Ero edessä-raha-asiat mietityttää ja huoltajuus

Missä työpaikassa on noin pitkä koulutus ilman palkkaa? Minä olisin yhteydessä liittoon ja kysyisin onko ihan ok.

Ilman muutta kannattaa taloudellisesti erota nyt. Sosiaalitoimi auttaa asunnon kanssa, saat asumistukea jne. Sinulla kun ei ole elatuskykyä...saat isommat elarit. Huoltajuudessa olet vahvoilla, kun sinun ei tarvitse viedä pientä päivähoitoon jne. Eroa nyt kun sinulla on aikaa sopeutua tilanteeseen ja sitä aikaa riidellä.

Lentoyhtiöissä.. Ihan normi käytäntö niin finnairilla, norwegianilla kuin muillakin..

Ilman muutta kannattaa taloudellisesti erota nyt. Sosiaalitoimi auttaa asunnon kanssa, saat asumistukea jne. Sinulla kun ei ole elatuskykyä...saat isommat elarit. Huoltajuudessa olet vahvoilla, kun sinun ei tarvitse viedä pientä päivähoitoon jne. Eroa nyt kun sinulla on aikaa sopeutua tilanteeseen ja sitä aikaa riidellä.

Nokun sehän tässä onkin, kun mun työ alkaa 3.4.2013 ja sillon myös lapsi menee hoitoon :/ Asiat on siis jo "lyöty lukkoon" ja mun on pakko päästä töihin, jotta on edes jotain mahdollisuuksia hommata itselleni ja lapselle oma koti..

Odota sinne kesään saakka, että työ- ja raha-asiat rulettaa. Kyllä nyt muutaman kuukauden paskaa kestää, jos ei ole kuitenkaan turpiin tulossa kirjaimellisesti. Koitat olla lapsen kanssa niin vähän kotona kuin mahdollista, ja  etsit asunnon työpaikkakunnalta. Varaa aika perheneuvolasta ja käy siellä itseksesi juttelemassa, kriisityöntekijälle voi päästä äkkiäkin. Jutteluapu auttaa keräämään voimia.

Asunto on ongelma, käy pankissa itseksesi puhumassa, mitä teet lyhennyksen kanssa (oletan että teillä on lainaa). Asunnon myynnissä tarviit varmaan asianajajan apua, kaverillani on kokemusta...Mies ei voi viedä lasta. Etsi se juristi jo toukokuussa valmiiksi, siltä saat parhaat neuvotkin.

Itse lähdin kesäkuussa kaksi vuotta sitten, yllättäen, en puhunut miehelle mitään, jätin lapun keittiön pöydälle --Pitkä tarina, en jaksa selostaa. Meillä oli henkistä väkivaltaa ja uskottomuutta. Uskottomuuden sain selville muutama kuukausi ennen lähtöäni.

Kun sulla on kämppä valmiina, niin no hätä senkun menet. Laitatat turvalukotkin samantien. Järjestele asioita ennenkuin lähdet, niin lähtö käy selkeästi. Ei sun tartte miehelle puhua yhtään mitään, jätät erohakemuksen vaikka lähtöpäivänäsi.

Minä luovutin lapset alussa aina alaovella. Et anna lasta tapaamisiin, ennenkuin teillä on voimassaoleva tapaamissopimus. Tämän miehen kanssa kyllä miettisin kaks kertaa, haluaisinko valvotut tapaamiset.

Tsemppiä! t. kolmen yh

Kiitos viestistäsi. Näin minäkin ajattelin, että ehkä on paras tehdä. Meillä on joo lainaa, mutta omat sellaiset. Minä siis otin 50% lainaa ja hän oman puolensa. Lapsi on mielestäni niin pieni vielä, ettei kestä erossaoloa minusta. Olin viimeviikonloppuna yhden yön toisaalla ja seuraavana päivänä lapsi halusi olla sylissäni kokopäivän. Itki jos laskin alas. Miestä ei kiinnosta erotilanteessa kuin oma napa ja hän tekee kaikkensa, jotta saisi elämästäni helvettiä. Uskon, että hän tulee lapsen kustannuksella pelaamaan yhtä jos toista peliä, mutta tottakai yritän sen estää. En halua että lapsi menettää isän, mutta mieheni on niin kusipää, ettei tajua lapsen etua. Millään muulla ei ole väliä kuin hänellä itsellään. Voinko saada yksinhuoltajuudem sillä verukkeella, että olen huolehtinut lapsesta yksin (paitsi taloudellisesti) koko hänen elin iän ja mies on masentunut/ kykenemätön huolehtimaan edes kaikista omista asioistaan (tai sitten vaan ei viitsi)?? Hän ei vastaa lapsen itkuihin eikä huomioi yhtään..

