Lue keskustelun säännöt.
Jos olen lähettänyt jollekin s-postia, en uskalla lukea vastausta!
23.09.2013 |
Tää on niin hölmöä, luulotautisena sairastan ahdistuneisuushäiriötä ja kaksisuuntaista mielialahäiriötä ja nyt havahduin siihen että saatan kysyä esim. huoltoyhtiöltä jostain jotain (sähköpostitse, koska en "uskalla" soittaa) mutta en uskalla (?!) LUKEA VASTAUSTA??! Tää on ihan järjetöntä, ja vielä tää että itse tiedostan että tää ei voi olla normaalia? Mitään virallista diagnoosia en ole siis ikinä saanut, googlettamalla olen löytänyt oireilleni sairauden (ensi mainitsemani jutut), voiko näitä sairastava itse nämä asiat tiedostaa?
Nyt olen siis kysynyt muuttofirmalta tarjousta mutta en uskalla avata sähköpostia jos ne vaikka on vastanneet siihen. Kyse voi olla myös tori.fi:n myynti-ilmoitukseta että kun ostajaehdokas kyselee niin ahdistun siitä että joudun jonkun tavaran oikeasti myymään ja TAPAAMAAN tämän vieraan ihmisen.
-hulluko-
Kommentit (50)
Sama täällä! Tilanne on nyt jo parempi, mutta nuorena oli aika paha. En uskalatanut lukea tekstiviestejä vieraammilta ihmisiltä. Saatoin vetkuttaa monta päivää viestin avaamista. Sitten ehkä luin sen sormien välistä siristellen, varovasti, sanan sieltä täältä. Tai sitten poistin viestin lukematta sitä. Myös puhelimeen vastaaminen muille kuin perheenjäsenille tai hyville kavereille oli harvinaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.09.2013 klo 22:57"]
Ootte te hulluja. Tai ainakin tosi epäkohteliaita ja itsekkäitä. Ajattelette vaan, et minä, minä, minä vaikka toisessa päässä on ihminen, joka kaipaa ehkä vastausta tms.
[/quote]
Joooo joooo... Kaikki ovat sanoneet ahdistuvansa. Kyseessä ei todellakaan oo kiusanteko! :X
En ymmärrä ihmisiä, joita kaikki ahdistaa...
[quote author="Vierailija" time="23.09.2013 klo 21:59"]
[quote author="Vierailija" time="23.09.2013 klo 21:50"]
Sama ongelma. Sain juuri viestin Facebook kaverilta jonka poistinkavereista enkä uskaltanut avata sitä kun huomasin että alku oli: hei olit poistanut minut.... :D pelkään myös tekstiviestien avaamista. Jos lähetän viestin kaverille niin minun pitää laittaa puhelin äänettömälle ja väärinpäin etten kuule tai näe jos hän vastaa siihen :D
[/quote]
Joo, mäkin käännän usein puhelimen väärinpäin ja laitan äänettömälle, jos olen just lähettänyt tekstarin (jollekin ei niin läheiselle). Välillä vilkuilen puhelinta, että joko viesti tuli :D
terveisin toinen hullu
[/quote]
Tämä sama mullaki ennen...
t.28
sama
paraikaa panttaan yhtä tärkeää viestiä. en uskalla avata
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hassua, minulla on sama juttu ja olen luullut olevani yksin ongelmani kanssa. Aloin tänään googlaamaan asiaa, kun haluaisin niin päästä eroon tuosta ongelmasta ja ajattelin että ehkä joku osaisi kertoa kuinka. saan päivittäin paljon s-posteja jotka ovat työhöni liittyviä. pystyn avaamaan vain ne jotka näyttävä neutraaleilta ilman henkilökohtaisia kommentteja (esim. osto- tai maksuvahvistukset). pelkään avata kaikkia sähköposteja joissa on henkilökohtaisia viestejä. Vetkuttelen niiden kanssa ainakin seuraavaan päivään, jos vain on mahdollista useita päiviä. En kertakaikkiaan ymmärrä miksi, mutta tunne on niin ahdistava saada tietää niiden sisältö. tiedän että vaikka niissä olisi valitus, voin sen hyvin helposti ratkaista korjaamalla asian, eikä sen siis tulisi tuottaa ahdistusta. rasittavaa.
Nostan tätä vanhaa ketjua, koska itsellä juuri nyt samanlainen tilanne. On minulla aiemminkin ollut taipumusta siihen, että lykkään juuri vaikka Kelan kirjeiden avaamista, mutta jostain syystä viime aikoina tällainen välttelykäytös on eskaloitunut. En edes vain lykkää niiden kirjeiden lukemista, en saa niitä enää avattua ollenkaan.
Sähköpostin avaaminen ahdistaa ylimaallisen paljon, samoin vaikka WhatsAppin ja muiden sometilien. Laskuja en meinaa saada maksettua ajallaan - onneksi olen sen verran vastuullinen edelleen, että viimeistään muistutuksen tullessa maksan.
En oikein tajua, mistä tämä nyt johtuu. Jotenkin liittynee siihen, että olen ollut viime vuoden aikana pitkästä aikaa jonkin verran masentunut. Ihmettelen silti itseäni, koska edellisen masennusjakson aikana tällainen välttely ei ollut minulla näin vahvaa, vaikka silloin olin vielä paljon huonommassa kunnossa henkisesti kuin mitä nyt olen.
Jokin pelko se taitaa olla siitä, että viesti/kirje tms. tuo taas olon, että olen niin huono, surkea, köyhä ja epäonnistunut. Jokin moitteiden, negatiivisen palautteen tai huonon uutisen saamisen kammo. Ehkä elämässä on sattunut viime aikoina niin paljon raskaita asioita ja minulla on ollut myös fyysinen sairaus tässä (jouduin osastohoitoon muutama kuukausi sitten), josta olen toipumassa, että tuntuu, että ei jaksa nyt yhtään lisää mitään negatiivista ja olen osin ihan vain uupunutkin.
Olisi kiva kuulla, miten te, joilla on ollut samaa, olette tästä edenneet. Ketjussa oli jo vinkkejä ja vertaistukea, mutta olisi jotenkin mukava keskustella ja kuulla kokemuksia vielä lisää. Tämä tilanne alkaa olla vain jo todella hankala ja haitata elämää merkittävästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täältä kanssa nostan vanhaa ketjua kun samasta ongelmasta kärsin 😬 Kyselin sähköpostilla yhdestä työpaikasta lisätietoja ja nyt en uskalla edes katsoa onko tullut vastausta :D Lopulta aina jollakin keinoin saan tsempattua ja asiat hoidettua kun on pakko, mutta miten voikin olla aina niin hankalaa! 😅
Mua taas ahdistaa soittaa. Vastaaminen ei ahdista, joten toivon aina, että henkilö ei vastaa vaan soittaa mulle pian takaisin. Ammatiltani olen toimittaja, joten pakko on soitella. Ehkä se on hyväkin, että on pakko, niin tämä ahdistus ei kasva suuremmaksi. Helpointa on soittaa, jos on kova kiire.
sähköpostivastauksen nähdessäni sydän hypähtää, mutta luen aina heti postin, eikä se varsinaisesti ole vaikeaa edes.