Onko mielestäsi isovanhemmilla velvollisuus olla kiinnostunut lastenlapsistaan?

Kiinnostus ei herää velvollisuudentunnosta, valitettavasti. Jos teillä on avoimet välit, kannattaisi keskustella asioista. Jotkut isovanhemmat voivat jopa ajatella, että eivät halua tuppautua lastensa perhe-elämään.

Ei ole velvollisuutta, mutta olisihan se kiva, kun olisivat kiinnostuneita. Varmaan se olisi kiva heille iteselleenkin, mutta jos ei niin ei.

Mielestäni ei ole velvollisuus mutta harmi vaan niiden isovanhempien puolesta kun eivät tajua mitä menettävät. Itselläni on ollut (ja on aina vaan) mahtavat isovanhemmat jotka veivät mua ja sisaruksiani ja serkkujani kesäisin mökille ja talvisin käytiin uimahallissa ja kylpylöissä ja mummolassa sai aina leikkiä ja mennä yökylään samanikäisen serkun kanssa. Näistä on kyllä todella lämpimät muistot :) Samoin mun lapsilla on isovanhemmat jotka ovat kiinnostuneita lastenlastensa elämästä ja ovat osallisena päivittäin, viikottain.

Mä varmaan tekisin teidän tapauksessanne niin että jättäisin sen oman yhteydenpidon ja auttamisen ihan minimiin, kattoisitte kauanko menee ennen kuin ottavat yhteyttä.

Olemme kolmonen sitäkin yrttäneet, mutta ei se mitään vaikuttanut. Asuvat muutaman kilometrin päässä ja tapaamme kerran kuuteen viikkoon maksimissaan. Lasten kannalta se on todella kurjaa, koska heidän kavereidensa isovanhemmat ovat kovasti mukana perheiden elämässä. En oikein tiedä, että kuinka pitkään keksin tekosyitä lapsille, kuinka kiireisiä heidän isovanhempansa ovat. Olisiko järkevintä olla peittelemättä isovanhempien kiinnostumattomuutta?

Ehkä hyvä olla sanomatta mitään. Lapset huomaavat sen aikanaan itse. Tällöin sinä et ole se "paha" joka sanoo ettei isovanhempia kiinnosta. Laoset huomaavat kunhan ovat tarpeeksi vanhoja asian ymmärtämään. 

Täällä edellisten kanssa samaa mieltä oleva kirjoittaja. Isovanhemmilla ei ole mitään velvollisuutta, mutta tuskinpa perheemme olisi kovinkaan tiiviissä yhteydessä isovanhempiin tällöin. Tai todellakaan mitään minimaalista apua lukuunottamatta apua tarjoaisimme/antaisimme.

Teidän tilassa pitäisin varmaan hiljaiseloa isovanhempien suuntaan ja odottaisin, milloin itse kaipaavat meitä. Ja jos olisivat yhteyksissä vain silloin, kun tarvitsevat itse apua, keksisin sopivasti menoa, kun isovanhemmatkin reissussa, jolloin emme voisi niitä posteja hakea tai lumia kolata. Tai ehkä fiksumpaa olisi kertoa suoraan, miksi auttaminen ei kiinnosta ja kysyä, mikä merkitys perheellämme heille on :( Tämä vain ei ole yleensä kovinkaan helppoa, mutta auttaisi ehkä asioiden ratkeamista ja jopa lähentäisi välejä sen sijaan, kun edellinen tapa tekisi väleistä entistä etäisemmät.

Ihan paskaa: isovanhemmat ei käy lastenlastensa kanssa koskaan missään. Heillä voi käydä, kun he joskus harvoin pyytävät kahville tai kun tarvitsevat apua jossain asiassa.

Valittelevat kyllä joskus muille ikäväänsä ja kiireitään, kun eivät ehdi tavata lapsenlapsiaan. Toisaalta kehuskelevat muille, että hoitavat lapsia ( 2 kpl) jatkuvasti. Yhteisiltä tutuilta olen joskus itsekin kuullut, miten hienot isovanhemmat lapsillani on, kun he osallistuvat niin palon heidän elämäänsä ja hoitavat lapsia.

