Onko joku omasta mielestä lihava, vai tuleeko kommentit aina muilta

Mä olen lihava. Ylimääräistä on n. 30kg. Jotenkin olen oppinut kantamaan itseni niin, että ihmiset ei näe, että ylipainoa on niin paljoa eli kun yritän sanoa, että pitäisi laihtua, niin ihmettelevät, että miksi, saahan ihmisessä vähän olla ylimääräistä. Joo, niin saa, vähän, mutta ei 30kg.

Edes lääkäri ei ole käskenyt laihduttaa, ei edes nukutukseen vaikka käsittääkseni tällainen ylipaino alkaa olla jo rajoilla nukutuksen turvallisuuden kannalta.

Ei mulle kukaan koskaan ole sanonut, että olen lihava, ihan itse sen tajusin ja laihdutin, nyt olen normaalikokoinen, mutta siltikin mielestäni lihava.

t. 172/69

Ei mulle ole koskaan kukaan ylipainosta huomauttanut. Huomasin sen noin 10 vuotta sitten ihan itse kun katselin peilikuvaani kaupassa vaatteita sovittaessani. Ja kun ei enää menneet entiset koot päälle. 

Minä en ole lihava en edes laihaläski 52kg ja 168cm ,mutta naapurin eukko on sanonut useaan kertaan lihavaksi.Itse on melkoinen pullukka .Naapurin tytär sairastui anoreksiaan murrosikäisenä.

[quote author="Vierailija" time="30.04.2013 klo 09:53"]

Minä en ole lihava en edes laihaläski 52kg ja 168cm ,mutta naapurin eukko on sanonut useaan kertaan lihavaksi.Itse on melkoinen pullukka .Naapurin tytär sairastui anoreksiaan murrosikäisenä.

[/quote]

Meillä mun oma äiti aina haukkuu mua läskiksi ja kehottaa laihduttamaan, olen 165 cm, 53 kg... Tympäisee oikein kun aina kun sinne menee kylään alkaa se kommentointi että olen taas lihonut ja että olisin paljon mukavamman näköinenn jos edes 10 kg laihduttaisin. Äiti itse on noin 100-kiloinen eli selkeästi lihava, mutta se ei haittaa koska "hän onkin jo 65-vuotias" ja on kuulemma ihan eri asia olla alle nelikymppisenä näinkin valtavan lihava kuin minä :-\ Saan myös jatkuvasti ruokailuohjeita erityisesti painostetaan karppaukseen, käymään mittauttamassa rasvaprosentti tms. Inhottavaa kun omasta äidistä on tullut pakkomielteinen ortorektikko!

Kummallinen kysymys. Kaikki ylipainoiset, jotka tunnen (ja heitä on paljon) ovat ihan itse tietoisia lihavuudestaan, itseni mukaan lukien. Ei kenenkään ole sitä tarvinnut tulla kertomaan..

Kolmonen ei ole tainnut tajuta, mitä ympärillä tapahtuu. Jokainen ylipainoinen tietää olevansa ylipainoinen, mutta kyllähän se on aika törkeää käydä siitä haukkumaan. Ovat ehkä olleet yllättyneitä ja pahastuneita moitteista.

Eihän kolmonenkaan arvostaisi varmaan sitä, että hänelle sanottaisiin suoraan, miten ruma hän on. Se on vaan tosiasia, jota ei ole tapana sanoa ääneen. Eikä varmaan tule kolmoselle yhtään sen suurempana yllätyksenä kuin ylipainokaan ylipainoisille.

Useat naiset pitävät itseään lihavina riippumatta siitä ovatko hoikkia vai lihavia. Aika harva on painoonsa tyytyväinen.

Itse olen normaalipainoinen, mutta koen olevani lihava. Omasta mielestäni näytän paksulta,  mikä johtuu varmaan suurista rinnoista ja leveästä lantiosta. Haluaisin poikamaisemman vartalon, sellainen on mielestäni kauniimpi kuin tämmöinen ylinaisellinen. 

Ikäviä kommentteja ulkonäöstäni en ole kuullut keneltäkään muulta kuin anopilta.

Itse ainakin kyllä huomaan olossani ja peilistä sen, jos olen normaalipainostani vaikka 5 kiloa lihonut. En todellakaan tarvitse esimerkiksi siskoani toteamaan, että on sulla tuota mahaa kertynyt... Kiitos tiedän kyllä asian itse, vaikka en sitä muille ihmisille julista.

[quote author="Vierailija" time="29.04.2013 klo 20:31"]

Mun äiti närkästyneenä kertoi, kun lääkäri oli papereihin kirjoittanut 'obeesi'. Ei hän mikään lihava ole, naapurin Pirkkokin on lihavampi! No niin on, mutta niin on mun äitikin.

[/quote]

Minun äidilläni on samanlainen suhtautuminen. Hänen painoindeksinsä on yli 35, mutta omasta mielestään ei ole lihava eikä näe tarpeelliseksi muuttaa ruokavaliotaan. Aina kun näkee jonkun itseään lihavamman, toteaa tyytyväisenä: "En minä oo lihava, tuokin on paljon paksumpi kuin minä."

Kyllä mä näillä mitoillani olen. Ei siitä tarvitse huomauttaa.

T: 168/84

En tiedä. Kukaan ei ole huomauttanut ulkonäöstäni, mutta BMI on lievän ylipainon (vajaa 28) puolella, mutta mittanauha ja peilissä erottuvat lihakset kertoo muuta. Eli en tiedä, olenko lihava vai en.

Äitini painaa yli 100 kg eikä hänen mielestään tarvitse laihtua edes terveyden takia. Minun painostani on valittanut aina vaikka olen aina ollut normaalipainoinen, joskus alipainoinenkin. Äitini mielestä olen aina ollut vähän pyöreä, läskiä ja selluliittia siellä täällä jo lapsena yms.

