Lue keskustelun säännöt.
Eriarvoistunut parisuhde
24.03.2013 |
Olen vähän alta 30:nen mies ja olen avoliitossa kolme vuotta nuoremman naisen kanssa. Itse olen korkeakoulutettu ja työskentelen finanssialalla. Avovaimoni työskentelee eräässä konsernissa yo-papereilla. Tapasimme noin kaksikymppisinä, eikä meillä ole vielä lapsia. Olemme asuneet jo yli 6 vuotta yhdessä pk-seudulla. Olen alkanut miettimään seuraavalle "tasolle" siirtymistä (naimisiin), mutta minusta tuntuu siltä, että suhteemme ei ole ns. tasa-arvoinen ja avovaimoni mammautuu (en keksi ongelmalle parempaa termiä). Pikku hiljaa suhteen edetessä on ilmestynyt kaikenlasia ongelmia ja ei niin toivottuja ominaisuuksia, joten avioliittoon meno epäilyttää.
Ongelma on siis seuraava: Kun tapasimme, niin kuin kaikilla muillakin pareilla suhde oli ihana ja täydellinen. Seksiä oli usein ja se tyydytti minut. Suhde oli muutenkin tasapainossa. Mutta nykyään....
Seksi on itselleni todella tärkeä aihe ja yritän kehittää itseäni siinä aina vain paremmaksi. Yritän myös silloin tällöin keksiä jotain uutta kokeiltavaa ja teen aloitteista 90%. Pidän myös todella paljon avovaimoni intiimialueiden hyväilemisestä ja nuolemisesta. Hän nauttii siitä todella paljon ja saa usein useita orgasmeja session aikana. Olen omasta mielestäni hyvin varustettu suht komea mies, eikä orgasmeja jää uupumaan normaalisti asioita hoidellessamme.
Minua kuitenkin häiritsee se, että avovaimoni ei ota minulta suihin (otti paljon suhteen alkumetreillä "tehdäkseen vaikutuksen"?, kunnes homma tyssäsi kuin seinään) vaikka vehkeeni on puhdas, ajeltu, kookas, kaunis, eikä minulla ole koskaan ollut sp-tauteja. Exäni vuosien takaa antoi taivaallista suuseksiä usein, sekä nieli.
Kun esimerkiksi pyydän oman nuolemissessioni päätteeksi, että voisitko, hän sanoo, että niska kipeä, päähän koskee, kurkku on kipeä tai nenä on tukossa.... Sain viimeksi pari lipaisua ehkä vuosi sitten vuosipäivänämme. Hän ei myöskään omatoimisesti hyökkää alakerran kimppuun. Ja jos itse en tekisi aloitteita seksiin, meillä olisi seksiä kerran kk jos sitäkään. Nykyään meillä on noin 2-4/krt/vk, jos teen itse aloitteen. Tästäkin on puhuttu ja olen kokeillut olla tekemättä aloitetta itse, jolloin olen jäänyt kokonaan ilman useaksi kuukaudeksi.
Toinen seikka on se, että tavatessamme avovaimoni oli SM-tason yleisurheilija ja oli todella hyvässä kunnossa. Urheilun lopetettuaan hän on siirtynyt salilla käymiseen silloin tällöin ja lihonnut sinä aikana n. 10-15 kiloa. Olen itsekkin pitkän linjan urheilija ja yhdessäolo aikanamme lihoin 5kg, jonka jälkeen olen treenannut kovemmin ja laihtunut 10kg ja olen tällä hetkellä erittäin hyvässä kunnossa (183cm ja 79kg). Avovaimon urheilutaustastaan huolimatta hän ei kuitenkaan saa itseään niskastaan kiinni vaan jatkaa syömistään samaan malliin (vaikka otan häntä mukaan salille, tsemppaan ja syömme suhteellisen terveellisesti). Samalla hän kuitenkin fanittaa ja lukee monia fitness-blogeja ja näyttelee ihastellen niissä olevia kroppia myös minulle.
