähdä, mitä elämässäni tapahtuu. En halua tietenkään aiheuttaa läheisille surua enkä muutenkaan jaksaisi olla kenellekään vaivaksi. Elämässäni on joku, jota rakastan, ja uteliaisuudella seuraan, miten tämä etenee.
Vaikka elämäni on aika tympeää välillä - täynnä ahdistuneisuutta ja itseinhoa, yhteiskunnan muotteihin sopimattomuutta ja omaa aikaansaamattomuutta - niin sanoisin, että plussat voittavat silti miinukset. Tykkään katsella lintuja, kun ne tepastelevat tyytyväisen näköisinä pihalla ja kiskovat matoja maasta. Joskus syön myös pullan tai viinerin - siinä pari mukavaa asiaa, joita ei varmaankaan kuolleena voi kamalasti harrastaa.
En usko kuolemanjälkeiseen elämään, joten ajatuksena olemassaolemattomuus tuntuu aika ontolta ja tylsältä. Sanoisinkohan siis eläväni, ihan vain jotta olisi jotain tekemistä? :)