Voisitko seurustella miehen kanssa, joka peruskoulun jälkeen...
on hankkinut vain AKK:sta ammattipätevyyden johonkin duunarihommaan?
Kommentit (11)
[quote author="Vierailija" time="01.05.2013 klo 22:04"]
Itse en ikinä ole seurustellut "duunarin" tai "koulutetun" kanssa. Mä olen aina seurustellut ensisijaisesti oikean ihmisen kanssa, joka on tehnyt elämässään valintoja ja elää niiden kanssa.
En siis näkisi tuossa mitään ongelmaa.
[/quote]
Juuri näin!
[quote author="Vierailija" time="02.05.2013 klo 13:24"]
mun mieheni ei saanut lukiota käytyä loppuun. avoliitossa kun oltiin tienasi melkein tuplasti mitä minä, ylioppilas. nykyään avio ja minä mammalomalla ja mies tienaa oikein riittävästi. ei pelkästään nenä kiinni kirjassa etene elämässä, joskus on tuuria ja taitoa ihan ilmankin mitään nimikkeitä.
[/quote]
Heh, meillä ihan samanlainen tilanne :) Mies on pärjännyt ilman toisen asteen koulutusta jopa paremmin kuin monet yliopiston käyneet! On osannut valita alansa oikein.
Olen seurustellut, ei ollut ongelmaa. Muita ongelmia kyllä oli.
Miksi taas uusi aloitus samasta aiheesta?
Riippuu ihan ihmisestä. Tohtori voi olla idiootti ja amis maailman ihanin mies.
Totta kai, jos mies on muuten minun mieleeni. En pidä tyhmistä miehistä, mutta tyhmä voi olla koulutettukin mies. Luonne ratkaisee, ei koulutus.
Tunnen todella tyhmiä jopa yliopistokoulutuksen omaavia miehiä ja joskus en voi kun ihmettellä, että miten noin nuija voi valmistua yliopistosta, kun ihminen on kertakaikkiaan aivan onneton ja nuija. Esim. matemaattisen koulutuksen omaavat miehet ovat aika usein sosiaaliselta älyltään surkeita ja sellaista en kestä.
Jos meillä muuten natsaisi mielipiteet ja huumori niin toki.
Mutta jos se ois joku änkyräpersu jonka mielestä kaikki sivistynyt käytös on homojen hommaa, niin eipä meillä yhteistä olisi.
En. En tunne vetoa toisiin miehiin.
[quote author="Vierailija" time="02.05.2013 klo 12:05"]
Riippuu ihan ihmisestä. Tohtori voi olla idiootti ja amis maailman ihanin mies.
[/quote] Näinhän se on. Lisäisin tuohon vielä, että tohtoriksi asti opiskelevissa on mukana sellaisia, joista ei oikein muuhun ole - siis pysytellään opiskeluympyröissä mahdollisimman pitkään kun varsinainen työelämä on liian vaativaa. (Siis eri lailla vaativaa kuin se jatko-opiskelu.) Minulla on aika lailla karissut entinen fiksun ihmisen mielikuva tohtoreista sen jälkeen kun olen tosielämässä moniin sellaisiin tutustunut.
mun mieheni ei saanut lukiota käytyä loppuun. avoliitossa kun oltiin tienasi melkein tuplasti mitä minä, ylioppilas. nykyään avio ja minä mammalomalla ja mies tienaa oikein riittävästi. ei pelkästään nenä kiinni kirjassa etene elämässä, joskus on tuuria ja taitoa ihan ilmankin mitään nimikkeitä.
Itse en ikinä ole seurustellut "duunarin" tai "koulutetun" kanssa. Mä olen aina seurustellut ensisijaisesti oikean ihmisen kanssa, joka on tehnyt elämässään valintoja ja elää niiden kanssa.
En siis näkisi tuossa mitään ongelmaa.