Viime vuosina hänestä on myös kuoriutunut kova nalkuttaja ja hän vetää kilareita mitä ihmeellisimmistä asioista, vaikka mm. kodinhoitohommat menee niin, että minä pesen kaikki pyykit, roskat, pesen vessat ja kylpyhuoneen, hoidan autot ja siivoan yleisesti ja hän hoitaa kasvit/kukat, silittää silloin tällöin vaatteita ja keittiön. Ruuat teemme 50/50. Tämä järjestely on minulle ok. Silti nalkutus jatkuu. Tästäkin on puhuttu.
Hoidan myös meidän perheen ruokahuollon, mutta en kuulemma aina kaupastakaan osaa ostaa oikeita vaihtoehtoja. Milloin makaroni on liian tummaa ja milloin ananaspurkki väärän merkkinen. Hän automaattisesti olettaa osaavani lukea ajatuksia siitä mitä kaikkea muuta hän haluaa kaupasta, vaikka teemme ostoslistan yhdessä. Tästäkin on puhuttu.
Hän käyttää myös paljon rahaa itseensä ja pelaa sen mukaan, että minulta voi lainata, sillä itselläni aina "varareservi" yllättäviin menoihin, jos hänen oma tilinsä kuivahtaa. Hän ostaa mm. paljon merkkilaukkuja ja -kenkiä ja paljon kosmetiikkaa ja ihonhoitotuotteita. Hän on minulle pari tonnia auki, mutta muuten yhteiset laskut ja asuntolaina hoituvat hienosti. Aina kun käymme yhdessä syömässä tai esim. leffassa tarjoan. Rahan käytöstäkin on keskusteltu.
Joku voi tässä vaihessa alkaa lyömään tossun leimaa otsaani, mutta mielestäni yritän vain tehdä parhaani parisuhteemme eteen. Käyn kuitenkin ystävieni kanssa milloin missäkin ilman, että tarvitsisi kysyä lupaa ja elämäni on muutenkin "vapaata". Käymme myös yhdessä paljon matkoilla ja tuttava parsikuntien kanssa esim. ulkona.
Ainoa koetinkivi tässä asiassa on se, että en mielellään saisi liikkua naisystävieni seurassa, sillä muuten avovaimoni vetää mustat sukat jalkaansa ja ovet paukkuvat. Olen kuulemma heti pettämässä jonkun kauniimman kanssa. Todellisuudessa rakastan vain avovaimoani (kehun häntä usein kauniiksi, tuon kukkia n. kerran/kk, osoitan hellyyttä ja sanon että rakastan häntä), mutta välillä tuntuu, että hän piinaa minua tahalleen ja tekee elämästäni välillä todella hankalaa, melkein helvettiä hetkellisesti.
Aina kun asioista puhuu hänen kanssaan hän lupaa tehdä parannuksia. Asia saattaa muuttua päiviäksi pariksi jonka jälkeen hän palaa takaisin vanhoille raiteilleen tai pahemmaksi.
Minussa on kuitenkin omat vikani, mutta mielestäni ansaitsisin parempaa kohtelua.
Eli arvon palstamammat, kysymykseni kuuluukin, onko avovaimoni mammautumassa vai mikä häntä riivaa. Tätä kestänyt jo useita vuosia ja pelkään tämän pahenevan.
T:Nilsson
Kommentit (69)
Kuulostaa, että haluaisit olla tossun päällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No tuo seksikuvaus ainakin antaa sinusta rasittavan kuvan, nähtävästi sinussa on vähän sitä vikaa, että kuvittelet olevasi God's gift to women. Ei se seksi niin simppeliä ole (naisella), että pelkällä mekaanisella nuolennalla tai muulla suorituksella saisi pisteet plakkariin. Jos tekijä on väärä, tulee lähinnä kiusallinen olo, ei sytytä vaikka mies kuinka ähisisi. Mua ainakin rasittaisi, jos mies ajattelisi olevansa ihan Adonis ja sitten ei vaan sytyttäisi.
