Lue keskustelun säännöt.
Onko mielestäsi isovanhemmilla velvollisuus olla kiinnostunut lastenlapsistaan?
22.02.2013 |
Onko meillä perheenä edes oikeutta toivoa isovanhempien kiinnostusta lapsiamme kohtaan? Isovanhemmat itse olettavat meidän tekevän heidän lumityönsä, hakevan postit pois heidän matkojensa aikana ym. mutta itse he eivät edes soita lasten kuulumisia. En oikein tiedä, että kuinka tällaisessa tilanteessa tulisi toimia. Itselläni oli kinnostuneet isovanhemmat, kun olin lapsi, samoin miehelläni, joten tämä ei ole mikään "perityvä" piirre sukujuurissa.
Kommentit (38)
Hoitaminen tai retkille vieminen voi olla monelle isovanhemmalle kynnyksen takana, ja tosiaan ne omat hoitamiset ja yövalvomiset on jo hoidettu. Se ei ole minusta velvollisuus, eikä edes mikään ihanne.
Sen sijaan normaali yhteydenpito sukulaisten välillä on minusta normaalia ihmisyyttä, eli se, että kyläillään puolin ja toisin, autetaan hätätilanteissa jos voidaan, ja halutaan tuntea toisia. Omat vanhempani eivät ole mitään superlämpimiä isovanhempia, kuten mieheni vanhemmat, jotka vievät lapsia ja hoitavat vähintäänkin tarpeeksi. Mutta kyllä hekin pyydettäessä auttavat, ja käyvät meillä pitkänkin matkan takaa, ja me olemme heidän luokseen aina tervetulleita. Ja pitäisin huonona, jos näin ei olisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän tuollainen haluttomuus tutustua omiin lähisukulaisiin kertoo jotain ihmisestä... Mutta jos kerran apua lapsilta pyydetään,niin minusta sen pitäisi olla vastikkeellista.
Kyllähän tuollainen haluttomuus tutustua omiin lähisukulaisiin kertoo jotain ihmisestä... Mutta jos kerran apua lapsilta pyydetään,niin minusta sen pitäisi olla vastikkeellista.
[quote author="Vierailija" time="22.02.2013 klo 13:46"]
Onko meillä perheenä edes oikeutta toivoa isovanhempien kiinnostusta lapsiamme kohtaan? Isovanhemmat itse olettavat meidän tekevän heidän lumityönsä, hakevan postit pois heidän matkojensa aikana ym. mutta itse he eivät edes soita lasten kuulumisia. En oikein tiedä, että kuinka tällaisessa tilanteessa tulisi toimia. Itselläni oli kinnostuneet isovanhemmat, kun olin lapsi, samoin miehelläni, joten tämä ei ole mikään "perityvä" piirre sukujuurissa.
[/quote]
Kyllä mä ainakin koen sen velvollisuudekseni sen myötä, että olen itse tehnyt lapsia. Koen velvollisuudekseni auttaa heitä niin kauan kuin elän ja olla yksi heidän elämänsä tukipilareista niin kauan kuin siihen kykenen. Siihen liittyy myös lasteni perheistä kiinnostuminen ja heidän auttamisensa parhaan mukaan.
Vähintäänkin omituista jos ei oma jälkikasvu ja tämän perhe kiinnosta. Mä pidän tällaisia ihmisiä jotenkin vajaina ja henkisesti häiriintyneinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.02.2013 klo 14:58"]
[quote author="Vierailija" time="22.02.2013 klo 14:47"]
Kiinnostus luodaan jo ennen kuin on lapsenlapsia. Eli suhde tuleviin isovanhempiin alkaa jo ensitapaamisesta. Jos ei ole tehnyt selväksi sitä, että omat ja miehen vanhemmat ovat aina tervetulleita teille, jos ei ole antanut heille kodin avainta, jos ei ole kuunnellut mielipiteitään ja noudattanut toiveitaa esim. kodin hankinnassa vaan pitänyt etäisyyttä, on ihan turha kuvitella, että lapsenlapset mitään muuttaisivat. Sen sijaan ne isoäidit, jotka ovat saaneet päättää hääjärjestelyistä, nuoren perheen kodin sisustuksesta, pihasta jne. ovat mukana elämässä lastenlastenkin kanssa.
[/quote]
tän täytyy olla vitsi!
[/quote]
No niin se taisi ollakin, huono sellainen.
Se että on mukana toisten elämässä ei tarkoita mitään määräysvaltaa toisten elämään. Eikä sitä normaali isovanhempi kaipaakaan.
