Uusperhe, ongelmat

Sun lapset on sun lapsia, mies on lapseton. Jos sitä ei sun lapset kiinnosta? Keskustelun paikka, sanoisin. 

Aika monessa perheessä biologisetkin isät taitavat olla tuollaisia :/ Eikös avioeroja tule juuri tuon takia? Ja ehkä mies on lapseton syystä?

Liian nopeasti olette selvästi menneet yhteen jos noita asioita ei ole puitu selviksi aiemmin. Nyt pidätte asiasta kunnon keskustelun, asiallisen sellaisen. Joko mies ymmärtää että olette perhe tai ei. Lopullinen päätös sitten sen mukaan.

Niin tässä on just kyse siitä, että lapset ei miestä kiinnosta siinä mielessä, että niistä aiheutuu itselle vastuuta ja hommaa. Ja mä en tiedä miten tän sotkun sais selvitettyä.

Rakkaus on joskus aikaisemmin tehnyt sokeaksi, ja nyt ongelmat alkavat näkyä paremmin ap

Anteeksi jälkiviisaus, mutta eikö tuollaiset asiat pitäisi näkyä/sopia seurusteluaikana?

En ymmärrä, miten uusperhettä perustaneet havahtuvat tällaiseen perustavanlaatuiseen ristiriitaan vasta, kun on laitettu hynttyyt yhteen ja junnattu lapset keskelle ristiriitoja. Eikö teillä ole itsesuojeluvaistoa tai edes tarvetta suojella lapsianne?

Minusta ongelmanne on mitä tyypillisin: sinä haet itsellesi lapsiperheen arkea jakavaa miestä, mies hakee itselleen kumppania, jolla nyt vain sattuu olemaan lapsi, mutta se ei ole miehen eikä mies vastaa siitä. Miestä ei lapsiperheen arki kiinnosta, ja jos ei ole ollut todella hyvä teeskentelemään, niin ihmettelen, miksi olet muuttanut yhteen miehen kanssa, joka ei halua olla tekemisissä lapsesi kanssa lainkaan. 

Mies haluaa olla tekemisissä jonkin verran, mutta usein on omissa oloissaan ja tää on alkanut rassaamaan mua tosi paljon. Mietin vaan mistä ihmiset repii itselleen perhe-elämästä kiinnostuneita miehiä.

Hmm... mun miehellä on 2 lasta, mut en mä ole koskaan alkanut näille lapsille leikkimään mitään äitiä, tai et me 4 oltaisiin joku perhe... Eikä mieskään ajattele tai halua niin. Lapsilla on jo ihan oikea äiti.  Kimpassa oltu 6 vuotta, enkä kyl tule koskaan ajattelemaan toisin. Ihme naisia nämä, jotka etsii lapsilleen uutta isää. Ei ihme jos ahdistaa...

Minkälainen rooli sulla on 9 lasten elämässä? En mä etsi lapselle uutta isää, vaan toi, että mä pyysin lapsenvahdiksi niin tapahtuu about kerran pari vuodessa. Eikä ole just ollut muitakaan velvollisuuksia. Mutta on se musta aika perseesta, että joka lapsiviikonloppu uus kumppani häipyy kaljanjuontireissulle. Eihän sitä silloin kauheesti mun ja lapsen elämä kiinnosta =( Miten sun mielestä pitäisi toimia?

kannattaa tosiaan jutella nyt kunnolla että mitä mieltä miehesi on lapsestasi ja minkälaisen roolin hän haluaa ottaa perheessä. Ja mitä sinä toivoisit miehesi tekevän.