Sen sijaan, jos avovaimo mammautuu ja arkielämä ei ilman lapsia suju, tarvitset jonkun vähän fiksumman jatkossa, vaihda siis jo ennen lasten hankkimista. Tää ei oo provo, niin vaan käy. Kumppani jonka valitsit 18-v:nä ei ekä ole sittenkään sulle se oikea. Kaikki noi laskemiset kuka tarjoaa mitä nielemisiä seksissä, ravintoloita ja autonvakuutuksia ei ole oleellisia, kun olet sen oikean kanssa, jinka kanssa tiedät haluavasi olla loppuelämäsi.
Kuulostaa siltä, että olet töissä tavannut nyt omanlaisiasi, omantasoisiasi naisia - äläkä nyt kuvittele itsestäsi liikoja, mutta naisia jotka arvostavat samoja asioita kuin sinä itse. Jos olet ihmisen kanssa, joka on sinulle (sielun)kumppani, niin ei ole tärkää laskea nielemisiä koska se yhteys syntyy eri tasolla. ja silloin ei pitäisi jäädä laskemaan pisteitä kuka on mitäkin tehtnyt. Olette ikäänkuin yksikkö joka lähtee perustamaan yhteistä elämää kaikkine haasteineen mitä siihen liittyy.
Maksamisesta, jos otat naisen jolla on oma hyvinpalkattu ammatti, ja teet hänelle muutaman lapsen, niin totta hitossa sinä olet vastuussa perheen toimeentulosta ja maksat siitä että hän jättäytyy uraltaan pois eläkkeineen kaikkineen. Haluatko perheen, ja onko sinulle väliä millaisen ihmisen kanssa sen perheesi perustat? Mieti tätä, ja tee valintasi sen mukaan, eikä minkään suihinoton ja nielemisen perusteella.
jessus, miehet.
3 lapsen äiti, 43 v.
Kaikkea elämässä ei voi hallita, oletto tarpeeksi?
parisuhteenne vaikuttaa ihan tavalliselta, hiukan väljähtyneelta pitkältä suhteelta.
minäkään en kummemmin laskisi pennejä, aloitteentekoja ja nielemisiä, mutta ymmärrän hyvin, että tiettyjen etuuksien häviäminen hämmästyttää ja harmittaa.
kehoitan sinua miettimään hiukan syvemmältä mihin rakastuit alkuaikoina. Ulkonäköön? Huumorintajuun? Reippaaseen elämänasenteeseen? Rauhallisuuteen? Ovatko ne perimmäiset syyt vielä siellä?
ulkonäkö muuttuu väistämättä, samoin seksin määrä ja sävy muuttuu iän myötä, etkä sinäkään voi välttämättä koko loppuelämääsi toimittaa seksiä kolmea kertaa viikossa kaikilla mausteilla.
ihailen sinua siitä, että pohdit asiaa kaikilta kanteilta enne isoja päätöksi, mutta jos teet vääriä päätöksiä, älä ruoski itseäsi liikaa. Väärätkin päätökset ovat vain elämää.
Haluaisit siis määrätä kumppanin syömiset, liikunnat, seksimieltymykset...
Osta vaikka pumpattava barbara, se ei liho ja nielee aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiiä. Hanki vaikka oikeita ongelmia?
Kuulostaa normaalilta parisuhteelta alkuhuuman jälkeen: kumppanin ärsyttävät puolet ovat tulleet esiin ja se saattaa aluksi tuntua hyvinkin epämiellyttävältä.
Mun vinkkini on se, että odotatte vuoden-pari, ennen kuin mietitte tuota naimisiinmenojuttua. Jos vielä tuntuu hyvältä ja kumppanin ärsyttävyydet ovat tasoittuneet, niin sitten menette. Jos näin ei ole käynyt, eroatte.