Minä en antaisi lasta tuollaiselle tapaamisiin, lapsi on siellä vaarassa. Mutta sinun pitää voida todistaa tilanne. Mieluummin ei isiä, kuin paska isä. Asiat tärkeysjärjestykseen. JOs miehellä on lekurintodistus jossain, otata siitä kopio. Se asianajaja on ihan ehdoton, ja mieluusti koita löytää sellainen, joka tajuaa jotain narsismista. Lapsi on oiva pomputusnappula sellaiselle ihmiselle.

t 6

Voit neuvotella lainasta, että et maksa kuin korot siihen asti että kämppä on myyty. Vastikkeen maksaa se, joka siihen jää asumaan. Pesänjakajakin voi olla tarpeen. Äärimmäisessä tilanteessa, jos jaosta tuleva summa on kovin pieni, kannattaa miettiä, viitsitkö edes tapella siitä, vai siirretäänkö sinun lainasi miehen nimiin, jos hän ei suostu myyntiin. Mies on velvollinen maksamaan sinulle vuokraa sinun osuudestasi. Missään nimessä älä laita nimeäsi mihinkään paperiin, jota et ole ensin juristisi kautta tarkistuttanut.

Minä odottaisin muutaman kuukauden että alat saamaan sitä palkkaa ja sitten muuttaisin pois. On lapsellekin aika rankkaa että joutuu hoitoon, koti vaihtuu jne kerralla. Kerää vän säästöjä ja sitten nosta kytkintä.

Tämä on narsistien uhrien tuki ry:n sivuilta. Narsisti ei yleensä masennu, joten miehesi ei varmaan ole tyylipuhdas sellainen, mutta ohessa saat vähän vinkkejä...:

Luonnehäiriöisestä oikeudenkäynnin osapuolena

Asiakkaani on antanut luvan tämän kirjoittamiseen tai paremminkin halunnut, että kirjoitan hänen tapauksestaan sekä aiheesta muutoinkin.

Asiakkaani on nainen (tässä Leena), joka sai yhteisen lapsen mielestäni luonnehäiriöisen miehen (tässä Timo) kanssa. Heillä oli seurustelusuhde, muttei avio- tai avoliittoa. Timo tuli ja meni, miten itse tahtoi. Leenalle tämä sopi, koska Timon työ edellytti matkustamista ja Leena asui yhdessä kahden lähes aikuisen lapsensa kanssa. Jo raskausaikana Leena pani merkille Timon oudon käyttäytymisen. Tämä oli omistushaluinen, määräilevä, tulkitsi asioita oudosti omalta kannaltaan edullisesti, oli kärsimätön, ei pysynyt kauan paikallaan eikä sietänyt lainkaan itseensä kohdistuvaa arvostelua. Timo halusi olla kaiken keskipisteenä.

Lapsen synnyttyä Timon käytös muuttui entistä vaativammaksi ja häiritsevämmäksi siten, että Leenan elämä yhdessä pienen lapsen ja itseensä keskittyvän Timon kanssa kävi sietämättömäksi. Saadakseen edes jonkinlaisen rauhan itselleen ja lapsilleen, Leena joutui kieltämään Timoa tulemasta Leenan kotiin. Tässä vaiheessa Leena vielä kuvitteli, että Timon kanssa voisi normaaliin tapaan sopia erilaisista asioista kuten lapsen tapaamisista jne. Ei voinut. Timo väänsi sopimukset päässään oman mielensä mukaisiksi noutaen ja varsinkin palauttaen lapsen sopimuksista poiketen ja aiheuttaen lähes joka tapaamisella konfliktin.