Joku on siis valehdellut kunnolla. Isovanhemmat ovat muuten kuusikymppisiä, eläkkeellä ja terveitä. Ei omia vanhempia hoidettavana ja välimatkaa pari kilometriä.

Tänään harmittaa erityisesti, koska kysyttiin tuttuja lapsia ulos leikkimään. He ovatkin mummonsa kanssa Korkeasaaressa. Mummo tapaa lapsia monta kertaa viikossa. Omien lasten isovanhemmista ei ole kuulunut mitään viikkoihin paitsi nyt, kun tarvitsevat palveluksen mieheltäni. Viimeksi, kun lapset pyysivät mummin luo pari viikkoa sitten ja kysyttiin, kävisikö, heille ei sopinut. Ei tullut ehdotuksia toisesta kerrasta tai pahoitteluja, oli vain muuta tekemistä taas.

Tarviiko kertoa, että inhoan isovanhempia? Ennen oli ok suhteet, kun tavattiin harvoin. Asian on ratkaissut nämä heidän "kiireensä" isovanhempina.

Olen pahoillani seiska tilanteestanne, mutta aivan samalle kuulostaa kuin omamme. Kuulemme myös muualta, että kuinka paljon he ovat lastenlastensa kanssa ym. ja silloin aina mietin, että pitäisikö heidät narauttaa. Ei siitä oikeasti varmaan mitään hyötyä olisi.

ap

Kerrot joskus "ohimennen" että lapsilla on ollut ikävä ja kaipaisivat isovanhempia. Jos sanovat että nyt on niin kiirettä niin lohduta että eihän ne lapset kauaa ole lapsia ja kun kasvavat niin eivät enää ikävöi... Ehkä pyytäisin että kerkeäisivätkö käydä kylässä tällä viikolla ja touhuta jotain lasten kanssa. Ei siis niin että olisi pakko hoitaa lapsia vaan niin että voivat vaan käydä lapsia tervehtimässä. Jos eivät viikkoon kerkeäisi niin sitten saattaisin sanoa että täytyy sitten varmaan koettaa selvittää noita varamummo juttuja ym.

En kyllä juurikaan viitsisi huolhtia isovanhempien lumitöistä ym. jos kaikki apu ja kiinnostus on vain yksipuolista. Eri asia jos eivät kykenisi näkemään ja auttamaan.

Ovat terveitä kuusikymppisiä. Olen sanonut aina, kun heitä nähdään, että lapset odottivat kovasti näkemistä ja ikävöivät. Ei mitään vaikutusta.

ap

Kiinnostus luodaan jo ennen kuin on lapsenlapsia. Eli suhde tuleviin isovanhempiin alkaa jo ensitapaamisesta. Jos ei ole tehnyt selväksi sitä, että omat ja miehen vanhemmat ovat aina tervetulleita teille, jos ei ole antanut heille kodin avainta, jos ei ole kuunnellut mielipiteitään ja noudattanut toiveitaa esim. kodin hankinnassa vaan pitänyt etäisyyttä, on ihan turha kuvitella, että lapsenlapset mitään muuttaisivat. Sen sijaan ne isoäidit, jotka ovat saaneet päättää hääjärjestelyistä, nuoren perheen kodin sisustuksesta, pihasta jne. ovat mukana elämässä lastenlastenkin kanssa.

[quote author="Vierailija" time="22.02.2013 klo 14:47"]

Kiinnostus luodaan jo ennen kuin on lapsenlapsia. Eli suhde tuleviin isovanhempiin alkaa jo ensitapaamisesta. Jos ei ole tehnyt selväksi sitä, että omat ja miehen vanhemmat ovat aina tervetulleita teille, jos ei ole antanut heille kodin avainta, jos ei ole kuunnellut mielipiteitään ja noudattanut toiveitaa esim. kodin hankinnassa vaan pitänyt etäisyyttä, on ihan turha kuvitella, että lapsenlapset mitään muuttaisivat. Sen sijaan ne isoäidit, jotka ovat saaneet päättää hääjärjestelyistä, nuoren perheen kodin sisustuksesta, pihasta jne. ovat mukana elämässä lastenlastenkin kanssa.