Elämä on helppoa, jos siitä itse tekee sellaista.
Kaikkea hyvää jatkossa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.03.2013 klo 03:55"]
En tiiä. Hanki vaikka oikeita ongelmia?
[/quote]eikös tässä ketjussa aloittaja "mieti niitä asioita ennenkuin paikkaa naimisiin ja pukkaa lapsia"? Niinhän täällä aina kehoitetaan jälkiviisaasti...
Valitettavasti kertomuksessasi minun ei tullut muu mieleen, kuin että puhut naisystävästäsi kuin omaisuudesta. Nuo kaikki olisi voinut muuttaa auton ominaisuuksiksi. Aluksi se starttasi heti mutta nyt kihnaa. Takalasikaan ei lämmitä jokaista vastusta vaan jää sulamattomia viiruja. Ilmastointikaan ei enää ole niin tehokas.
Annat itsestäsi kuvan laatusaaliina ja naisestasi aletorin tarjouksena.
Eriarvoisuus ei ole kuva teistä kahdesta vaan sinun arvomaailmastasi.
Kerrot rakastavasi vaimoasi mutta minusta tuollainen ei ole rakkautta. Rakkauteen ei kuulu rakastetun kilomäärän laskeskelu tai muu hänen arvointi b-luokan puolisoksi ja fitnesstasoon kelpaamattomaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.03.2013 klo 09:56"]
Valitettavasti kertomuksessasi minun ei tullut muu mieleen, kuin että puhut naisystävästäsi kuin omaisuudesta. Nuo kaikki olisi voinut muuttaa auton ominaisuuksiksi. Aluksi se starttasi heti mutta nyt kihnaa. Takalasikaan ei lämmitä jokaista vastusta vaan jää sulamattomia viiruja. Ilmastointikaan ei enää ole niin tehokas.
Annat itsestäsi kuvan laatusaaliina ja naisestasi aletorin tarjouksena.
Eriarvoisuus ei ole kuva teistä kahdesta vaan sinun arvomaailmastasi.
Kerrot rakastavasi vaimoasi mutta minusta tuollainen ei ole rakkautta. Rakkauteen ei kuulu rakastetun kilomäärän laskeskelu tai muu hänen arvointi b-luokan puolisoksi ja fitnesstasoon kelpaamattomaksi.
[/quote]
Minulle tuli tämä sama mieleen.
ehkä olisi (taas kerran) juttelun paikka AP:n suhteessa. mutta siis tosissaan ,vakavasti.
puhut aika rumasti naisesta välillä mutta pitäisi ehkä päättää ensin onko suhde pelastattavissa, jos olet jo menettänyt kaiken kunioituksen niin ehkei. hänestä ei ehkä enää tulee sitä urheilevaa ja seksinnälkäistä naista, kstätkö sen? hormonit voi oikeasti tappaa seksihalut, mutta oletko sinä esim. valmis käyttämään kondomia jos nainen jättäisi pillerit (oletan että on jollain hrmoneilla..)?
rahankäyttö on kyllä ongelma, se pitäisi saada kuosiin, tilanne ei itekseen tai lasten myötä parane... ja itsestään voi pitää huolta suht edullisestikin, ei tarvi olla se kallein voide kaupasta... eli tuossa on yksi asia jota kyllä komppaan. toki seksittömyyskin on rasittavaa mutta kuten joku sanoi niin niitä kausia on, synä voi olla hormonit tai ehlä naisenkin mielestä suhde on väljähtynyt ja hän vain rokkuu siinä tavan vuoksi vaikkei enää edes halua sinua. suihinotto on voi voi, sait naisen joka sitä ei oikeasti halua. täydellistä ihmistä et löydä ikinä, kysymys on siitä saatko nyt tästä suhteesta vielä korjattua sellaisen jonka kanssa voisit tyytyväisenä olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jo tuollaisia mietit, niin älä mene naimisiin. et ole varma puolisostasi ja kuulostaa siltä, kuin miettisit jo eroa.