Kun tilanne paheni, Leena otti lapsen nouto- ja tapaamistilanteisiin mukaan jonkun läheisensä toisaalta sen vuoksi, että välttyisi konflikteilta ja toisaalta sen vuoksi, että voisi tarvittaessa todistaa Timon häiriökäyttäytymisen. Tämäkään ei auttanut, sillä tapaamiset päättyivät tästä huolimatta repiviin riitoihin ja väkivaltaisuuksiin, kun Timo todistettavasti menetteli toisin kuin oli sovittu ja uskoi ilmeisen aidosti omaa päänsisäistä totuuttaan, joka ei vastannut sen paremmin Leenan kuin paikalle hankittujen ulkopuolisten ihmistenkään totuutta.

Välien viilennyttyä Timo alkoi soitella Leenalle häiriösoittoja ja lähetellä asiattomia tekstiviestejä. Kun Leena lopetti puhelimeen vastaamisen, tekstiviestien määrä kasvoi suunnattomaksi. Parin kuukauden aikana Timo lähetti useita satoja viestejä, joista useimmat tihkuivat raivoa ja sisälsivät erilaisia uhkauksia. Timo mm. uhkasi pirstoa Leenan talon terassin. Timo alkoi myös liikkua Leenan asunnon lähettyvillä ja videoida tämän taloa. Lopulta Timo alkoi seurata Leenaa ja heidän yhteistä lastaan kaduilla ja videoida heitä. Timo tärveli Leenan omaisuutta mm. tukkien tämän auton ovien lukot liimalla.

Leena alkoi pelätä sekä lapsensa että itsensä puolesta ja ilmoitti, ettei enää uskalla antaa Timon tavata lastaan. Samalla Leena jätti käräjäoikeuteen lähestymiskieltohakemuksen.

Timo puolestaan pani vireille useita oikeudenkäyntejä Leenaa vastaan ilmoittaen luhistavansa Leenan sekä henkisesti että taloudellisesti. Hän vaati lapsen yksinhuoltoa itselleen, vastikään sovitun elatusavun alentamista murto-osaan sovitusta, vahingonkorvausta lapsen tapaamisen estymisestä, Leenalle antamiensa lahjojen ja lapselle antamiensa lelujen palauttamista sekä sosiaalivirastossa tehdyn tapaamissopimuksen mukaisten tapaamisten täytäntöönpanoa. Lisäksi 100-kiloinen Timo teki 50-kiloisesta Leenasta rikosilmoituksia sen vuoksi, että Leena olisi lapsen tapaamistilanteitten yhteydessä pahoinpidellyt häntä.

Timo tuomittiin vuodeksi laajennettuun lähestymiskieltoon sekä rangaistukseen laittomasta uhkauksesta sekä vahingonteosta. Leenaa ei tuomittu rangaistukseen mistään. Timo hävisi kaikki vireille panemat juttunsa tai joutui luopumaan niistä. Lähes vuoden ajaksi Timo sai lapseensa vain yhden tunnin tapaamisoikeuden kahta viikkoa kohden, tämänkin valvotusti. Timo myös menetti yhteishuoltajuuden, josta vanhemmat olivat aiemmin tehneet sopimuksen. Myös tapaamisia supistettiin olennaisesti siitä, mitä oli aiemmin sosiaaliviraston vahvistamin sopimuksin sovittu.

Oikeudenkäyntien aikana Timo jäi kiinni useista suoranaisista valheista. Itse hän ei huomannut valehtelevansa. Timo onnistui myös kutsumaan eri juttuihin todistajiksi ystäviään, jotka hekin tuntuivat vilpittömästi uskovan Timon asiaan todistaen, kuinka hyvä ja reilu ihminen Timo ”todellisuudessa” on. He olivat Timon hovia, jota hän todellisuudessa ilmeisestikin kohtelee hyvin. Näiden Timon ystävien silmät eivät ilmeisesti auenneet lähestymiskieltopäätöksen antamisen jälkeenkään, koska he sen jälkeisissäkin oikeudenkäynneissä toivat esiin Timon erinomaisuutta pystymättä näkemään hänessä mitään huonoja puolia.