[/quote]

tän täytyy olla vitsi!

Ei ole, oikeus on.

Isovanhemmat ovat jo kasvattaneet omat lapsensa, nyt he saavat tehdä mitä haluavat. Jos vaikka lapsenlapset ovat ikäviä, outoja tai rasittavia ihmisiä, niin miksi olla sellaisten kanssa tekemisissä?

Isovanhemmat ovat huolehtineet omista lapsistaan. Jos ei postien plokkaaminen tai lumityöt aiheuta kohtuutonta haittaa (pitkät välimatkat jne) ne voi tehdä. Muuten isovanhemmat voivat sopia nuo toimet naapuriensa kanssa. 

[quote author="Vierailija" time="22.02.2013 klo 14:58"]

[quote author="Vierailija" time="22.02.2013 klo 14:47"]

Kiinnostus luodaan jo ennen kuin on lapsenlapsia. Eli suhde tuleviin isovanhempiin alkaa jo ensitapaamisesta. Jos ei ole tehnyt selväksi sitä, että omat ja miehen vanhemmat ovat aina tervetulleita teille, jos ei ole antanut heille kodin avainta, jos ei ole kuunnellut mielipiteitään ja noudattanut toiveitaa esim. kodin hankinnassa vaan pitänyt etäisyyttä, on ihan turha kuvitella, että lapsenlapset mitään muuttaisivat. Sen sijaan ne isoäidit, jotka ovat saaneet päättää hääjärjestelyistä, nuoren perheen kodin sisustuksesta, pihasta jne. ovat mukana elämässä lastenlastenkin kanssa.

[/quote]

tän täytyy olla vitsi!

[/quote]

Ei tämä ole vitsi!

On täysin turha olettaa, että omat ja puolison vanhemmat kiinnostuisivat lapsenlapsista,  jos heille on tehty vuosia selväksi, että meille ette tule, me emme teitä kuuntele ja teidän mielipiteenne ei mitään merkitse. Lastenlapsilla kun on ne vanhemmat, joita täytyy sietää ja jos vanhemmat eivät ole välittäneet omista vanhemmistaan, on turha kuvitella, että isovanhemmat innostuvat lapsenlapsista.

No millä se ei ole ainakaan auttanut. isovanhemmat olisivat olleet aina meille tervetulleita yms., mutta heitä ei juuri kiinnosta omien lastensa elämä eikä lastenlastenkaan.

Muistan, etteivät vanhempani olleet asioistani kiinnostuneita edes, kun olin lapsi. Koitin korjat välejä aikuisena, nyt annan olla vaan mutta ei se tosiasioita muuta.

Isovanhempia ei siis kiinnosta. En hakisi vikaa lapsista, jos isovanhemmat on paskoja ja valehtelevat muille muuta. Lapset ovat normaaleja, terveitä, iloisia tavallisia lapsia.

Jaa, mä olen varmaan ainoa joka on sitä mieltä, että KYLLÄ, isovanhemmilla on velvollisuus. Jos tekee lapsia tähän maailmaan, ei mielestäni heitä voi hylätä sittenkään kun he ovat aikuisia, elleivät he itse niin halua, ja harva haluaa. Kyllä se vanhemmuus on tietyllä tapaa elinikäinen pesti, että jollain tavalla haluaa olla osana lastensa elämää ja sitä kautta lastenlastenkin. Hoitaa ei tarvitse, jos ei jaksa tai halua, mutta edes kuulumisia kysellä, kyläillä, jutella, kyllä se on velvollisuus. Nuohan nyt kuuluvat muutenkin alkeellisimpiin käytöstapoihinkin!

Mulla on ihanat vanhemmat, jotka ottavat lapsiani yökylään väh. pari kert kuussa vaikka välimatkaakin on tunnin ajomatkan verran. Ja he ihan itse haluavat. Äitistäni on ihanaa kun on lapsenlapsiin lämmin suhde ja on sanonut että hän on yhtälailla saajana, lapset halaavat ja antavat pusuja, tulevat syliin ja kertovat juttujaan. Miksi aina korostetaan miten isovanhemmat jotenkin "uhrautuvat" jos ovat lastenlastensa kanssa, onko kaikki sitä mieltä että lapsilta saatu rakkaus ja vastavuoroisuus ei ole minkään arvoista? Sen saavat ne isovanhemmat, jotka haluavat antaa saman.