AP:lle: Tuntuis, että älä mee naimisiin tuon naisen kanssa, mutta ongelma ei ole koulutuserossa, vaan siinä että ootte vain erilaisia! Tässä mun tarina:
Olen nyt 35 vuotias mies, mainitaan nyt että oon maisteri, kun se tähän threadiin liittyy. Nuorempana 15-25 vuotiaana seurustelin kolme kertaa vakavammin lukio/yliopisto aikoina ns. akateemisessa koulutusputkessa olevien naisten kanssa. Ei siitä tullu mitään, olimme niin erilaisia. En hallitse "sivistynyttä" small talkkia, en ole kiinnostunut akateemisista asioista, en lue kirjoja tms.. Kaiken lisäksi seksi oli lähes jatkuvasti puuduttavaa.. ja se lienee oli se asia joka lopulta johti aina eroon. Näiden seurustelusuhteiden lisäksi oli lukuisia lyhempiä seurusteluja tai yhden illan suhteita samoissa piireissä. Olin itsekkin joskus ajatellut, että koulutustasolla on väliä.
25 vuotiaana kohtasin naisen joka vei minulta täysin jalat alta. Hän oli "vain" ammattikoulun käynyt, minua 5v vanhempi ja kaksi kertaa aiemmin ollut naimisissa (ei lapsia). Mutta olimme alusta alkaen kuin paita ja peppu. Sylissäni oli kuin kolo johon hän mahtui. Hän huumasi mieleni ja täytti elämäni onnella. Seksi oli ihan mahtavaa. Ja nyt lähes 11v myöhemmin olemme edelleen syvästi rakastuneita, avioliitossa ja meillä on 3 lasta. Vaimonikin opiskeli sittemmin omasta halustaan amk-tutkinnon, hänkin halusi edetä urallaan kun minäkin tein niin.
Siis, haluan sanoa, että tunnet sydämessäsi milloin kannattaa edetä. Kaikki on sen jälkeen helppoa. Tuossa sinun keississä ei mikään ole helppoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meillä vaihtelee tuo seksin määrä. joskus on tosi kivaa ottaa poskeen ja usein silloin kun mies pyytää. otan kyllä mällit suuhun, muuta annan niiden valuasuusta "loppuimemisessä".
miestä ei haittaa että on aktiivisempi osa puoli aloitteen tekijänä. touhuissa ollaan aktiivisia kumpikin.
musta tosi seksikästä jos sanon etten nyt haluu nin mies vastaa virne naamal "sun pitää oot mun vaimo" ja panee mua :D:D
haukkukaa nyt tossukaks, mut mä tykkään jos miehessä on munaa ottaa seksiä jos haluaa.
t.kotiäiti 90
innostuin poskeen ottamisesta vasta avioliitossa. Kun tuntu, että mies todenteolla arvosti mua, kun kosi, niin oon sen jälkeen pyrkinyt kaikin keinoin antamaan hänelle hyvää mieltä. Ja usein jos oon alkamas kiukuttelee ja huomaan vilkasta sormusta, niin tajua rauhoittua. muistan että ollaan luvattu pysyä yhdessä niin turha mun mesota. loppupeleis vaan haittaa mullekkin. :P
mies ei kyllä laske mitää velkoja. toivon ainaki ettei
näytä toi viesti minkä kirjotit meille. mut poista exä-juttu!! "mun exä teki näin ja näin" -jutut saa kenet tahansa tekemään kaikkensa ollakseen erilainen, kun exä
Ihana mies kertakaikkiaan. Haluaa naisen tekevän aloitteita seksiin vaikka nainen ei edes halua. Kyllä tuossa tilanteessa kannattaisi olla iloinen siitä että nainen edes suostuu silloin kun mies itse tekee aloitteen.
