Lue keskustelun säännöt.
Työpaikanvaihtoajatuksia: muutoshalut vs. velvollisuus
05.02.2013 |
Olen ollut saman työnantajan palveluksessa jo pian 10 vuotta. Tällä hetkellä teen projektityötä, vastaan täysin yksin hankkeesta, joka on vielä kesken ja on tavallaan minun itseni luoma järjestökentän kehittämisjuttu. Olen saanut vastuuta ja minuun on luotettu... Jo jonkun aikaa minua on kuitenkin tympinyt, että hankkeesta ei oikeastaan ole kovin moni työyhteisössä kiinnostunut (ymmärrän, että ei ole aikaakaan, mutta että nyt edes esimies voisi jotenkin antaa palautetta aikaansaannoksistani). Oikeastaan sama syy aiemmassakin työtehtävässä on närästänyt. Olisi kiva saada porukkaa innostumaan, mutta joka puolella on sellainen laman verho ympärillä.
Koska tämä yleisvire on meidän työpaikalla ja sen sidosyhteisöissä vähän matala, niin olen aina silloin tällöin vilkuillut mielenkiintoisia työpaikkailmoituksia. Äskettäin silmiini osui eräs todella varteenotettava vaihtoehto, joka sopisi pienehköihin suunnanmuutosajatuksiini oikein mainiosti. Jos työtehtävä on yhtään sellainen, jonka kuvan työpaikkailmoituksesta sain olisi se juuri sitä, mitä tällä hetkellä työuraltani kaipaan. Voisin olla jopa aika vahva valinta kyseiseen tehtävään.
Mutta miten voisin junailla hommat niin, että saisin tämän projektini kunnialla sellaiseen vaiheeseen (n. vuosi vielä rahoitusta jäljellä), ettei olisi ihan kauhean huono omatunto levälleen jättämisestä tai sitten jopa ihan loppuun asti.
Oletteko te työpaikanvaihtajat saaneet sovittua vastaavassa tilanteessa joitakin järjestelyjä?
Itse ajattelin näin, että ehdottaisin, että aloittaisin uudessa työssä (ilmoituksessa alkamisaika sopimuksen mukaan) esimerkiksi vasta kesälomien jälkeen aluksi osa-aikaisena. Ja tekisin vanhaan työpaikkaani projektin loppuraportin ja muut hankkeen viimeistelyyn liittyvät jutut osa-aikaisena loppuun. Missä vaiheessa haku- ja mahdollista haastatteluprosessia ehdottaisin tätä ja milloin puhuisin nykyiselle työnantajalle.
Palkankorotuksen vuoksi en tätä tee, mutta laitan silti palkkatoiveeksi jkv. isomman kuin nykyinen palkka. Jos minut sillä hinnalla halutaan töihin, niin uskon, että se on minun paikkani ja jos taas hinnoittelen itseni ulos, niin sekään ei harmita. Toisaalta haastattelussa varmasti pitää pystyä palkkatoiveeni perustelemaan ja uskon pystyväni sen hyvin tekemään.
Päässä velloo ihan kauhea velvollisuuden tunnon, muutoshalujen ja mahdollisuuksien ristiriita.
Tällä hetkellä siis pohdin uskallanko laittaa edes sitä hakemusta, vai unohdanko koko jutun?
Ihan rakentavassa hengessä kaipailisin kommentteja.
Kommentit (9)
Onko tuo projektisi OIKEASTI sellainen että on hyvä projekti?
Ihmisillä on tapana rakastua omiin ideoihinsa, saadaan ns. kuningasajatus ja pusketaan sitä läpi, vaikka se ei oikeasti olisikaan niin hyvä juttu.
Ja tämän kirjoitan siksi, että olen työskennellyt erilaisten projektien parissa (nuoriin liittyneitä), ja osa on sellaisia mitkä todella tuottaneet tuloksia ja saaneet paljon hyvää aikaan. Sitten on niitä mitkä ovat olleet vain turhaa rahan ja ajan haaskausta, joista ei ole hyötyä kenellekkään ollut.