[quote author="Vierailija" time="22.02.2013 klo 14:58"]
[quote author="Vierailija" time="22.02.2013 klo 14:47"]
Kiinnostus luodaan jo ennen kuin on lapsenlapsia. Eli suhde tuleviin isovanhempiin alkaa jo ensitapaamisesta. Jos ei ole tehnyt selväksi sitä, että omat ja miehen vanhemmat ovat aina tervetulleita teille, jos ei ole antanut heille kodin avainta, jos ei ole kuunnellut mielipiteitään ja noudattanut toiveitaa esim. kodin hankinnassa vaan pitänyt etäisyyttä, on ihan turha kuvitella, että lapsenlapset mitään muuttaisivat. Sen sijaan ne isoäidit, jotka ovat saaneet päättää hääjärjestelyistä, nuoren perheen kodin sisustuksesta, pihasta jne. ovat mukana elämässä lastenlastenkin kanssa.
[/quote]
tän täytyy olla vitsi!
[/quote]
No niin se taisi ollakin, huono sellainen.
Se että on mukana toisten elämässä ei tarkoita mitään määräysvaltaa toisten elämään. Eikä sitä normaali isovanhempi kaipaakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tietenkään ole velvollisuuksia. Ei ne teijän vanhemmat oo pakottanu teitä tekemään lapsia, eli heille lapsenlapsia, vai onko?
Itselläni on aika etäiset isovanhemmat, mutta eipä se juuri haittaa, en näe että heistä on ollut tai tule olemaan mitään hyötyä. Lapsillani on aivan ihanat isovanhemmat, ja niin aion myös itsekin olla, jos omat lapseni niin haluavat.
[quote author="Vierailija" time="22.02.2013 klo 13:46"]
Onko meillä perheenä edes oikeutta toivoa isovanhempien kiinnostusta lapsiamme kohtaan? Isovanhemmat itse olettavat meidän tekevän heidän lumityönsä, hakevan postit pois heidän matkojensa aikana ym. mutta itse he eivät edes soita lasten kuulumisia. En oikein tiedä, että kuinka tällaisessa tilanteessa tulisi toimia. Itselläni oli kinnostuneet isovanhemmat, kun olin lapsi, samoin miehelläni, joten tämä ei ole mikään "perityvä" piirre sukujuurissa.
Arvoisa ap,
mielestäni teidän toiveet ovat ihan normaaleja.
Minun mielestäni kyllä isovanhemmilla- ainakin jotka titteliä käyttävät- on velvollisuus olla kiinnostuneita lastenlapsistaan. Mikäli mielivät olla mukana heidän elämässä.
Tieteenkään isovanhemmat eivät ole pankki tai lastenhoitoautomaatteja, mutta kyllä isovanhempien pitäisi haluta viettää aikaa lastenlapsiensa kanssa. Yhteinen satuhetki, leipominen tai vaikka pulkkamäkireissu ovat lähes ilmaista isovanhemmalle, mutta korvaamatonta lapselle.
Olen törmännyt sekä itsekkäisiin isovanhempiin, että itsekkäisiin vanhempiin. Harmi, että kärsijänä ovat lapset.
Toisaalta en kyllä itse tahtoisi lapsilleni isovanhempia jotka heistä eivät ole kiinnostuneet. Ja en kyllä tekis heillekään palveluksia.
Voimia.
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minun mielestäni voisivat vastailla kohteliaasti lastenne kysymyksiin: "Miten matka meni?", mutta eihän se mikään pakko tietenkään ole.
[quote author="Vierailija" time="22.02.2013 klo 13:46"]
Onko meillä perheenä edes oikeutta toivoa isovanhempien kiinnostusta lapsiamme kohtaan? Isovanhemmat itse olettavat meidän tekevän heidän lumityönsä, hakevan postit pois heidän matkojensa aikana ym. mutta itse he eivät edes soita lasten kuulumisia. En oikein tiedä, että kuinka tällaisessa tilanteessa tulisi toimia. Itselläni oli kinnostuneet isovanhemmat, kun olin lapsi, samoin miehelläni, joten tämä ei ole mikään "perityvä" piirre sukujuurissa.
[/quote]
Minusta isovanhempien on turha pyytää apua omiin tarpeisiin, jos ei ole kiinnostusta lastensa tai lastenlastensa elämään.