Joskus monta monta vuotta sitten isovanhemmat sanoivat minulle, että he ovat lastenlasten kanssa tasapuolisia.

En sanonut mitään.

Anoppi kysyi jotain, että olenko eri mieltä tms. tosin ei noin suoraan, koska he eivät koskaan puhuneet mitään suoraan.Mutta jälkikommentti tarkoitti tuota.

Tasa-arvoista ei kohtelu todentotta ole koskaan ollut. Ymmärrän, että tyttären lapsiin tulee läheisimmät välit.. ja miehen edell. suhteen lapsiin halusi tutustua, kun eron jälkeen sai tavata silloin kun olivat tapaamiselle. Miehen exä oli nimittäin aivan kamala ämmä eikä antanut lastensa tavata isovanhempia, eron jälkeen he pääsivät mummolaan ja anoppi tosiaan oli niiiin iloinen, halusi luoda suhteen näihinkin lapsenlapsiinsa.

Meidän yhteisen kanssa sai olla niin usein kuin halusi.  Kuitenkin aikataulut oli suunniteltu sen mukaan, että aina oli omat menot, miehen ex-liiton lapset - eikä sitten kiireisillä menevillä isovanhemmilla ollutkaan kalenterissa tilaa tälle nuorimmalle lapsenlapselle.

Mutta kun meille syntyi toinen, suhtautuminen muuttui. Enää ei aikaa ollutkaan edes sitä vähää. isovanhemmat eivät ole koskaan olleet kiinnostuneita tästä nuorimmaisesta.

Olen kuullut, että he ovat joskus muutama vuosi sitten esitelleet toiveita että saisivat tavata tätä meidän ensimmäistä yhteistä vanhempaa lasta. Minulle asti tämä pyyntö ei ole koskaan tullut, tulee muiden kautta: mummo sanoi... Ja minä olen sanonut, että näitä meidän lapsia on kaksi. He ovat ihan yhtä paljon lapsenlapsia heille ja he ovat yhtä 100 % isovanhempia myös tälle pienimmälle, kuin kaikille muillekin. Jos ei molemmat kiinnosta, niin ei sitten. On väärin pienintä kohtaan, että isompi pääsee isovanhemmilleen, ja hän ei pääse edes tutustumaan.

Aikansa vanhempi lapsi kyseli. Sitten jo unohti. Ja pienin ei edes tunne eikä tiedä koko ihmisiä. Syksyllä kävivät miehen kanssa kylässä, kahvia ja kakkua ym. Sen jälkeen ei ole lapset kyselleet eivät kertoneet, eivät kaivaneet. Ei mitään. en tiedä, millainen on tunnelmaltaan ollut, miten ovat ulkopuoliseksi itsensä kokeneet näillä sukulaisten kakkukahvikekkereillä,  kun tämä vanhempikin lapsi, jolla on muistoja isovanhemmista, ei ole tuon kyläilyn jälkeen puhunut mitään, ei mitään isovanhemmista.

Ei kai se mikään velvollisuus ole. Isovanhempia on joka lähtöön. Jos kuitenkin tapaatte lähes joka kuukausi niin onhan se aika usein. 

Jos olettaa, että isovanhemmuus on velvollisuus, joka tulee sen myötä, että itse saa lapsia, niin sitten isovanhemmuuteen liittyy myös oikeuksia, eikös? Eli koska omien lasten kanssa saa päättää kasvatukset ja tekemiset, pätee ihan sama lapsenlapsiin.Ei niitä velvollisuuksia voi antaa ilman oikeuksia!

Outoa on, jos isovanhemmat eivät ole kiinnostuneita lapsenlapsistaan. Kuitenkaan mitään pakkoahan ei ole. Kyseisessä tapaukseesa en kyllä laittaisi tikkuakaan ristiin isovanhempien puolesta, jos he eivät osioita minkäänlaista kiinnostusta lapsenlasiinsa!