Huostaanotettujen lasten vanhemmat
Miten olette selvinneet huostaanotosta?
Itseltäni huostaanotettiin kaksi lasta heidän oman käyttäytymisen takia. Kohta vuosi jo kulunut, ja tuntuu, etten koskaan selviä tästä. Ihmisarvo on mennyt.
Kommentit (39)
multa huostaanotettiin mun masennuksen takia lapsi kun oli 3v.Yli 3v tasitelin että saisin takaisin mutta sossut sanoivat etten saa ikinä takaisin enkä saanutkaan,jatkoin sitten omaa elämääni.
Miten pystyt jatkamaan elämääsi? En ihmettele ettet lasta takaisin saanut.
multa huostaanotettiin mun masennuksen takia lapsi kun oli 3v.Yli 3v tasitelin että saisin takaisin mutta sossut sanoivat etten saa ikinä takaisin enkä saanutkaan,jatkoin sitten omaa elämääni.
Miten pystyt jatkamaan elämääsi? En ihmettele ettet lasta takaisin saanut.
pakkohan se on jatkaa elämäänsä,vuosia itkin,kävin taistelua että saisin lapsen takaisin mutta en saanut.Olisiko pitänyt tappaa itseni vai mitä siinä olisi voinut tehdä muuta kuin jatkaa elämää?
Jos lapsi on otettu pois hänen oman käytöksensä vuoksi eikä häntä ole palautettu (eli ongelmat eivät ole ratkenneet), vika ei ole silloin äidissä. Jos masentunut äiti hakee apua ja viranomainen katsoo, että parempi lapselle olla muualla, sitten ei voi muuta tehdä kuin aikansa taisteltuaan antaa periksi.
Kylmää ja raakaa, mutta täysin totta. Vai pitäisikö loppuelämä viettää katuen ja syyllisyyttä tuntien?
Valitettavasti lapset eivät saa lastensuojelulaitoksessa mitään apua, joten en ymmärrä tällaisen toiminnan järjettömyyttä.
Jos lapsi on otettu pois hänen oman käytöksensä vuoksi eikä häntä ole palautettu (eli ongelmat eivät ole ratkenneet), vika ei ole silloin äidissä. Jos masentunut äiti hakee apua ja viranomainen katsoo, että parempi lapselle olla muualla, sitten ei voi muuta tehdä kuin aikansa taisteltuaan antaa periksi.
Kylmää ja raakaa, mutta täysin totta. Vai pitäisikö loppuelämä viettää katuen ja syyllisyyttä tuntien?
Salli mun nauraa! Vika on TODELLAKIN äidissä/isässä/vanhemmissa, jos lapsen käyttäytyminen on sellaista, että huostaanotto tehdään. Miksi kuvittelet lapsen käyttäytyvän niin rajulla tavalla, ettei kotonaan voi olla? Jos taustalla ei ole jokin vamma, mikä moista aiheuttaa, niin syytä katsoa peiliin vanhemman.
jos lapsi otetaan oman käytöksen vuoksi pois niin mihin se viedään? jos äidillä ei ole huume ym ongelmaa niin miksi joku toinen olisi parmepi äiti?
ja miksi ette ole kasvattaneet lapsianne alun alkaen niin etteivät hyvpi silmille 5 vuotiaana jo??
Valitettavasti lapset eivät saa lastensuojelulaitoksessa mitään apua, joten en ymmärrä tällaisen toiminnan järjettömyyttä.
omituista se oli aikoinaan sossulta toiminta minunkin lapseni kanssa,vähän väliä palautettiin kotiin,otettiin takaisin perhekotiin yms.
mutta tiedän,että se päivä lähenee koko ajan. Ihan pian kaikki tajuaa, missä mennään.
En tiedä, tulenko selviämään tai miten.
Jos lapsi on otettu pois hänen oman käytöksensä vuoksi eikä häntä ole palautettu (eli ongelmat eivät ole ratkenneet), vika ei ole silloin äidissä. Jos masentunut äiti hakee apua ja viranomainen katsoo, että parempi lapselle olla muualla, sitten ei voi muuta tehdä kuin aikansa taisteltuaan antaa periksi.