Luulisi isovanhempien edes sen verran ajattelevan, että saattavat haluta seuraa/apua kun ikääntyvät ja saattavat tulla huonokuntoisiksi. Tuskimpa "vieraantunut" lapsi on velvoitettu auttamaan, jos ei enään edes tunne vanhempaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.02.2013 klo 16:33"]
[quote author="Vierailija" time="22.02.2013 klo 14:58"]
[quote author="Vierailija" time="22.02.2013 klo 14:47"]
Kiinnostus luodaan jo ennen kuin on lapsenlapsia. Eli suhde tuleviin isovanhempiin alkaa jo ensitapaamisesta. Jos ei ole tehnyt selväksi sitä, että omat ja miehen vanhemmat ovat aina tervetulleita teille, jos ei ole antanut heille kodin avainta, jos ei ole kuunnellut mielipiteitään ja noudattanut toiveitaa esim. kodin hankinnassa vaan pitänyt etäisyyttä, on ihan turha kuvitella, että lapsenlapset mitään muuttaisivat. Sen sijaan ne isoäidit, jotka ovat saaneet päättää hääjärjestelyistä, nuoren perheen kodin sisustuksesta, pihasta jne. ovat mukana elämässä lastenlastenkin kanssa.
[/quote]
tän täytyy olla vitsi!
[/quote]
No niin se taisi ollakin, huono sellainen.
Se että on mukana toisten elämässä ei tarkoita mitään määräysvaltaa toisten elämään. Eikä sitä normaali isovanhempi kaipaakaan.
[/quote]
Miksi sitten lapsilla on määräysvalta omien vanhempiensa elämään eli he saavat vaatia isovanhempia olemaan lastenlasten kanssa? Sitäkään ei normaali isovanhempi kaipaa! Ukit ja mummit haluavat mennä elämässä eteenpäin ja elää niin kauan kun se on mahdollista eikä suinkaan toimia lapsenvahteina siihen asti, kunnes heidät voi hylätä johonkin laitokseen.
[quote author="Vierailija" time="22.02.2013 klo 17:36"]
Minusta isovanhempien on turha pyytää apua omiin tarpeisiin, jos ei ole kiinnostusta lastensa tai lastenlastensa elämään.
Luulisi isovanhempien edes sen verran ajattelevan, että saattavat haluta seuraa/apua kun ikääntyvät ja saattavat tulla huonokuntoisiksi. Tuskimpa "vieraantunut" lapsi on velvoitettu auttamaan, jos ei enään edes tunne vanhempaansa.
[/quote]
Kokemus on osoittanut, että avun tarjoamisella ei ole mitään tekemistä sen kanssa, miten joutuu vanhuutensa viettämään. Onhan tälläkin palstalla monia kauhunhuutoja, kun jonkun mies haluaa ottaa häntä lapsena hoitaneen isomummon kesällä pariksi viikoksi kyläilemään. Sellainen ei sovi, vanhukset haisee ja niistä on vaivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kakspiippuinen juttu. Kaikessa apua vaativat, joka paikkaan tunkevat appivanhemmat eivät voi olettaa, että saisivat sitten oleskella ilman että jälkikasvu koskaan tuuppaisi omaansa heille hoitoon kun tarvitsee apua etenkään jos heillä näyttää siihen olevan mahdollisuus.
Jos appivanhemmat käyttäytyvät luotaantyöntävästi, nuorison pitää tajuta vinkki ja jättää heidät rauhaan ja olla "kiireisiä" myös silloin, kun heiltä apua pyydetään jos ei sitä olla ikinä antamassa takaisinpäin kun nuoret tarvitsisivat vanhempiaan.
No, minusta isovanhemmilla ei periaatteessa ole velvotteita lastenlapsia kohtaan. Tietysti sitä toivoisi, että lapsilla olisi mahdollisimman laajat tukiverkot ja että isovanhemmat olisivat mukana lasten elämässä. Mutta. Mieluummin saavat pysyä poissa kuin tulevat paikalle vain velvollisuudesta. En siis halua lasteni elämään sellaisia isovanhempia, joista paistaa kauas, että he mieluummin tekisivät jotakin muuta kuin viettävät aikaa lastenlastensa kanssa.
Minun mielestäni kyllä isovanhemmilla on velvollisuus myös lastenlapsiaan kohtaan. Ei tietenkään juridista, mutta moraalinen. Jopa auttamisvelvollisuus omien kykyjen ja terveyden mukaan.
Isovanhempi joka hylkää lapsensa tai lapsenlapsensa kokonaan eikä halua olla tekemisissä, tekee mielestäni väärin tai sitten tällainen käytös voi johtua henkisistä ongelmista.
Vastauksena kysymykseen siis: kyllä, mielestäni on oikeus odottaa että isovanhemmat olisivat kiinnostuneita jälkeläisistään.
