Lapsi kielipainotteiselle luokalle "hankalan" matkan päähän, Onko vaivan väärti?

Mun lapset ovat käyneet musiikkiluokkaa 6 km päässä kotoa, ja oppivat kyllä nopeasti kulkemaan sinne kahdella bussilla, kun suoraa yhteyttä ei ollut. Pyöräilykeleillä he ovat pyöräilleet. On kyllä jonkin verran kuskattukin.

Musiikkiluokka on ollut valintana erinomainen, koska samanhenkisessä porukassa musiikinharrastus on ollut itsestäänselvyys, ja se on muodostunut elämäntavaksi luultavasti loppuelämäksi. Koulu on sujunut hyvin. Lisäksi näissä painotetuissa luokissa ei ole yleensä oppimisvaikeuksista kärsiviä, joten opettaja ehtii keskittyä varsinaiseen opettamiseen. Meille ratkaisu on ollut oikea.

Minä en laittaisi tuonne kouluun. En ainakaan jos hänellä jo on sillä alueella kavereita, jotka on menossa siihen lähikouluun. Aika ikävää olisi joutua kavereistaan erotetuksi. Lisäksi mitä tuo "vieraskielipainotteinen luokka" sitten tarkoittaa, lieneeköhän siitä edes vastaavaa hyötyä? Oppisiko lapsi siellä oikeasti nimenomaan sitä isänsä äidinkieltä, ja eikö sitä voi oppia muualla, esim. niin että isä alkaisi enemmän puhua sitä lasten kanssa, käytte enemmän isän kotimaassa jne? Luulen että ne lapset oppivat sen isän kielen erinomaisen nopeasti ilman kielipainotteista kouluakin, jos kerran sitä ovat pienestä pitäen kuulleet, sitten jos ja kun joutuvat oikeasti sen kanssa tekemisiin, esim. oleskelevat pidemmän aikaa isän kotimaassa.

Toinen juttu on myös nuo kuskaukset, kyllä se aika raskaaksi teille tulee lähteä duunista milloin klo 14 ja milloin mihinkin aikaan hakemaan lasta, ja sitten palata vielä duuniin jne. Itse en ikinä ryhtyisi tuohon ilman oikeasti pakottavaa syytä tyyliin erityislapsi täytyy saada sopivaa kouluun - tosin niissä tapauksissahan lapsi saisikin koulukyydin kunnalta eikä tarvisi vanhempien kuskata.

Laittaisin varmasti itse, mutta haluaisin kyllä opettajan, jonka oma äidinkieli on tämä vieras kieli, jota luokalla opetetaan. Jos ei ole oma äidinkieli, tulee vahingossa opetettua lapsille väärää ääntämistä ja kielioppi virheitä. 

Ehdottomasti laitat sinne vieraskieliselle luokalle. Ellet sitten halua yhtä ahdasmieliseksi ja mukavuudenhaluiseksi kuin edellinen kirjoittaja.

t. itse käynyt kielikoulua, joka ei todellakaan sijainnut naapurissa. Ja ihmeellistä kyllä sai myös kavereita niin koulusta KUIN kodin läheltä ja harrastuksista.

ja numero 5 viittasi kolmosen kirjoitukseen, ei nelosen.

Meillä sama tilanne sillä erotuksella, että kyseessä matematiikka ja matkaa triplasti teidän 7km. Lapsi on todella poikkeuksellinen lahjakkuus (joka huomattiin jo ennen eskaria ja siitä lähtien kaikki opettajat päivitelleet), joten pakko on tähän kuskaamiseen taipua. Eihän se ole kun 6 vuotta (ylä-aste + lukio). Kyllä sitä kaikkea kestää oman lapsensa parhaaksi. On ainakin annettu kaikki mahdolisuudet ja ei tarvitse jossitella myöhemmin =)

Yksi mahdollisuus on myös muutto lähemmäs tuota koulua.