Oikeudenkäynnit ovat ainakin tällä erää päättyneet. Tilanteen pysyvyydestä ei voi olla varma, koska oikeudenkäyntien loppuvaiheessa Timo ilmoitti ottaneensa kotivakuutuksen useammasta vakuutusyhtiöstä voidakseen myöhemmin riidellä Leenaa vastaan niin monta juttua, että tämän talous romahtaa. Saman uhkauksen hän esitti jo ennen ”ensimmäistä kierrostakin”.

Leenan tapaus päättyi ainakin toistaiseksi hyvin. Timo tapaa nyt lastaan, tosin ns. normaalia tapaamisoikeutta vähemmän. Rähinöitä ei ole vähään aikaan sattunut, ehkä siksi että Leena on ilmoittanut estävänsä tapaamiset heti, jos Timo palaa vanhoille linjoille tai alkaa manipuloida lasta. Merkkejä manipulointiyrityksistä on jo nähtävissä, joten uusia taisteluja on mitä ilmeisimmin edessä.

Leena pärjäsi taistelussa sen vuoksi, että hän on poikkeuksellisen vahva ihminen. Moni muu olisi romahtanut tällaisessa vainossa ja viimeistäänkin niissä lähes kymmenessä oikeudenkäynnissä, joissa taloudellinenkin riski nousi ainakin sataantuhanteen euroon. Leena sai Timon ainakin jonkinlaisiin aisoihin myös sen vuoksi, että hän oli erittäin tinkimätön siinä, ettei ryhtynyt Timon kanssa neuvotteluihin, vaan hoiti kaikki asiat viranomaisteitse: Timon kaltaisen ihmisen kanssa ei voi pätevästi sopia mistään. Jos Timon kanssa alkaa sopia asioista, hän vedättää joka käänteessä edes huomaamatta sitä itse. Vain leima paperissa takaa jonkinlaisen rauhan.

Timoa vastaan käydyissä oikeudenkäynneissä ja taistelussa oli huomattava apu Raimo Mäkelän kirjalla ”Naamiona terve mieli; kuinka kohtaan luonnehäiriöisen?”.

Vasta kun Leenan juttu muutama vuosi sitten tuli hoidettavakseni, tajusin että minulla on täytynyt menneen parinkymmenen vuoden aikana olla useita luonnehäiriöisjuttuja, vaikken ole sitä mieltänytkään. Jotkut menneet jutut tunnistin heti. Tunsin kieltämättä itseni tyhmäksi. Leenan jutun jälkeen olen törmännyt useampaankin juttuun, joissa osallisena on minun käsittääkseni ollut luonnehäiriöinen. Tosin on myönnettävä, että kun on kerran törmännyt oikein pahaan tapaukseen, näkee jonkin aikaa haamuja sielläkin, missä niitä ei lopulta ehkä olekaan. Parempi kait kuitenkin olla liikaa varuillaan kuin mennä kunnolla retkuun.

Asianajollisesti jutut ovat ongelmallisia erityisesti silloin, kun vastapuoli on luonnehäiriöinen. Jo luonnehäiriöisen tunnistaminen saattaa olla vaikeaa, koska tällä tavalla häiriöinen ihminen on usein hyvin älykäs ja pystyy manipuloimaan ja johdattamaan harhaan sekä omaa asianajajaansa että viranomaisia. Usein tämä tapahtuu pukemalla todellinen tarkoitus jonkin riidan tai rikoksen viittaan, jolloin oikeudenkäynnistä tulee varjonyrkkeilyä; luonnehäiriöinen saattaa päästä tarkoitukseensa, vaikka häviäisikin sen asian, josta muodollisesti on kyse.

