Millaisia oireita sinulla oli

Ihan tyypillisiä masennusoireita: ärtyneisyyttä, saamattomuutta, alakuloisuutta, laihtumista, itsetuhoisia ajatuksia. Masennustestissä korkeat pisteet. Lääkkeet ovat auttaneet. Olen käynyt myös psykoterapiassa omalla kustannuksellani, siitäkin on ollut apua, ei ehkä akuuttiin masennukseen, mutta itsetunnon kohottamiseen ja vahvistumiseen muuten.

Kiitos vastauksesta. Kuinka nopeasti lääkkeet auttoivat ja oliko alussa sivuvaikutuksia?

Kakkkonen vastaa: olen syönyt lääkkeitä kahdesti, ja molemmilla kerroilla vaikutus on alkanut noin parin viikon kuluessa lääkkeen aloittamisesta. Toki pikkuhiljaa, ei mitenkään radikaalisti. Sivuvaikutuksena on ollut alkuun hermostuneisuutta ja tärinää mikä on mennyt ohi sekä myöhemmin orgasmivaikeuksia (mikä on ollut ehkä ikävintä koko lääkkeessä! ).

Miten lääkkeet vaikuttaa, viekö ne siis masentuneen olo pois? Tuleeko tarmoa ja intoa ja rohkeutta,vai mitä se vaikutus on?

kyselee ohis

[quote author="Vierailija" time="23.03.2013 klo 23:39"]

Miten lääkkeet vaikuttaa, viekö ne siis masentuneen olo pois? Tuleeko tarmoa ja intoa ja rohkeutta,vai mitä se vaikutus on?

kyselee ohis

[/quote]

Yleensä tasoittavat vain oloa, jolloin masennukseen ei pääse niin "syvälle".  Yksi tuttavani tosin sanoi piristyneensä ja estojenkin kadonneen, mutta minulla vaikutus ei ollut niin järisyttävä. 

Kakkosella lääkkeet nostivat mielialan normaalitasolle, pois sieltä masennuksen kuopasta. Eivät siis tuoneet mitään "tarmoa tai rohkeutta", vaan ihan vaan normalisoivat olon.

Mulla oireet ärtymys, unettomuus, ahdistus, itkuherkkyys, syömisen unohtelu = laihtuminen, hajamielisyys (paha) ja vatsa sekaisin.

Lääkkeet auttoivat melkein heti: niiden avulla pystyin pian nukkumaan ja syömään kunnolla ja olo helpotti jo senkin takia.

Muuten olin masentuneena ihan energinen, unettomana kävin ylikierroksilla. Laihduin ja meikkasin enemmän kuin koskaan, koska halusin näyttää terveeltä ja toisaalta peittää itseni - näytin kuulemma todella hyvältä enkä lainkaan masentuneelta. Olin ihan iloinenkin yleensä, vaikka väsyneenä, omassa rauhassani ajattelin kuolemaa joka päivä.
Muiden seurassa olin iloinen, jollen kovin ärsyyntynyt. Nautin lapseni seurasta, leikin ja ulkoilin. Mutta unohdin hoitaa itseäni, en saanut nukuttua lapsen kanssa, joka heräili vähän väliä ja lopulta nukuin tuskin lainkaan.

Ei ollut tyypillisin masennus, mutta kuitenkin. Halusin kertoa, että aina vakavastikaan masentunut ihminen ei ole sellainen, joka ei saa itseään sängystä ylös, ei jaksa peseytyä tai laittautua, ei mikään harmaa, iloton taikina mieleltään eikä ulkonäöltään.