On aika vaikea innostua ja lähteä mukaan sellaiseen josta huomaa ettei se homma toimi. Ihmisillä on rajallinen määrä aikaa, useimmat haluavat keskittää sen aikansa sellaisiin asioihin mitkä oikeasti toimivat.
Tietyillä aloilla ongelmana on myös se, että sellaiset ihmiset haluavat auttaa, jotka eivät tunne sitä asikaskuntaansa yhtään. Eli halutaan auttaa hädässä olevia jne. mutta ei edes ymmärretä mistä heidän ongelmistaan on kyse ja ettei se heidän elämä yhdellä "teekupisella" parane.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinulla on hyvin kehittynyt velvollisuudentunto ja olet varmasti kiltti ihminen.
On kuitenkin ihan normaalia vaihtaa työtä kesken projektinteet sitä ennen projektia hyvin ja dokumentoit tekemisesi. Siitä on seuraavan yhä jatkaa. Tuo osa-aikajärjestely kuulostaa hankalalta ja harva TA siihen suostuu.
Luuletko oikeasti, että työntantajasi sitoutuu sinuun yhtään sen verran enempää kuin pakko?
Irtisanovat heti porukkaa, jos taloustilanne niin vaatii, ei siinä yhtään ajatella, että ollaan uskollisia työntekijöille blaa blaa.
Kylmä tosiasia on, että yksikään yritys ei ota työvoimaa kuin pakollisen minimin, ja niistäkin halutaan luonnollisesti se optimaalinen hyöty. Eikä tämä ole paha juttu, vaan realismia.
Sama pätee sinuun. Kannattaa hakea parempaa työpaikkaa, jos sinulle on siitä etua, tai se kannattaa uran takia. Piste.
mutta tuohon paikkaan saattaa olla kymmeniä tai satoja hakijoita. Mitään et menetä, jos haet paikkaa. Et voi tietää pääsetkö edes haastatteluun.
Projektihenkilöstön vaihtuvuus on ihan tavallinen asia. Jos työnantaja haluaa viedä projektin loppuun, siihen varmasti löydetään työntekijä. Ehdottamasi viritelmä ei tule toimimaan.
liiankin. Hae vain sitä paikkaa, mutta ilman noita monimutkaisia osa-aikajärjestelyjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilman muuta haet uutta paikkaa ja keskityt koko hakuprosessin ajan siihen täysin, etkä ajattele nykyistä paikkaa lainkaan hakemusta tehdessäsi tai haastattelussa.
Olet pettynyt, että työnantaja ei arvosta projektiasi. Hyvä, että itse arvostat, mutta laita toki oma elämäsi projektin edelle! Hakeudu työhön, joka kuulostaa kiinnostavammalta ja hinnoittele itsesi reippaasti hyväksi katsomallasi tavalla.
On työnantajasi asia miettiä miten projektisi viedään loppuun. Kun vaihdat työpaikkaa, se ei enää ole sinun asiasi.
Jos minä olisin uuden työpaikan esimies, en lähtökohtaisesti rekrytoisi sellaista, joka ei kykene irtautumaan edellisestä. Uudessa paikassa tarvitaan uuden työntekijän energiaa ja osaamista sataprosenttisesti. Liiallinen lojaalisuus on turhaa, jopa haitallista. Kerran täällä vaan eletään! Uskalla uutta kohti.
Olen työskennellyt projekteissa vuosia. Meissä projektityöntekijöissä on niitä luovia hörhöjä, jotka kyllä osaavat suunnitella vetäviä hakemuksia ja hakea niille rahoitusta. Toteutuksen ja tulosten kanssa on sitten vähän niin ja näin...
Onko tuo projektisi OIKEASTI sellainen että on hyvä projekti?
Ihmisillä on tapana rakastua omiin ideoihinsa, saadaan ns. kuningasajatus ja pusketaan sitä läpi, vaikka se ei oikeasti olisikaan niin hyvä juttu.