Ei välttämättä vielä paljon auta, vaikka tunnistaisikin vastapuolen luonnehäiriöiseksi ja väärää asiaa ajavaksi. Sellaisen ääneen sanominen esimerkiksi oikeudenkäynnissä on ongelmallista ja voidaan helposti tulkita kunnianloukkaukseksi. Itse olen toistaiseksi käyttänyt menetelmää, jossa kuvaan vastapuolen luonnehäiriöistä toimintaa saadakseni kulloisenkin viranomaistahon ymmärtämään, että kyse ei ole normaalista ihmisestä ja menettelystä. Vaikeus on siinä, että viranomaiset ja erityisesti tuomioistuimet joutuvat miettimään ratkaisujaan normien pohjalta riippumatta siitä, onko kyseessä normaali ihminen vai luonnehäiriöinen; jos häiriöinen osaa, kuten usein osaa, vetää roolinsa hyvin, viranomainen hämääntyy ja menee halpaan. Useimmiten tällöin on kyse näytön arvioinnista, jonka manipuloinnissa luonnehäiriöiset näyttävät o levan mestareita.

Varsinkin luonnehäiriöisen kanssa parisuhteessa elävän tai luonnehäiriöisen kanssa pakosta (esimerkiksi yhteisen lapsen vuoksi) tekemisiin joutuvan on vaikea saada riittävän nopeasti psykiatrista tai siihen rinnastettavaa apua jo siitä syystä, että ongelman tunnistaminen on vaikeaa ja vie aikansa. Vaikka saisikin itselleen apua, ei välttämättä saa tietoa ja varmuutta siitä, että vastapeluri on luonnehäiriöinen ja ongelmien lähde. Ammattiauttajat eivät yleensä pääse tutkimaan vastapeluria, vaan joutuvat tekemään arvionsa apua hakevan kertomasta. Luonnehäiriöinen ei yleensä tunnista omaa häiriöisyyttään eikä sen vuoksi itse osaa hakea tai halua siihen apua. Selvää on, ettei kukaan mielenterveystyön ammattilainen lähde tekemään diagnoosia asiakkaansa vastapuolesta, vaan voi vain antaa neuvoja ja ohjeita omalle asiakkaalleen.

Arvelen, että mielenterveystyön ammattilaiset eivät välttämättä näe (ainakaan pelkästään) hyvänä heidän silmissään maallikkojen ylläpitämiä ”yhden asian liikkeitä” kuten esimerkiksi Narsistien uhrien tuki ry:tä. Ajatuskulku mennee suunnilleen niin, että vaikka tarkoitus on hyvä, tällaiset hankkeet voivat tuottaa ongelmiakin. Suurimpana ongelmana lienee se, kuka määrittelee luonnehäiriöisen ja miten se tehdään. Asiaan jonkin verran vihkiytyneenä, vaikkakin tässä suhteessa täysin maallikkona, olen taipuvainen ajattelemaan, että järjestäytymisestä erilaisine palveluineen on kuitenkin todennäköisesti enemmän hyötyä kuin haittaa. Jokaisella on kuitenkin oikeus puolustautua, kun tulee huonosti kohdelluksi. Ei ole niin suurta väliä sillä, onko vastapuoli lopulta todella määriteltävissä luonnehäiriöiseksi. Pà 4äasia on, että häirinnän kohteeksi joutunut saa apua.

Ongelmallisimpia ovat ylipäätään ja myös asianajajan kannalta sellaiset tapaukset, joissa luonnehäiriöinen on jo saanut syödyksi uhrinsa itsetunnon niin, ettei tämä enää kykene arvioimaan omaa asemaansa tai sitä tai mikä on oikein ja mitä pitäisi tehdä. Asianajajana joutuu aika ajoin näkemään tilanteita, joissa luonnehäiriöisen uhri ei selvästikään ymmärrä omaa etuaan, vaan on valmis mihin vaan, kunhan pääsee rauhaan kiusaajastaan. Uhrin etuja on vaikea tällaisessa tilanteessa puolustaa.

Asianajajana joutuu tietysti joskus sellaiseenkin tilanteeseen, että oma asiakas osoittautuu luonnehäiriöiseksi. Jos sellaisen havaitsee, joutuu puntaroimaan, onko päämies oikealla asialla. Jos päämies käyttää oikeudenkäyntiä kiusaamisen välineenä, tulee asianajajan pystyä tunnistamaan tilanne, viheltää peli poikki ja tarvittaessa luopua kokonaan toimeksiannosta.

Markku Salo
asianajaja, varatuomari
Turku