Teetkö itse vaimollesi aloitteita tyyliin:
* menehän kampaajalle, minä voin lähteä maksamaan ja seuraksi, sitten voitaisiin mennä kosmetologille
* lähdetään hei ostamaan sinulle uusia vaatteita, minä lähden makutuomariksi
* haluaisitko sisustaa kotia uusiksi, kerro vaan mitä tahdot minun tekevän
Joku näistä vaihtoehdoista kannattaa tietysti esittää vähintään 2 kertaa viikossa ettei nainen ala turhautumaan :D
Pelasta naisesi itseltäsi. Ota ero.
jos nyt jo menee nuinki hienosti niin kanattaa ihan varmasti mennä naimisiinki! ;)
AP taas linjoilla. Kiitos vastauksista. Pakko kyllä myöntää, että se perse homeessa istuminen meni hieman yli, mutta se tuli kirjoitettua hieman liian tunteella.
Hyviä puolia puolisossani on älykkyys, sosiaalisuus, ahkeruus töissä ja huumorintaju. Pidän siitä, että hänellä on mielipiteitä, mutta pikkuhiljaa olen tullut siihen tulokseen, että parisuhde ei ole niin helppo kun se voisi olla, jos suhteessa on kaksi jääräpäätä. Minulle on oikeasti aivan sama mikä koulutus ihmisellä on. Kunhan on töissä/opiskelee jne. Esim. siivoojan työ on tärkeämpää työtä kuin omani. Muuten hukkuisimme kaikki omaan paskaamme. Samoin todella tärkeitä ammatteja ovat pelastushenkilökunta alaisuteen liittyvät ammatit ja poliisi. Myös lääkärit ja sairaanhoitajat arvostan korkealle.
Teen puolisoni eteen paljon asioita, mutta en osaa sanoa rakastanko häntä enään. Hän osaa olla minullekin kovin inhottava ja loukkaava ja loukkaannun vaikka moni pitää minua kovinkin yksinkertaisena. Hän on käyttänyt samoja e-pillereitä siitä lähtien kun aloimme seurustelemaan (yli 6 v). Enkä ole maininnut existäni puolisolleni. Olen vaan mielessäni asiaa ajatellut.
Olen myös ehdottanut terapiaa, mutta hän ei kuulemma sellaisiin usko. Vievät vain rahaa ja puhuvat seinille. Emmekä todellakan mitään lapsia rupea väkertämään tähän tilanteeseen. Olemme puhuneet yleisesti miksi hän käyttäytyy niin kuin käyttäytyy ja hän sanoo yleensä vastaukseksi, että huono päivä, vituttaa muuten vaan tai on nukkunut huonosti.
En oikein keksi mitä voisin enää tehdä paremmin, kehun häntä ja vaihdamme aina hyvänyön suukot ja suukot aamulla töihin mennessä. Hellimme myös tosiamme jonkin verran. Ja mielestäni silloin kun harrastamme seksiä se on intohimoista ja omasta mielestäni puolisoni nauttii siitä ja hän myös sanoo nauttivansa siitä. Aloite jää silti minulle ja hän myös antaa usein pakkeja minulle. Ehkä noin joka 5 tai 6 yritys menee läpi. Ja ymmärrän kyllä kerrasta sen päivän aikana jos häntä ei kiinnosta. Ja tätä nyt on jatkunut enemmän tai vähemmän jo useita vuosia. Harmittaa silti, sillä tekisi kyllä mieli sen 2-3 krt viikossa...
Raha asioista sen verran vielä, että kummatkin maksavat yhteisistä menoja (esim. as-laina, ruokamenot, laskut) tietyn prosenttiosuuden tuloistaan, jolloin ollaan siinäkin aika tasapuolisia. Minä kuitenkin hoidan esim. molempien autojen lähes kaikki kulut.
Tuli taas aika sekalaista, ymmärtäkööt ken voi.
T:Nilsson
Otsikko on muuten aivan paska... Toivottavasti silti ymmärrätte yskän.
T:Nilsson