Meillä on samanlainen tilanne eli minulla on lapsi, mies on vapaaehtoisesti lapseton eikä halua lapsia, ei siinä - en minäkään halua enempää lapsia. Meillä meni monta vuotta yhteisestä sopimuksesta siten, että asuttiin erillään. Näin miehen ei tarvinnut ottaa mitenkään osaa "meidän perhe-elämään" vaan me siis treffailtiin ja seurusteltiin aina kun mulla oli lapsi isällään. Sitten päätettiin että muutetaan yhteen. Puhuttiin paljon siitä, minkälaisen roolin mies ottaa perheessä ja sovittiin että hän on lähinnä vain "hyvänä miehenmallina" lapselleni - eli on toisena aikuisena perheessä ja näyttää osaltaan hyvää esimerkkiä, muttei sen enempää osallistu lapsen tekemisiin. Meillä on eksän kanssa ihan hyvät välit ja kaikki hankinnat, isot päätökset lapsen suhteen teemme eksän kanssa yhdessä.

Nyt kuitenkin mieheni on halunnut ottaa lapsen harrastuksen hoidettavakseen (on molempien yhteinen intohimo, jääkiekko :D) ja siitä on löytynyt luonteva yhteinen tekeminen. Nykyisin heillä on sellainen hyvä kaverillinen suhde, toki mun mies on aikuisena myös auktoriteetti lapselle ja ihan samalla tavalla hän voi huomauttaa jostain lapsen tekemisistä kun minäkin.

Toki ollaan uusperheenä lomailtu yhdessä, vietetty arkea yhdessä mutta kyllä mun miehellä on siltikin paljon omiakin menoja ja me ollaan lapsen kanssa paljon kahdestaan. Tai lapsi on isällään jolloin ollaan miehen kanssa kahdestaan. Uskon, että miehelle on vaikeaa hyväksyä toisen miehen lasta, joten mun mielestä äitinä ei voi vaatia muuta kun että uusi mies kohtelee lasta kohteliaasti ja ystävällisesti. Eli jos ei osallistu mitenkään lapsen elämään, ei myöskään saa osallistua kasvattamiseen mitenkään.

Pointtina siis, että kyllä teidän pitää keskustella teidän odotuksista, koska ne voivat olla hyvinkin erilaiset.

Miten sä ysi sitten toimit silloin kun miehen lapset on teillä? Mulla ei ole kokemusta uusperheestä, mutta sukulaisten ja ystävien lapsia miehen puolelta meillä on hoidossa silloin tällöin. Molemmat touhuaa lasten kanssa ja ollaan ikään kuin perhettä vaikka ne lapset on vaan kylässä. Välillä toinen on enemmän vastuussa kuin toinen. Ei me tietenkään kuvitella olevamme heille isää ja äitiä, mutta ollaanhan me talon aikuiset. Ihmettelen miten voi olla olematta sillä tavalla perhe, kun talossa on lapsia. Eri asia tietysti jos järjestää asiat niin että on fyysisesti poissa tai sulkeutuneena töitä tekemään työhuoneeseen tms.

No me asuttiin ennen yhteenmuuttoa 2 vuotta erillään ja tilanne on ollut vastaavankaltainen kuin 11.sta. Nyt kuitenkin mua on alkanut risoa miehen kaikenmaailman reissut ja se , että tuntuu että lapsi jää niin monesti huomiotta hänen osaltaan. En mä tiedä pystynkö mä kuitenkaan sopeutumaan tähän.

13 kommentti on ap.n =)

9 vastaa. Mä en 2 ekan vuoden aikana nähnyt miehen lapsia kuin muutamana päivänä kuukaudessa, ja ei mies ikinä pyytänyt edes lapsenlikaksi. Eli ei tullut tunnetta, että miehen lapset on se juttu meidän suhteessa. Ne on tullut meidän suhteeseen vähitellen. Nyt asuttu miehen kanssa 3 vuotta yhdessä, ja muksut meillä joka toinen viikko. Mies hoitaa vastuun pitkälle yksin, eli vaik ostaa lasten ruuat ja tavarat. Minä kyllä haen tarvittaessa vaikka koulusta, mut mies haluaa yleensä tehdä kaiken itse, jos vaan suinkin mahdollista. Ehkä sun pitää antaa vain sitä vapautta aluksi,  ja ehkä mies tottuu näin vähitellen ajatukseen, ahdistumatta.

