milloin olet laihduttanut ekan kerran?

mäkin olen laihduttanut varmaan just 9-10-vuotiaasta asti. Koskaan en oo kyllä ollut ylipainoinen.

9-vuotiaana sain ekan läski-kommentin, joten siitä asti olen miettinyt syömisiä. En ollut silloinkaan ylipainoinen. Kunnolla sain laihdutettua ekan kerran 16-vuotiaana, lähes anorektiseen kuntoon. Lievän ylipainon puolella olen käynyt vain neljännen lapsen syntymän jälkeen. Muuten olen ollut aina normaalipainoinen, mutta ikuisesti laihiksella. Jos en olisi tällä ns. laihiksella, niin leviäisin saman tien satakiloiseksi.

Parikymppisenä. Omilleen muutto, kouluruokailun loppuminen ja muut muutokset sai parissa vuodessa niin suuren muutoksen kokoon, että oli pakko pistää elintavat kuntoon.

Ei ole sen jälkeen tarvinnut.

Aloitin viime joulukuussa 32-v ekan kerran laihiksen, kun BMI meni normipainon yläpuollle. Tiputin noin 10% painostani, ja jatkuu vielä - tai siis elämänmuutos jatkuu lopunelämää - niin paljon parempi fiilis. 

Muistan joskus ala-asteella murehtineeni plösöyttäni ja laihduttaneeni, kunnes tajusin parikymppisenä, että mun kroppa on vaan luonnostaan vähän leveempi. Ylipainoa mulla ei ole koskaan ollut, muuten kuin nyt ihan viime vuosina.

Aloitin tammikuussa, olen 33v. Aina kehoni ollessa "normaalitilassa" paino on pysynyt suht samana, BMI n. 21, ilman, että minun on tarvinnut mitenkään kontrolloida syömistäni. Joten ei ole ollut myöskään laihdutustarvetta. Mutta viimeisen viiden vuoden aikana raskauksien aikana kertyneet kilot jämähtivät ja laihdutin ne tuossa alkuvuodesta pois (10 kiloa), just sain urakan päätökseen. Toivottavasti nyt myös pysyvät poissa.

Aina olen ollut hieman pönkerö, mutta en lihava. N. 5-6 kg ylimääräistä. E-pillerit aloittaessani helpottamaan menkkakipuja 15-vuotiaana hormoonit heitti kuperkeikkaa ja paino nousi 10-13 kg. 16-vuotiaana laihdutin ekan kerran kunnolla, ja sain 10 kg pois. Sen jälkeen jojoillut painon kanssa. 

Kolmannella, neljännellä luokalla ensimmäistä kertaa tuli ajatus, että vois laihduttaa. Tarvetta ei todellakaan ollut, mutta se ajatus muhi koko aikaa mielessä, tyytymätön itseeni kun olin. Kuudennella sen sijaan ensimmäistä kertaa laihdutin. Olin 165/55 ja pudotin pienessä ajassa n. 7 kg. Paino on heitellyt paaaaaljon tuon jälkeen, mutta edelleenkin näin kaksvitosena laihdutan. Ja kaikki nämä vuodet olen sitä tehnyt! Tällä hetkellä normaalipainon yläpäässä.

En ole koskaan laihduttanut.Syön suhteellisen terveellisesti.

Minä myös katsoisin, että painonhallinta on ikään kuin ikuista laihduttamista. Ilman tarkkailua ei ainakaan minulla pysy kilot hallinnassa. Ylipainoinen en ole ollut koskaan, BMI nytkin n. 22 ja siinä haluan sen pitää. Valitettavasti se tarkoittaa sitä, että valikoidusti pitää syödä. Tylsää.

Häiden alla (vuoden ajan pikkuhiljaa).

13-vuotiaana. Mitään tarvetta ei jälkeenpäin ajateltuna siihen kyllä ollut...

9 vuotiaana. Pari kertaa olen sairastumisen takia ollut ylipainoinen (johtuen lääkkeistä) muuten aina ollu normipainoinen. Kerran kanssa lähes anorektinen. nyt taas laihduttelen. Ei ole helppoa

(edellinen) Olen siis 30 nyt

Joskus kymmenen vuoden tienoilla minäkin. Meillä ruokittiin kesäisin työväkeä ja pöydässä oli pullaa ja kahvia useamman kerran päivässä, ja normiruokailut tietenkin myös. Vetelin niitä pullia ihan simona, kun ei niitä yleensä joka päivä saanut.

Veli alkoi haukkua läskiksi jossain vaiheessa ja itsekin vähän havahduin kun näin itsestäni vähäpukeisen kesäkuvan.

No, siinä iässä ei muuta tarvinnut kuin jättää se pullan syöminen vähemmälle, ja taas oli hoikka tyttönen. Hoikkuutta kesti tuonne kolmenkympin tienoille, toisen raskauden jälkeen on päässyt vähän jenkkakahvaa kertymään ja niistä pääseminen ei olekaan enää helppoa hommaa.

Yritin olla "dieetillä" ollessani jotain muutamaa kuukautta vaille 14 v., lisäson liikuntaa samalla, mutta äiti sai kilarit ja se jäi siihen. :)

Paastosin ekan kerran vähän vajaa 17 v. ja silloin paino putosi, mutta normaalin alarajalla lienen ollut silloinkin ( olen pitkä). En ole ollut kyllä ylipainoinen koskaan, normaali, mutta tarkkaillut painoani. Välillä on ehkä liikuntaan tullut hurahdettua ja lähtenyt lapasesta, mutta siitä sekin on tasaantunut. Nykyisin vältän äärimmäisyyksiä mihinkään suuntaan, vaikka kroppa jääkin helposti  koukkuun liikunnan aiheuttamaan hyvään oloon.

5-vuotiaana. Minun syömisiänion yritetty rajoittaa ihan siitä asti kun olin taapero (olisin syönyt kunnes oksensin), ja neuvolassa oli jo useaan kertaan tullut kommenttia painosta, kun tuohon ikään pääsin. Kamelin selän katkaisi sitten päiväkotitädin kommentti, että ei saa ottaa lisää ruokaa että ei maha kasva. Siinä vaiheessa aloin tarkkailla syömisiäni ja yritin syödä päiväkodissa mahdollisimman vähän. Tuntui, että olin jotenkin epäkelpo, kun en ollut samanlainen pieniruokainen ja hento keijukainen kuin muut tytöt.

12-vuotiaana. Siitä se syömishäiriökierre taisi alkaa...

Apua, kamalaa ajatella joidenkin kymmenvuotiaiden jo laihduttavan : ( Minä en ole ikinä laihduttanut, en kuntoillut, enkä myöskään syö järin terveellisesti, mutta en nyt epäterveellisestikään. Selluliittia on pakaroissa ja reisissä näkyvästi ja maha ja allit hyllyy, mutta enpä ole kokenut tarpeen päästä niistä eroon, sen sijaan olen varsin tyytyväinen näin. Laihdutus-/laihuusajattelu ei vain ilmeisesti mahdu mun ajatusmaailmaan. Säälin teitä joiden mielessä se on enemmän tai vähemmän jatkuvasti.