Isovanhemmuus on oikeus, ei velvollisuus. Vanhemmuus sen sijaan on velvollisuus. Vanhempi, joka ei ole kiinnostunut lapsensa perheestä, on huono vanhempi. Normaaliin vanhemmuuteen kuuluu kiinnostus lapsen elämään, halutaan kuulla uutisia, olla osana lapsen elämän tärkeissä jutuissa, tavata jne. Vähintäänkin pitäisi pitää yhteyttä puhelimitse ja varmistaa, että lapsella on kaikki hyvin ja että hän saa tarvitsemaansa henkistä tukea.
Taloudellinen tuki tai hoitoapu eivät kuulu pakettiin. Aikuiset lapset vastaavat itse omista valinnoistaan. Hyvä vanhempi kuitenkin tarjoaa neuvoja ja myötäntuntoa, jos lapsella on vaikeaa. Omasta tilanteesta riippuen voisi tarjota myös jotain konkreettistakin apua, jos omat voimavarat siihen riittävät. Toisaalta monesti riittää niin talous- kuin lastenhoitovaikeuksissakin se kuunteleva ja myötätuntoinen taho, joka ehkä sujauttaa neuvon jos toisenkin keskustelun lomaan ja valaa uskoa ja tsemppiä lapsensa kykyyn selviytyä haasteesta. Tämä kuuluu normaaliin vanhemmuuteen.
Jos vanhempi kokee, että on lapsensa kasvattanut eikä enää ole tälle mitään velkaa, ollaan tosi kaukana vanhemmuuden ytimestä. Lapsi on aina vanhempansa lapsi eikä koskaan liian vanha saamaan tukea ja myötätuntoa. Senpä takia niitä lapsia ei pitäisi tehdä mihin tahansa suhteeseen tai jokaisen tapaamansa miehen kanssa, vaan pitäisi kyetä miettimään, riittävätkö voimavarani tämän lapsen luotsaamiseen myös myöhemmin. Lapsesta ei kuulu päästä koskaan eroon, ja vanhempi on itsekäs ja huono vanhempi, jos hän kokee, että täysi-ikäisen voi jättää oman onnensa nojaan.
Se, auttaako lapsi iäkästä vanhempaansa lumitöissä tai kuskaako kauppaan, ei oikeastaan kuulu pakettiin. Lapsi ei ole vanhemmilleen velkaa, kun ei ole pyytänyt päästä juuri näiden vanhempien lapseksi. Toisaalta jos vanhempi on nähnyt vaivaa lapsensa kasvattamiseen ja ylläpitänyt hyviä välejä, on hyvinkin todennäköistä, että lapsi haluaa auttaa ja tekee voitavansa myös vanhemman hyvinvoinnin eteen. Tässä pätee se sananlasku "niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan". Ei se lapsi kysele, imetettiinkö minua vuosi vai kaksi, kotihoidettiinko eskariin asti ja nukuttiinko perhepedissä koulunalkuun asti vaan se lapsi miettii kotoaan saamaansa tukea nuorena aikuisena, vanhempiensa kiinnostusta hänen elämäänsä, neuvoja, kutsuja kylään jne. Näiden perusteellahan se läheinen suhde luodaan, ja tässä on se vanhempi avainasemassa. Turha siis kuvitella, että vanhemmuus loppuu täysi-ikäisyyteen. Siitähän se haaste vasta alkaa.
[quote author="Vierailija" time="22.02.2013 klo 15:49"]
Jos olettaa, että isovanhemmuus on velvollisuus, joka tulee sen myötä, että itse saa lapsia, niin sitten isovanhemmuuteen liittyy myös oikeuksia, eikös? Eli koska omien lasten kanssa saa päättää kasvatukset ja tekemiset, pätee ihan sama lapsenlapsiin.Ei niitä velvollisuuksia voi antaa ilman oikeuksia!
[/quote]
Viittaat varmaan mun viestiin? Luepa tarkemmin, mainitsin nimenomaan että hoitaa ei ole kenenkään pakko, mutta olla edes kiinnostunut lasten ja lastenlasten elämästä, kysellä kuulumisia, nähdäkin joskus jos mahdollista. Teemmehän tätä samaa naapureille, muille sukulaisille, työkavereille ym ja ovathan omat perheenjäsenet nyt paljon tärkeämpiä? Ja kyllä mun mielestä sama velvollisuus on lapsillakin vanhempiaan kohtaan, eli toimi toistekin päin. Lapsenlapsilta nyt ei voi odottaa sellaista vielä koska ovat lapsia, mutta aikuisiksi tullessaan, on kyllä mielestäni velvollisuus jotain yhteyttä pitää isovanhempiin. Monissa muissa maissa ei edes keskusteltaisi tällaisesta, vaan on itsestään selvyys että suku pidetään lähellä.