Joo tää tilanne on sellainen, ettei miehellä ole mitään vastuuta. Ei esim. vie harrastuksiin, hae koulusta, hoida yms. Silti tuntuu, että jo yhdessä asuminen on hänelle liikaa ja pakko vaan sulkeutua pelailemaan tai lähteä pois. Musta ois kiva,jos vapaaehtoisesti olis edes joskus kiinnostunut viettämään meidän kanssa hyvällä mielellä aikaa, että lapsikin voi kokea kuuluvansa porukkaan mukaan ja ei just tarvis niin paljon olla omissa menoissa. En kyllä tällä hetkellä usko, että asiat ois muuttumassa paremmaks. Tuntuu pahalta virheeltä koko suhde tällä hetkellä.

[quote author="Vierailija" time="10.04.2013 klo 22:43"]

Miten sä ysi sitten toimit silloin kun miehen lapset on teillä? Mulla ei ole kokemusta uusperheestä, mutta sukulaisten ja ystävien lapsia miehen puolelta meillä on hoidossa silloin tällöin. Molemmat touhuaa lasten kanssa ja ollaan ikään kuin perhettä vaikka ne lapset on vaan kylässä. Välillä toinen on enemmän vastuussa kuin toinen. Ei me tietenkään kuvitella olevamme heille isää ja äitiä, mutta ollaanhan me talon aikuiset. Ihmettelen miten voi olla olematta sillä tavalla perhe, kun talossa on lapsia. Eri asia tietysti jos järjestää asiat niin että on fyysisesti poissa tai sulkeutuneena töitä tekemään työhuoneeseen tms.

[/quote]

9 vastaa. Kyl mä olen kokoajan läsnä, en sulkeudu minnekkään, mut kyl se lähtökohta on se, et mies ja lapset on se perhe. Minä miehen puoliso. Lapset pitää mua kaverina, ei perheenjäsenenä, ja homma toiminut ihan hyvin. Olen tarpeeksi etäinen yksityisiin keskusteluihinkin lasten kanssa, joita ei vanhempien kanssa useinkaan haluta tehdä.

Kuinka paljon 9 vietät aikaa muualla kodin ulkopuolisissa omissa menoissa, kun lapset ovat paikalla?

[quote author="Vierailija" time="10.04.2013 klo 23:01"]

Kuinka paljon 9 vietät aikaa muualla kodin ulkopuolisissa omissa menoissa, kun lapset ovat paikalla?

[/quote]

9 vastaa. Yritän oikein olla jonkinverran poissa. Eli käyn vaikka hiihtämässä tai juoksemassa/kävelemässä tai shoppailemassa,  että isä saa myös kahdenkeskistä aikaa lasten kanssa. En usko että yksikään lapsi haluaa, että joku isän/äidin uusi kumppani on tauotta aina paikalla. Ja nämä hetket tärkeitä myös lasten vanhemmalle.

Kuulostaa hyvältä toiminnalta ysi. Mä luulen, että sä oot kuiteskin tässä hommassa fiksumpi kuin mikä tää tilanne on meillä. Ihan umpikujalta tuntuu tänään. t. ap

9 vastaa.  No tokihan eri jos mies on selvästi haluton edes hitaasti edetessä. Kyllä muakin pelotti aluksi kovastikkin, ja mietin et mitäkähän tästä tulee, ja onko musta tähän.  Mut rakkaus mieheen on vienyt yli vaikeidenkin hetkien. Vaikea sanoa yrittääkö miehesi sinnitellä, koska rakastaa kuitenkin sua. On niin paljon helpompaa heittää nimittäin ne hanskat kokonaan tiskiin. Olen itsekkin aikonut vakavissani pari kertaa aluksi, mutta onneksi en niin tehnyt.