Oon kait kiittämätön typerys..

Ymmärrän. Kuka isovanhemmillesi kertoikaan selkäsi takana, että lapsellenne tulee pyörä?

Itse kysyivät joku aika sitten että onko muksulla jo valmiiksi jossain pyörä odottamassa, ja vastasin sitten ei  ole, mutta ajattelin synttärilahjaksi ostaa. Ei viittinyt valehdellakkaan.. Oma-aloitteisesti en ollu heille puhunu mitään pyörän hankkimisesta, juurikin siitä syystä että eivät sais päähänsä haluta sitä ostaa.
ap

No niele kiukkusi, hyväähän he tarkoittavat. Ymmärrän kyllä sinunkin pointtisi, mutta pidä suu supussa ja toivo vaikka uusia leluja, jos haluavat jotain ostaa :)

Ei ihan oikeasti kannata suututtaa, koska se auttaminen loppuu varmasti sitten siihen... Kun lapsi on teini-iässä olet varmasti ikionnellinen, kun joku muukin maksaa menoja. Lupaan :D

No seuraavalla kerralla sitten sanot että juu ollaan ostettu jo itse. Ongelma ratkaistu

[quote author="Vierailija" time="11.03.2013 klo 12:20"]

..kun haluaisin ostaa lapselle kesäks 3v lahjaksi ITSE (mahdollisesti isän kanssa) polkupyörän. Mielestäni ilmaisin asian hellästi mutta selkeästi isovanhemmille, mutta ei, ku ne silti nyt jo katsoo ja etsii lapselle sitä pyörää ja haluavat sen ostaa vaikkei lumetkaan oo sulanut eikä pääse vielä kokeilemaan.
Ihan kiva tavallaan että haluuvat lahjoja lapselle ostella, mutta mua alkaa ärsyttää ku joka toisesta tavarasta jos joku kysyy mistä hankittu jne, mun täytyy vastata että isovanhemmat osti. Tulee olo että en ite hanki lapselle mitään. Tää pyörä olis sellanen iso ja hieno asia mistä voisin sanoa että ite annettiin. Kai ego ottaa vastaan tai jotain. Pitäis kai olla vaan kiitollinen, mut alkaa jo nyppii ku jos jostain puhuu ohimennen että vois pikkuselle hankkia sitä ja tätä, ni isovanhempi jo juoksee seuraavana päivänä kauppaan ostamaan, vaikken mitenkään oo vihjannut että hänen tarttis. 
Oonko nyt ihan hölmö, vai ymmärtääkö joku mitä tarkoitan?

[/quote]

isovanhemmat ottaa ne sanomiset vihjauksena, joten jos jotain haluat ostaa niin älä sano niistä iovanhemmille ennen kuin olet ostanut sen.

Meillä oli samanlaista. Aina kun tuli juttua, että aion ostaa jotain lapsillemme, siis jotain hieman kalliimpaa, niin mun vanhemmat tulivat seuraavan kerran sen tavaran kanssa meille. Ei siinä mitään, mutta kun välillä mä halusin tietyn merkkisen ja värisen tavaran ja sitten sainkin ihan jotain muuta. Ovat joskus omineet myös mun lahjoja, joita mieheni on pitänyt mulle ostaa ja ovat tietysti ostaneet sellaisen mistä ovat itse tykännet, ei sitä minkä mä olisin halunnut. 

Nyt sitten mä olin ihan kiittämätön, kun en vuolaasti kiitellyt heitä heidän lahjoistaan, he saivat kehua sukulaisille miten avustavat meitä enkä mä saanut itselleni enkä lapsilleni niitä tavaroita jotka halusin. Sitten opin olemaan puhumatta hankinnoista. Jos kysyivät, niin sanoin vain, että ei tarvita vielä, saadaan sukulaisilta käytetty jne.