Lue keskustelun säännöt.
Jos olen lähettänyt jollekin s-postia, en uskalla lukea vastausta!
23.09.2013 |
Tää on niin hölmöä, luulotautisena sairastan ahdistuneisuushäiriötä ja kaksisuuntaista mielialahäiriötä ja nyt havahduin siihen että saatan kysyä esim. huoltoyhtiöltä jostain jotain (sähköpostitse, koska en "uskalla" soittaa) mutta en uskalla (?!) LUKEA VASTAUSTA??! Tää on ihan järjetöntä, ja vielä tää että itse tiedostan että tää ei voi olla normaalia? Mitään virallista diagnoosia en ole siis ikinä saanut, googlettamalla olen löytänyt oireilleni sairauden (ensi mainitsemani jutut), voiko näitä sairastava itse nämä asiat tiedostaa?
Nyt olen siis kysynyt muuttofirmalta tarjousta mutta en uskalla avata sähköpostia jos ne vaikka on vastanneet siihen. Kyse voi olla myös tori.fi:n myynti-ilmoitukseta että kun ostajaehdokas kyselee niin ahdistun siitä että joudun jonkun tavaran oikeasti myymään ja TAPAAMAAN tämän vieraan ihmisen.
-hulluko-
Kommentit (50)
Hahaa, täällä kans yks puhelin/sähköpostikammoinen! Meitähän on jo monta! Pitäisiköhän meidän perustaa joku terapiamailirinki, lähetettäisiin toisillemme sähköposteja ja harjoiteltaisiin avaamaan niitä? ;-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on kyllä aika ikävää joutua odottamaan vastausta. Itsetuntoanne kannattaa koittaa parantaa, jos pelkäätte nega-palautetta, sitä kun väkisinkin joskus tulee. Luultavasti kuite joltain huoltoyhtiöltä tulevaa vastausta ei kannata pelätä.. Miettikää toista osapuolta myös. Ootattaminen ei ole yhtään kivaa, mys odottavalla osapuolella voi olla itsetunto-ongelmia, plus että se on muutoin vaan epäkohteliasta.
[quote author="Vierailija" time="23.09.2013 klo 22:57"]
Ootte te hulluja. Tai ainakin tosi epäkohteliaita ja itsekkäitä. Ajattelette vaan, et minä, minä, minä vaikka toisessa päässä on ihminen, joka kaipaa ehkä vastausta tms.
[/quote]
Sehän siinä ahdistavaa onkin. Tietää, että toinen kaipaa vastausta eikä haluaisi olla epäkohtelias, mutta jos huomaan saaneeni kritiikkiä ihan asiallisestakin syystä vaikka työnantajalta, viestin lukemisesta tulee ahdistunut, joskus itkuinenkin olo.
Minäkin pelkään sähköpostiviestejä opiskeluun liittyen. Tallennan aina salasanan, jotta kirjautuminen tapahtuisi nopeasti. Luen silti aina viestit. Lisäksi kaikki viralliset ym. puhelut ovat stressaavia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä ilmoittautuu taas yksi hullu. En ole lukenut s-postia melkein puoleen vuoteen. Pelkään sitä. Puhelimeen en vastaa, enkä soita muutoin kuin lähipiirille. Viestejä en saa luettua enkä vastattua. Ahdistaa! Olen haaveillut muuttavani korpeen ilman puhelimia ja tietokonetta. Siellä perustaisin pienen farmin, jossa eläisin omavaraisesti. Joutuisin tosin eroamaan vaimostani, koska hän tuskin innostuisi sellaisesta elämästä. =(
Nää kaikki kuullostaa ihan multa. Sain äsken valmentajalta viestin ja ai että kun ahistaa avata ja vastata siihen. D:
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Helpottavaa lukea ettei tämä olekkaan niin harvinaista. Olen luullut olevani niitä harvoja. Huh. Mulla myös sellaista, että kun puhelin soi niin menen ihan paniikkiin ja sydän alkaa lyömään tuhatta ja sataa, enkä uskalla vastata siihen puheluun. Soi se puhelin missä vaiheessa tahansa niin tuntuu että koko maailma musertuu alta siksi aikaa kun se puhelin soi. :o
Mulla ilmenee vähän erilailla... On ollut vähän kurjia juttuja tässä viime vuosina, joten olen alkanut kammoamaan "virallisia yhteydenottoja". Säikähdykset jättivät jälkensä. Jännään aina onko postin joukossa jotain pelottavia kuoria, tai onko töissä ollessa tullut puheluita vieraasta numerosta. Jos mitään ei ole tullut, voin huokaista helpotuksesta ja rentoutua siltä päivältä.
Mä en voisi jättää lukematta/vastaamatta, koska asia piinaisi ja olisin varma että on kyse jostain kamalasta. Kun avaan kuoren ja huomaan sen olevan joku normijuttu, tai soitan takaisin vieraaseen numeroon ja se onkin vain joku vakuutuskaupustelija, huoli sulaa ja rentoudun. Sähköpostin kanssa ei onneksi ole ollut mitään pelottavia yhteydenottoja.