Ja tämän kirjoitan siksi, että olen työskennellyt erilaisten projektien parissa (nuoriin liittyneitä), ja osa on sellaisia mitkä todella tuottaneet tuloksia ja saaneet paljon hyvää aikaan. Sitten on niitä mitkä ovat olleet vain turhaa rahan ja ajan haaskausta, joista ei ole hyötyä kenellekkään ollut.
On aika vaikea innostua ja lähteä mukaan sellaiseen josta huomaa ettei se homma toimi. Ihmisillä on rajallinen määrä aikaa, useimmat haluavat keskittää sen aikansa sellaisiin asioihin mitkä oikeasti toimivat.
Tietyillä aloilla ongelmana on myös se, että sellaiset ihmiset haluavat auttaa, jotka eivät tunne sitä asikaskuntaansa yhtään. Eli halutaan auttaa hädässä olevia jne. mutta ei edes ymmärretä mistä heidän ongelmistaan on kyse ja ettei se heidän elämä yhdellä "teekupisella" parane.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaahan sitä aina hakea ja käydä haistelemassa uusia tuulia, tuulettuuhan sitä jo siinäkin.
Kuitenkin sen lisäksi että mietit mitä haluat itse työelämältä kannattaa miettiä työelämän nykyistä tilaa.
Mikään ei valitettavasti takaa että ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella. Nykyisessä työpaikassasi vaikuttaa olevan perusasiat ihan kunnossa, sinulla jonkin tyyppinen hyvä asema siellä jne. Mutta ympäristö on hieman lamassa. Ympäristö saattaa kaikkialla olla tällä hetkellä hieman lamassa.
Tuohon uuteen paikkaan voi ihan hyvin olla 200 muuta hakijaa joista 10 on rekrytoijan tuttuja jo valmiiksi jne. Jos työpaikka on kiinnostava ja hyvä, yleensä siitä tietää muutkin kuin itse.
Mitä tulee nykyiseen työhösi, työmarkkinoilla pyörii tuhottomasti nälkäisiä todella päteviä tekijöitä eikä kukaan ole korvaamaton. Jos työstäsi lähdet, tilallesi löydetään luultavasti kuukaudessa joku muu ja kukaan ei juuri perääsi muistele.
Itse olen juurikin sellainen tunnollinen, arvostusta kaipaava suunnilleen kaikesta innostuva työntekijä, ahkera ja työlle kaiken antava ja nykyiset it työvälineet hallitseva jne. Päätin jättää edellisen työpaikan koska sen lisäksi että "työ ei ollut minua" oli siellä ilmapiirin myrkyttäjä jota kukaan ei saanut kuriin jne.
Kykyihini ja mahdollisuuksiini luottaen ja pakon edessä terveyden kärsiessä työolosuhteista tuon tein, mutta nyt ei sitten olekaan mitään, kaikkiin paikkoihin joihin olen hakenut ja joihin tietäisin olevani perfect match on niitä satoja muitakin hakijoita ja seuraava työpaikka luultavasti jokin vielä kämäsempi kun edellinen, hyvät puolensa sielläkin oli varsinkin nykytyöelämän standardeilla mutta itse vain laitan liikaa arvoa sellaiselle työelämän laadulle jota en oikein mistään hirveästi ole tavannut.
Eli suosittelen kyllä menemään kohti uusia haasteita mutta tiedostaen kuitenkin se että se mitä sinulla nyt on voi olla jo parempaa kun todella mnella muulla.
Kiitos todellakin teille. Samanlaisia ajatuksia päässäni risteilee tällä hetkellä, kuin mistä kirjoititte. Sen lisäksi, että tunnen velvollisuuteni projektista, niin minun ei ole tarvinnut työhakemuksia kirjoitella juurikaan ja siksikin tämä on jotenkin ihan uutta.
En kuitenkaan häviä mitään, jos hakemuksen laitan, mutta ihan täysin suinpäin en uuteen ole hyppäämässä. Toivoisin kuitenkin pääseväni haastatteluvaiheeseen ja samalla selvittää onko kyseessä ollenkaan minun paikkani.
Kuinka pystyn keskittymään mihinkään kunnolla nyt hetkeen... Jännittää niin koko työpaikan vaihtoajatuskin.
ap