Äitini se sairas on. Tietää kyllä painonsa, mutta lääkärikään ei käske laihduttaa. Toisaalta tarvitsisi leikkauksen, mutta ei mene siihen, koska samaan auttaisi n. 25 kg:n painonpudotus ja äiti sanoo, ettei kehtaa mennä lääkäriin, koska lääkäri käskisi laihduttaa ennen leikkausta. Nyt ei pääse kunnolla liikkumaan, koska on pilannut kuntonsa jo vuosikymmenien ylipainolla.

Mutta jos puhutaan vyötärönympäryksestä, niiden riskirajoista yms. terveystarkastuksissa, on lääkärin mielestä metrin vyötärö ok. Vaikka vaarallista piti olla jo yli 80 cm... ja äiti on tyytyväinen. Minua kyllä kutsuu pömppömahaksi ja punkeroksi jne.

Ihan sairas ja sairaan ylipainoinen. Ei pysty laihtumaan eikä edes yritä, ei liiku ja syö makkaraa ja mitä vaan jatkuvasti, mutta ei se tee ylipainosta terveellistä. Kävellessä hengästyy eikä huomaa mitään ongelmaa. Äitini on nuorempi kuin joogaohjaajani...

En ole koskaan tavannut lihavaa naisihmistä joka olisi luullut itseään normaaliksi, enkä ole tavannut kovin montaa laihaakaan naisihmistä joka olisi itseään sanonut laihaksi, vaan 95% naisista kyllä moittii itseään lihavaksi. Hyvin hyvin harva sanoo että on liian laiha. 

Todella harvoin olen törmännyt niin tökeröön ihmiseen joka huomauttaa toiselle hänen painostaan, ihan kuin itse ei tietäisi painoaan. 

Minä painan tällä hetkellä jo yli 130kg, mutta tunsin itseni todella läskiksi vaikka painoin alle puolet siitä mitä nyt, pituutta 172cm.

No joo, kyllä mustakin toi AP:n kysymys on ihan absurdi. Miten niin ei huomaisi olevansa lihava? Olen lihava eikä siitä kukaan ole ikinä huomauttanut niin että olisin siihen "havahtunut". Ja varmaan jos joku oudossa tilanteessa alkaisi mun painoa ruotia, niin hämmentyisin, saattaisin reagoida oudostikin. Ei se tarkoita ettenkö hyvinkin olisi lihavuuttani huomannut ennen. Mutta toisaalta se että on ihmisiä jotka siis järjestelmällisesti kieltää tarpeen laihduttaa, väittää että on raskaat luut, naapurin pirkkokin on lihavampi eikä sekään laihduta, tai jotka kiusaa muita kommentoimalla näiden painoa, on vähän eri asia. Ei he havahdu mihinkään, koska eivät halua, eikä sen tarvitse liittyä painoon edes, sehän voisi olla mikä tahansa ominaisuus tai tapa, jonka he on huolellisesti oppineet kieltämään ja kääntämään muiden ongelmaksi.

Kyllä olen mielestäni lihava, olen 15 kiloa yli normaalipainon ja kenties 20 kiloa yli ns. ihannepainon. Pitkään aikaan kukaan muu ei ole huomauttanut painostani, paitsi isäni joka muisti mainita siitä jo 15 kiloa sitten. Huomauttelee jatkuvasti myös äidilleni, joka on kenties pari kiloa yli normaalipainon. Tai no kyllä mieskin toisinaan huomauttelee, mutta myöntää samalla, ettei sillä ole varaa, kun vielä ylipainoisempi kuin minä.

Haluaisin todella laihtua, mutta minulla on todella hankala suhde tähän ylipainoon. Olin nuorempana lähestulkoon alipainoinen pitkään, mutta sitten sairastuin kilpirauhasen vajaatoimintaan. Minulla kesti vuosikausia saada lääkitys ja paino nousi siitä huolimatta, että elämäntavat parantuivat. Aikoinaan tapahtuneen koulukiusaamisen takia olin kuitenkin pitänyt itseäni silloin alipainoisenakin läskinä. Sitten kun lihoin ja näin kuvia itsestäni todella laihana, olin aivan ihmeissäni aiemmasta ajattelustani ja ajattelin, että selvästi on aivan sama miltä oikeasti näytän, koska kuitenkin pidän itseäni läskinä.

Kyllä. Hyvin moni, etenkin nainen, on mielestään lihava, olipa sitä oikeasti tai ei. "Oonko mä läski?" tai "näyttääkö mun perse isolta näissä housuissa?" on erittäin tyypillisiä länsimaisen naisen huolenaiheita, ja huoli alkaa usein jo ihan pikkutyttönä. Tähän perustuu koko valtava laihdutusteollisus. Älkää nyt hitossa huomautelko toisille painosta. Jos ihminen on oikeasti lihava niin se on loukkaavaa (melko varmasti hän sen tietää), ja jos ei edes ole niin se vasta järjetöntä onkin. Lääkäri voi huomauttaa jos tarvetta on. 

Olen lihava, kukaan ei ole vielä huomauttanut

Tuntemani lihavat ovat aina joko yllättyneet tai loukkaantuneet, kun lääkäri tai puoliso on kiloista maininnut. Ensimmäisiä tunteita on myös ollut hämmennys ja epäusko asian suhteen.

Mun äiti närkästyneenä kertoi, kun lääkäri oli papereihin kirjoittanut 'obeesi'. Ei hän mikään lihava ole, naapurin Pirkkokin on lihavampi! No niin on, mutta niin on mun äitikin.