Lapsena muistan aina olleni tosi hermostunut koulun todistustenjakotilanteissa. Vaikka olin aina kiitettävän oppilas, piti heti vapisevin käsin kiirehtiä avaamaan kuori ja varmistaa etten ollut jäänyt luokalle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla sama ongelma. Joskus olen vetkutellut monta viikkoa ennen kuin olen avannut viestin. Jo viestin näkeminen saapuneissa on liikaa.
tässä on pohjimmiltaan huoli siitä että miten muut näkevät sinut.. pelätään olla omia itsejämme ja mahdollisia virheitä
elämä on helpompaa kun tajuaa ettei ole "oikeaa" tapaa tehdä jotain asioita, vaan ne voi tehdä kukin omalla tavallaan
kyse aika paljon itsetunnosta tai pikemminkin sen puutteesta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla sama ongelma, aivan kummallista miten voikin ahdistaa puhelimeen vastaaminen, soittaminen ja sähköpostin tarkistaminen. Tekee kyllä elämän hankalaksi.
[quote author="Vierailija" time="23.09.2013 klo 22:57"]
Ootte te hulluja. Tai ainakin tosi epäkohteliaita ja itsekkäitä. Ajattelette vaan, et minä, minä, minä vaikka toisessa päässä on ihminen, joka kaipaa ehkä vastausta tms.
[/quote]
no hulluiksihan me itseämme kutsummekin täällä :D mutta emme ole epäkohteliaita saati itsekkäitä.
minun kammoni sai lisäpontta siitä, kun yhdessä vaiheessa tein sellaista työtä että sain aina välillä palautetta sähköpostitse työstäni. yleensä palautetta tuli vain, jos oli jotain valittamista. että kuvitelkaa sitä ahdistusta aina kun meili kilahti postilaatikkoon. huh huh.
terveisin toinen hullu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä ap, nimimerkki -hulluko-
En usko lainkaan, että potisit kaksisuuntaista mielialahäiriötä vaan sosiaalisten tilanteiden pelkoa. Normaali jännittäminen on muuttunut sosiaaliseksi peloksi, fobiaksi, joka rajoittaa elämää. Yllättävän usein sosiaaliset pelot ovat seurausta ihmisen herkkyydestä.
Muutama lainaus psykiatri Juhani Mattilan kirjasta "Herkkyys ja sosiaaliset pelot":
"Esiintymisfobiasta" (huomion kohteena olemisesta) on nykyisin tullut yhä merkittävämpi haitta sekä opiskelussa että työelämässä. Työ ja toimintakyky ovat selvästi uhattuina, jos oireet hankaloittavat tavalliseen arkipäivään kuuluvia tehtäviä: luennolle menoa, kaupoissa asioimista tai liikkumista julkisissa tiloissa. Oikeastaan kaikessa sosiaalisessa kanssakäymisessä vaaditaan uskallusta olla esillä."
"Sama sosiaalinen pelko, johon apua tarvittaisiin, saattaa estää menemästä lääkärin puheille tai varaamasta aikaa minnekään muuallekaan. (Puhelinfobia) Soitto siirtyy seuraavaan päivään, seuraavaan kuukauteen... Tosin ensimmäinen yhteys voisi tapahtua myös sähköpostitse, jos se tuntuisi helpommalta."
"Yksi merkittävä este avun hakemiselle on, että jotkut pitävät sosiaalisia pelkojaan pysyvänä luonteenpiirteenä. He ajattelevat, että "tällainen minä olen enkä voi muuksi muuttua". Näin ihminen määrittelee itsensä liian kiinteästi ikään kuin hänessä ei olisi potentiaalia moneen muuhunkin, sellaiseen, mitä hän ei ole vielä ehtinyt kokeilla ja kokea. Joillekin ei tule edes mieleen, että pelkojen ei tarvitsisi antaa määrittää koko heidän olemassaoloaan: ammatinvalintaa, harrastuksia tai ystävyyssuhteita."
"Ongelman tunnustamista vaikeuttaa myös yleinen käsitys sosiaalisista peloista. Siihen ei voi olla törmäämättä: "Älä stressaa, älä turhia murehdi." Jännittäjä ei ole ehkä koskaan saanut kokea, että hänen herkkyytensä olisi otettu todesta. Siksi hän pelkää olevansa luulosairas, jonka pitäisi vain noudattaa saamaansa karskia ohjetta: "Koeta nyt vain kerätä rohkeutesi äläkä nynnyile!"
"Kynnys avun hakemiseen on kuitenkin madaltumassa. Avun hakijan ei välttämättä tarvitse sitoutua pitkiin hoitosuhteisiin. (Kognitiivinen psykoterapia) Parista avaavasta keskustelusta voi jo olla hyötyä, kunhan uskaltautuu ottamaan yhteyttä jo ennen kuin jännittäminen alkaa viedä voimia."
Yksi erityisherkkä puhelinfoobikko
Ja näitä mahdollisia tulevia vastauksia en pelkää lukea koska tää kaikki tapahtuu anonyymisti, eikä mun tarvi ihan heti pelätä että joudun jonkun teistä tapaamaan.
ap
Menisin kyllä lääkäriin tuossa tilanteessa.
Olen luullut olevani ainoa! Muakin ahdistaa lukea henk.koht. viesteihin vastauksia, vaikkapa yliopistossa opettajille lähettämiini viesteihin. Pelkään moittivia vastauksia tms. Saatan vetkutella vastausten lukemista monta päivää, vaikka näen että vastaus on tullut. Ahdistun myös monista asioista. Eipä kai ihan normaalia tämäkään.
Työsähköpostit eivät ahdista.
terveisin toinen hullu
up