Lue keskustelun säännöt.
kaveruudesta
30.04.2013 |
Olen tutustunut tässä vuoden sisään yhteen ihmiseen, joka aluksi vaikutti ihan mielenkiintoiselta tuttavuudelta. Minusta oli mukavaa, kun hän oli avoin ja kertoi todella paljon itsestään, perheestään jne.
Mutta mitä enemmän olen häntä tuntenut, sitä enemmän minusta on tuntunut siltä että en taida merkitä hänelle mitään. Hän puhuu itsestään paljon ja elämästään paljon, mutta ei se minua haittaa. Mukavaa kun puhuu.
Mutta ongelma on tässä: kun minä alan puhumaan itsestäni tai asiasta, joka on ollut minulle tärkeä, tämä ihminen puhuu joko päälle omasta kokemuksestaan tai vaihtaa täysin aihetta - ja olemme taas hänen elämässään. Kysyy kyllä, mitä minulle kuuluu, mutta ei kuuntele: kertoo puolestaan omia kokemuksiaan.
Miten voisin menetellä hänen kanssaan vai onko parempi, että otan häneen hieman etäisyyttä?
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama tilanne. Paitsi sillä erotuksella että annoin palautetta toisen käytöksestä (vain hänen asiansa ovat tärkeitä, vain hänen juttunsa ovat merkittäviä, vain hänen tapahtumansa kiinnostavat....) ja sanoin suoraan etten jaksa enää sitä että häntä ei kiinnosta mikään muu kuin oma napa. Esimerkkinä valittaminen ties mistä (joko mies on liikaa töissä tai mies saisi olla enemmänkin töissä, rahaa ei ole ikinä, jota on painotettu jopa siinä määrin että on alkanut ihmetyttämään, että pitääkö sitä lainata jo heille??) mutta kaikki on suhteellista. Lasten kannalta tämän toisen osapuolen äärimmäisen lapsellinen käytös harmittaa. Eipä meidän aikuisten tarvitse olla missään tekemisissä, kuten mieheni sanoi: Luojan kiitos siitä :D