Milloin voisi alkaa suunnittelemaan lasta? Tuore suhde...

Eiköhän se mies ole kadonnut sun kuvioista jo jouluun mennessä....

Älkää ruvetko lapsen yritykseen, jos ette ole varmoja yhteisestä tulevaisuudesta! Eli ensin sitoudutte toisiinne (onko se sitten naimisiinmeno, muu keskinäinen sopimus vai mikä teille parhaiten sopii), ja sitten vasta lapsi kuvioon.



Minusta on vastuutonta tehdä lapsi suhteeseen, jonka tulevaisuus on epävarma. Ja toki ymmärrän, että hyväkin yritys ja pitkä suhde saattaa joskus päätyä eroon, mutta tärkeintä on ainakin jossain vaiheessa tietää ja sopia, että me kuulumme yhteen.

Eiköhän se mies ole kadonnut sun kuvioista jo jouluun mennessä....

Keskustele miehes kanssa :) Eihän me voida tietää mitä mieltä hän on :)

ja lasta jo suunnittelet? On sulla hoppu. Pari vuotta ja oot edelleen alle 35 v.

Kun me aloimme seurustella, niin ei ehtinyt tulla yksiäkään menkkoja ennen raskautumista.

Yhteen muutimme 3 viikkoa ennen vauvan syntymää.

Nyt asumme yhdessä ja meillä on 2 yhteistä lasta ja 1 minun lapsi.



Yleensä tietenkään noin nopea toiminta ei ole suositeltavaa, mutta meidän tapauksessa se toimi.

Mitä sitä nyt jahkailemaan jos hyvältä tuntuu!?!

Het kun on mies tavattu, aletaan vonkua lasta. Uskomatonta.

Ja sitten vasta se lapsi perheeseen.



Nykyään on naisilla kumma tyyli aloittaa homma väärinpäin ja sitten parutaan kun mies ei tahdokaan pitää häitä.

ja silti mullakin tikitti kello.. Seurusteltiin puoli vuotta, muutettiin yhteen.. Siitä puolen vuoden kuluttua kihloihin kun oltiin siis oltu yhdessä vuosi. Siitä vuoden päähän häät ja alkoi vauvan yritys, joka kyllä sitten hetken kesti kun tuli keskenmenokin... Sain lapsen 30-vuotiaana, kolmen vuoden kuluttua seurustelun alkamisesta. Nyt odotan toista, täytän kohta 32.



Kiirettä on pitänyt suunnitellessa yhteenmuuttoa, kihloja ja häitä ja sitten vauvaa. Meille tämä oli hyvä tahti, vaikka ehkä silti jonkun mielestä silti nopea.



Suosittelen, että nautitte hetken olostanne vielä kaksistaan ja tutustutte paremmin toisiinne. Tappelette ne ekat riidat ja katsotte vieläkö se toinen on se unelmien mies.. Suunnittelette sen yhteenmuuton nyt ensin ja asutte hetken yhdessä, silloinhan sitä toiseen parhaiten tutustuu kun näkee toista 24/7 öin päivin. Ymmärrän kyllä, että kello tikittää ja vauvankaipuu on kova, niin se oli mullakin.. Matkustelette vielä jonnekin kahdestaan.. Pidä itsesi kiireisenä, niin et ehdi niin sitä vauvaa miettimään. Mun mielestä olisi hyvä olla yhdessä ennen vauvan alulle laittamista sellanen vuosi edes, jotta oikeesti tunnet kunnolla miehen eikä tule sitten mitään yllätyksiä.. ja alun huumakin ehtisi vähän laantua...

Minäkin aloin odottaa esikoistani vasta 35-vuotiaana, myös siitä syystä, että ei ollut "sitä oikeaa" osunut aiemmin. Mutta ei nyt ihan parin kuukauden varoitusajalla sentään lasta alettu tehdä...



Jos on viitsinyt odottaa kauan "sopivaa" miestä, ei se elämä kaadu siihen, että odottaa vielä vähän. Siihen hätiköintiin se kyllä voi kaatua, ja sitten asiassa onkin jo useampi kärsijä pahimmillaan...

pitää olla vuoden, ennen kuin sitä tuntee, niin kyllä kannattaa lastensa isäänkin tutustua ajan kanssa. Arki, juhla, stressi, matkailu kaikkia elämän tilanteita on kiva käydä tulevan lapsen isän kanssa läpi AJAN kanssa.

jotka on iän kaiken olleet yhdessä ukkojensa kanssa ja tehtailevat ipanaa ipanan perään - ja yht'äkkiä sitten tajuavat, että hitto kun se ukko ei teekään kotona muuta kuin vetää kaljaa eikä se enää edes tunnu rakastavan perhettään... eli se siitä teoriasta, että pitkän seurustelun jälkeen liitto olisi jotenkin paremmalla pohjalla.



Ainoa mistä ap:ta haluan varoittaa, on narsistit ja muut luonnevammaiset: kestää hetken ennenkuin voi huomata, jos miehessä on tuollaisia vikoja. Puoli vuotta tai vuosikin kun on mennyt, niin olet paljon viisaampi jo. Ja ensisynnyttäjäksi kuitenkin vielä kohtuullisessa iässä :)

kuluttua seurustelun alusta, joten kiirehtimisestä voi minuakin moittia. Vauvan yritystä suosittelen kuitenkin lykkäämään pidemmälle. Mekin odotimme jokusen vuoden ja parempi nyt, kun olemme hitsautuneet kunnolla yhteen.

Kun me aloimme seurustella, niin ei ehtinyt tulla yksiäkään menkkoja ennen raskautumista.

Yhteen muutimme 3 viikkoa ennen vauvan syntymää.

Nyt asumme yhdessä ja meillä on 2 yhteistä lasta ja 1 minun lapsi.

Yleensä tietenkään noin nopea toiminta ei ole suositeltavaa, mutta meidän tapauksessa se toimi.

Mitä sitä nyt jahkailemaan jos hyvältä tuntuu!?!

Sun tarinassa selitys selvästi tulikin tossa "...ja 1 mun lapsi" -kohdassa. Meidän lähipiirissäkin teitä riittää, heti seurustelun/seksisuhteen alkamisen jälkeen miehen ansaan saaneita yksinhuoltajia.

kannattaa vähän antaa ajan kulua, muuten käy niin että tosiaan jos ei vielä jouluna niin ensi helluntaina sillä ihanalla miehelläsi on uusi heila.



Entäs jos mies ei halua lasta?

Me ollaan ihan ydinperhe - tavattiin, toisilla treffeillä mentiin sänkyyn ja sovittiin seurustelusta (tässä järjestyksessä). Kolmen viikon päästä muutettiin yhteen ja kolmen kuukauden päästä alettiin odottamaan esikoista ;). Edelleen yhdessä, nyt vuosia takana 10, lapsia 2 ja ollaan naimisissa. Yhdessäolon aikana on hankittu keskiluokkaiseen elämään kuuluvaa materiaa ja henkistä pääomaa kouluttautumalla (mm. väitöskirja).



Että kyllä sen tietää, kun se oikea kohdalle osuu. Elämänarvot ja tavoitteet osu yksiin :D.

Ja suhdekin kukoistaa, edelleen :D.