Kylmää ja raakaa, mutta täysin totta. Vai pitäisikö loppuelämä viettää katuen ja syyllisyyttä tuntien?
Salli mun nauraa! Vika on TODELLAKIN äidissä/isässä/vanhemmissa, jos lapsen käyttäytyminen on sellaista, että huostaanotto tehdään. Miksi kuvittelet lapsen käyttäytyvän niin rajulla tavalla, ettei kotonaan voi olla? Jos taustalla ei ole jokin vamma, mikä moista aiheuttaa, niin syytä katsoa peiliin vanhemman.
Tätä minäkin tarkoitan. Miten ihmeessä lapselle paras paikka ei ole oikean äitinsä luona, jos äidillä on kaikki kunnossa?
Tuota luovuttamista en ymmärrä en. Enkä tosiaan tarkoita, että pitäisi tappaa itsensä (tässä paljastit, että et ole terve), vaan että jatkat oman elämäsi parantamista niin, että saat lapsesi takaisin.
en nyt tajua??! jos lapsi otetaan oman käytöksen vuoksi pois niin mihin se viedään? jos äidillä ei ole huume ym ongelmaa niin miksi joku toinen olisi parmepi äiti?
ja miksi ette ole kasvattaneet lapsianne alun alkaen niin etteivät hyvpi silmille 5 vuotiaana jo??
Kuvitteletko, että vain päihdeäitiys on sellaista, että lapsi huostaanotetaan? Ei hyvää päivää... Oletkohan mahdollisesti ikinä kuullut vaikkapa väkivallasta, laiminlyönnistä ja muista vanhemmuuteen epäsopivista asioista?
Kai nyt järkikin sen sanoo, että jos huono käytös on johtunut kodista, niin se lakkaa pikkuhiljaa huostaanoton jälkeen?
Katsos kun on olemassa kasa erilaisia sairauksia, joita sairastava käyttäytyy AINA jollain tavalla epäsopivasti. Erilaiset syndroomat, autistiset häiriöt...joskus lapsi voi olla aggressiivinen ihan vaan siksi ettei hän ymmärrä yhtä hyvin puhetta kuin miltä vaikuttaa. Itselläni on erityislapsi myös, siksi tässä uskallan väittää vastaan. Ja ei, häntä ei ole huostaanotettu.
Tiesitkö että tutkimuksissa ym. syynätään kotiolosuhteet hyvinkin tarkasti?
Huostaanotto oli pakko laitoshoitoon.
Sivuseikka sikäli. 2v ja risat näin ollut ja olen jo aikaa sitten tottunut tilanteeseen.
Haimme apua monilta tahoilta ja lopulta emme enää voineet vastata lapsen tarpeisiin.
Lapsen laittaminen laitokseen oli paras ratkaisu.
Monien turvallisuuden kannalta.
Olemme aivan tavalline perhe. Isä ja äiti.
Rakkautta ja rajoja. Se ei vain riittänyt.
Erityislapsen ja haastavan sellaisen kanssa ei ole helppoa.
Nimenomaan kaikissa papereissa lukee, että kodin olosuhteissa ei ole mitään vikaa. Ja oikeudessakin perhetyöntekijä totesi, että koti on kaunis ja lämminhenkinen, ja vanhemmat tukevat lapsia.
Lapsillani on diagnosoitu mm. asperger, mutta eihän siinä ole mitään järkeä, jos kaikki aspergerlapset huostaanotettaisiin.
Lapseni eivät valitettavasti saa apua lapstensuojelulaitoksesta. Eikä heidän käytös ole millään tavalla ainakaan parempaan muuttunut tuolla lastensuojelulaitoksessa.
Siksi onkin vaikea ymmärtää huostaanoton järkevyyttä.
jos näillä palstoilla tällaisista aiheista kyselee.
Pitäs jo tietää, minkä paskalastin niskaan saa :O
Älä suotta pahoita mieltäsi täällä, aina tulee olemaan ihmisiä, jotka jeesustelevat niin kauan, kunnes oppivat kantapään kautta.