Varmista hyvä ihminen ensin, että saatte opettajaksi natiivipuhujan! Meillä on ollut kokemus englanninkielisestä opetuksesta Tampereella, jossa opettajan tankeroenglanti oli aivan toivottoman huonoa! Jos olisin tiennyt asian etukäteen, en olisi ikinä laittanut lasta kieliluokalle. Kotona korjaillaan jatkuvasti kielivirheitä opetusmateriaaleissa ja opettajalta omaksuttuja ihmeellisiä finglish-termejä.

Me pähkättiin tuota ratkaisua vuosi sitten. Nyt vuosi englanninkielistä eskaria takana. Edessä englanninkielinen peruskoulu. Mahdollisesti lukio. Pohjalla useampi vuosi englanninkielisessä päiväkodissa. Suosittelen. Kavereita tulee tosiaan myös kauempana olevasta koulusta ;)

Tasokas koulu, pienemmät ryhmät. Ja ikävä sanoa, mutta yksi hyvä syy: "seulan läpi menneet lapset". Yleisesti voisi sanoa, että perhetaustoiltaan lapset vähän "paremmista perheistä". Ei ADHD ym. erityislapsia integroituna luokassa. Suurimpana plussana tietysti tätä kautta saatava toiminnallinen kaksikielisyys. 

Riippuu vähän lapsestakin. Tyttäreni on käynyt peruskoulun englanninkielellä ja on ollut ihan mielenkiintoinen kokemus. Opettanut kielen lapselle, opettanut tinkimättömät tavat työskennellä, yläkoulussa huomaan että oppilaita tietoisesti eriytetään suomenkieliseen yläasteeseen verrattuna.

Lapseni on kuitenkin kova paineistumaan liikaa ja stressiä on ollut paljon, jo ala-asteella kun keskimääräisesti hyvä ei hänelle riitä vaan vaatii itseltään todella paljon, aina kiitettäviä numeroita.

Kaveruussuhteet ovat hiljaisella lapsella omalta alueelta jääneet kokonaan syntymättä.

Eli aina kun haluaa tavata ystäviään vaatii kuljettamisen tai julkisen liikenteen käyttöä. Tavallaan vähentää tytön itsenäistymistä. Aina pitää vanhempien kanssa erikseen sopia, saako mennnä ja kuinka kuljetaan. Poikamme joka on vuoden nuorempi ja samalla alueella koulussa jossa asumme, on näissä asioissa itsenäisempi ja aktiivisempi, toki myös luonteeltaan sosiaalisempi.

Taustoiltaan lapset ovat kansainvälisessä koulussa  kenties hieman varakkaammista perheistä ja monien vanhemmat ovat hieman iäkkäämpiä. Tämä tekee sen että helposti tehdään reissuja ja retkiä jotka vanhemmat itsestään selvästi kustantavat. Esim leirikoulut englannissa sekä 6. että 9. luokilla jne. Kun kotimaisessa koulussa retket ja reissut ovat vaatimattomampia.

Kansainvälisellä yläasteella opettajat ovat tasoltaa kirjavaa joukkoa ja vaihtuvuus  on kova.

Summa summarum, hyvää ja huonoa, molempia puolia löytyy.

Tällä tietämyksellä  tod.näk. laittaisin tytönkin suomenkieliseen kouluun  jos uudelleen valitsisin.

Kaikki lapsemme ovat kieliluokalla ja laittaisin sinne heidät uudelleen. Vaikka matka oli pitkä, helpotti iltapäiväkertho koulun yhteydessä kovasti ekalla ja tokalla. Kolmannella osasi jo käyttää bussia hyvin.

Lapset testataan tarkasti ennen kouluunmenoa ja ikävää sanoa, mutta oppilaat ovat järjestään koulun parhaimmistoa. Luokalla on helppo opiskella, sillä koulurauha on ihan toisenlainen kuin tavallisessa luokassa. Esikoiseni on kuudennella luokalla, ja jos joku saa seiskan kokeesta, on se ihan hirveän huono numero. Kertoo jotakin tasosta.

Harvoin muuten luokanvalvojat ovat natiiviopettajia, mutta natiiviopettajien tunteja on muuten. Lisäksi nuoret opettajat puhuvat nykyään aika hyvin.