Miehen käyttäytyminen. Loukkaantuisitko?
Olen tuntenut jo hieman pidemmän aikaa ( n. vuoden verran ), erään omanikäiseni ja mukavan miehen. Välillämme on aina ollut flirttiä ja sähköä, mutta tutustumiselle aikaan kummallakaan ei ollut halua uudelle parisuhteelle ( erot ja lapset ). Aikaa on vietetty yhdessä tiiviisti, mutta ei rakettien, enemmän ystävyyspohjalla kuin muuten. Syksyllä työkuviot vievät meidät erillemme ja paikkakunta vaihtuu. Tämän vuoksi on puhuttu paljon siitä kuinka elämä muuttuu ja kuinka toista tulee ikävä. En ole itse halunnut painostaa minkään, vain herätellyt vaihtoehtoja elämän luomien mahdollisuuksien suhteen. Kummankaan elämä ei ole mutkatonta. Olemme viettäneet kesän alun tiiviisti yhdessä ja nauttineet tästä ajasta, yhteys on paljon tiiviimpi ja avoimempi kuin koskaan. Mies osoittaa selkeitä ihastumisen merkkejä, niin kuin on aina tehnyt, tulee lähelle ja myös pysyy siinä, mutta jokin häntä jarruttaa.. Ihanien hetkien, yhdessä vietettyjen päivien yms. jälkeen tulee aina niitä päiviä, kun mies tavallaan perääntyy, on vähän kylmä tai poissaoleva, vähentää yhteydenpitoa jne. Hetken päästä palautuu taas omaksi ihanaksi itsekseen. Miksi mies käyttäytyy noin? Minua käytös hieman loukkaa, koska tuntuu että itsessä on jokin vika :'(
Kommentit (12)
Hmm... Voi olla kuten kakkonen sanoo, tai sitten voi olla että tosiaan on lopun merkkejä koko suhteelle. Se on kyllä totta että siinäkään tapauksessa painostamisella ei saa mitään hyvää aikaan. Lähinnä voi päättää kuinka kauan tuollaista epävarmuutta haluaa itse katsella jos se jatkuu ja jatkuu. Itse tein kerran virheen ja katselin 4 vuotta peräti, minkä jälkeen mies päätti lopulta että ei hän tykkääkään minusta sillä tavalla että haluaisi jatkaa - ja löysi pian toisen naisen.
Kiitos. Itsenäinen olen ollutkin, sitähän sitä on oltava sittenkin kun muuttopäivä koittaa. Tuntuu vain niin kurjalta ja pelottavaltakin jos noin ihanan ihmisen menettää loppuelämäksi.
Etkö voi kysyä suoraan jos teillä kerta on avoimet välit?
Me emme ole missään nimessä olleet edes suhteessa, koska varsinkin itse olen koeknut, ettei minulla ollut tutustumisen aikaan mitään annettavaa uuteen suhteeseen. Entinen liitto sisälsi paljon henkistä ja fyysistäkin väkivaltaa, niin paljon että meni pitkään ennen kuin uskalsin miesten antaa edes halata.
Menettämisen pelko selittää tuollaista käytöstä aika hyvin. Kannattaa ilmaista että haluat pitää yhteyttä ja tavata vielä muuton jälkeenkin. Siten annat tilaa mutta ilmaiset ettet ole häntä unohtamassa heti kun muuttoauto starttaa.
Niin tuota...mistä sinä nyt olet loukkaantunut?
Sillä on ollut riitaa rakkaan entisen puolison kanssa ja se muistutti häntä, että naisista on parempi pysyä mahdollisemman kaukana.
Oletko sinä sitten päivästä toiseen yhtä hymyä, sillä välillä on vähän parempia päiviä ja välillä taas vähän huonompia päiviä, jolloin saattaa käyttäytyminen poiketa normaalista ja saattaa tulla kiukuteltua vaikka toisesta kuinka tykkää. Ei sitä kukaan jaksa teeskennellä hyvän tuulista, jos vituttaa.
Ongelma taitaa olla enemmän sinun itsetunnossa, kun miehen käyttäytymisessä. Itseään arvostava tietää, että toinen tykkää vaikka ei koko ajan olekaan halipusi tuulella.
Loukkaantuisinko siitä, että toinen on inhimillinen ihminen? En todellakaan.
Mä tein tuota samaa mun miesystävälle, enkä osaa varmuudella sanoa, että miksi. Tykkäsin hänestä kovasti, mutta lähes aina mukavan viikonlopun jälkeen olin etäinen häntä kohtaan. EHkä lasteni vuoksi, ehkä sen vuoksi, että pohdin, että olenko oikeasti ihastunut, vai vaan vähän ihastunut, tarvinnut ?? En tiedä. Meidän suhteemme sitten päättyi, kun jatkoin samalla linjalla, en siis tykännyt oikeasti. Sain vain mitä halusin? Hetken lämpöä?
No jos se nyt on tuollanen ihmisenä?
Sen sanon että jos parisuhde on sellanen ettei siinä puhuta ja keskustelu on tuollaista vihjailua niin mikä sen merkitys on?
Ei parisuhteen kuulukaan olla ilotulitusta mutta jos ei tiedä edes onko yhdessä niin mikä se on?
Ehkä teidän kannattaa nyt vaan selvittää onko teillä edes suhdetta olemassa? Ei se mitä tulee vaan mitä on nyt.
Ehkä häntä vain pelottaa. Ja jos vielä olette muuttamassa eri paikkakunnille, hän voi epäröidä tulisiko teidän suhteesta kuitenkaan mitään. Kannattaa antaa asioiden mennä omalla painollaan. Älä missään nimessä ala nyt kysellä mitään enempää, vaan nauti yhteisistä hyvistä hetkistä ja anna miehelle tilaa. Älä ripustaudu vaan osoita olevasi itsenäinen nainen!
Oma miehenikin oli kaksi ensimmäistä seurusteluvuotta hyvin epävarma suhteemme tulevaisuudesta. Häntä epäilytti uusperheeseen hyppääminen. Annoin aikaa ja tilaa. Sitten hän varmistui, että tämä on sitä mitä hän haluaa. Nyt olemme naimisissa ja meillä on yhteinen lapsi.
Tsemppiä teille!