Poika otettiin huostaan 16-vuotiaana monien syiden takia ja yhteistyö sosiaalipuolen kanssa on toiminut loistavasti, tuo kysinen nulikka tosin ei ole ihan vieläkään tajunnut miten sitä elämää kuuluu elää. Mutta paljon parempaan päin ollaan menossa. Meillä on hyvät välit, rikkeitä ei juurikaan enää tapahdu ja luottamus on palaillut aika hyvin. Onneksi perheessä on muitakin lapsia ja hyvin pärjääviä isompia sisaruksia esimerkkinä tälle harhailevalle sielulle.
jos näillä palstoilla tällaisista aiheista kyselee.
Pitäs jo tietää, minkä paskalastin niskaan saa :O
Älä suotta pahoita mieltäsi täällä, aina tulee olemaan ihmisiä, jotka jeesustelevat niin kauan, kunnes oppivat kantapään kautta.
En ole hullu! Mielenterveys toki on järkkynyt huostaanoton takia. Asiallista keskustelua kaipaisin. Kyselisin asiasta muilla foorumeilla, jos vain joku osaisi kertoa paikan, missä tällaisista asioista voisi keskustella. Vertaistukea kaipaisin. Googlettamalla en ole oikein mitään löytänyt.
Jos lapsi on otettu pois hänen oman käytöksensä vuoksi eikä häntä ole palautettu (eli ongelmat eivät ole ratkenneet), vika ei ole silloin äidissä. Jos masentunut äiti hakee apua ja viranomainen katsoo, että parempi lapselle olla muualla, sitten ei voi muuta tehdä kuin aikansa taisteltuaan antaa periksi.
Kylmää ja raakaa, mutta täysin totta. Vai pitäisikö loppuelämä viettää katuen ja syyllisyyttä tuntien?
Salli mun nauraa! Vika on TODELLAKIN äidissä/isässä/vanhemmissa, jos lapsen käyttäytyminen on sellaista, että huostaanotto tehdään. Miksi kuvittelet lapsen käyttäytyvän niin rajulla tavalla, ettei kotonaan voi olla? Jos taustalla ei ole jokin vamma, mikä moista aiheuttaa, niin syytä katsoa peiliin vanhemman.Tätä minäkin tarkoitan. Miten ihmeessä lapselle paras paikka ei ole oikean äitinsä luona, jos äidillä on kaikki kunnossa?
Tuota luovuttamista en ymmärrä en. Enkä tosiaan tarkoita, että pitäisi tappaa itsensä (tässä paljastit, että et ole terve), vaan että jatkat oman elämäsi parantamista niin, että saat lapsesi takaisin.
minulle vaan sossut sanoivat etten tule lastani saamaan ikinä takaisin vaikka mitä tekisin,kävin terapiat,tein kaikki mitä toivottiin,sain positiiviset lääkärinlausunnot äitiydestä yms mutta se ei vaan heille riittänyt oli pakko jatkaa elämää.
Jossain vaiheessa käytetään perusteena sitäkin, että lapsi on tottunut siihen uuteen perheeseen, eikä varmaan jotain parivuotiaana sijoitettua enää 5-vuotiaana palauteta, käytännössä vieraalle ihmiselle.
Näin se varmaan menee, ja taistelu on turhaa.
Luulen.
Jossain vaiheessa käytetään perusteena sitäkin, että lapsi on tottunut siihen uuteen perheeseen, eikä varmaan jotain parivuotiaana sijoitettua enää 5-vuotiaana palauteta, käytännössä vieraalle ihmiselle.
Näin se varmaan menee, ja taistelu on turhaa.
Luulen.
enää en haaveilekkaan että saisin lapsen takaisin tosin vuoden päästä hän jo täysi-ikäinen.Olisin vain kiduttanut itseäni jos en olisi jatkanut elämääni.
multa huostaanotettiin mun masennuksen takia lapsi kun oli 3v.Yli 3v tasitelin että saisin takaisin mutta sossut sanoivat etten saa ikinä takaisin enkä saanutkaan,jatkoin sitten omaa elämääni.